Muualla verkossa
Ryhdy faniksi!

Helsinki

HUS ja HYKS on säilytettävä yhtenä kokonaisuutena

HUS:n hallitus kokoontui tänään ja antoi julki seuraavansisältöisen tiedotteen liittyen metropolialueen esiselvitykseen. Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä; olisi hyvä jos näistä jatkuvista terveyspalveluiden sisäisistä uudistuksista ja muutoksista, jotka ovat Helsingissä turhankin tuttuja terveydenhoitohenkilökunnalle, päästäisiin keskittymään itse asiaan eli laadukkaiden palveluiden kehittämiseen koko HUS-alueella.

 

JULKAISUVAPAA 14.05.2013

HUS ja HYKS on säilytettävä yhtenä kokonaisuutena

Helsingin ja Uudenmaan sairaaloiden hallitus on antanut lausunnon valtiovarainministeriölle metropolialueen esiselvityksestä. Lausunnossa hallitus ottaa voimakkaasti kantaa HUS:n yhtenäisyyden säilyttämisen puolesta.
- Riippumatta siitä, mikä tulee olemaan kuntarakenne, edellyttää erikoissairaanhoidon ja etenkin vaativimman erikoissairaanhoidon laadukas ja tehokas järjestäminen riittävän suurta väestöpohjaa, lausunnossa sanotaan.

HUS perustettiin 13 vuotta sitten, koska Uudenmaan erikoissairaanhoidossa oli sitä ennen päällekkäisyyttä, kilpavarustelua, ylikapasiteettia ja koordinoinnin vaikeuksia. HUS on osoittanut tehokkuutensa, eikä sen pilkkomiselle ole minkäänlaisia perusteita.

HUS:n alueen erikoissairaanhoidon nettomenot ovat muusta maasta poiketen laskeneet vuodesta 2002 lähtien. Edullisesta kustannuskehityksestä huolimatta hoidon laatu on kyetty säilyttämään erinomaisella tasolla. Myös potilaat ovat olleet tyytyväisiä HUS:ssa saamaansa hoitoon.

HYKS muodostaa 80 prosenttia HUS:sta. Se tuottaa palveluja myös muille HUS:n jäsenkunnille eikä pelkästään pääkaupunkiseudulle. HYKS tuottaa myös erityistason palveluja erityisvastuualueelleen ja koko Suomelle. Sen sairaalat huolehtivat korkeatasoisesta lääketieteellisestä opetuksesta ja tutkimuksesta. Noin kolmasosa Suomen lääkäreiden ja hammaslääkäreiden opetuksesta annetaan HYKS:ssä.

Myöskään HYKS:iä ei tule pilkkoa osiin.

Lähetä tämä kavereille

Perussuomalaisten puoluevaltuusto kokoontui

Lauantaina 20.4. kokoontui eduskunnan auditoriossa perussuomalaisten puoluevaltuusto, johon otin valtuuston jäsenenä osaa. Kokouksessa oli mukana tavallista enemmän väkeä, sillä myös toistakymmentä kansanedustajaa oli mukana kokouksessa. Valtuutettuja oli myös varsin runsaslukuisena paikalla, yleensä läsnä on vajaa 70% puoluevaltuuston jäsenistä, nyt läsnäoloprosentti huiteli 80% tuntumassa.

Kokouksessa käsiteltiin tiliasioita, valittiin puoluehallitukseen 7 rivijäsentä ja yksi eduskuntaryhmän edustaja sekä keskusteltiin puolueen suunnasta. Kuten aiemmista blogikirjoituksistani voi lukea, olin ehdolla Helsingin piirin ehdokkaana puoluehallitukseen, saaden äänestyksessä 16 ääntä. Äänimäärä ei tällä kertaa riittänyt, sillä olisi tarvittu vain yksi ääni lisää ja kolme viimeistä puoluehallitukseen valittua olisi arvottu neljän ehdokkaan joukosta. Kaukana ei siis ollut valinta puoluehallitukseen.

Erityisen kitkerän maun monien mieliin on jättänyt Jussi Halla-ahon asettaminen muutamien kansanedustajien toimesta ehdokkaaksi, sillä kaksi ehdokasta samalta alueelta johtaa puoluehallituksen vaalissa vain siihen, ettei kumpikaan tule valituksi ehdokkaiden syödessä toistensa ääniä. Olin tämän puoluevaltuuston pitkäaikaisille jäsenille tutun ongelman myös Jussille sanonut ja kun näytti ilmeiseltä ettei hän asiasta välitä, olin jo viikolla henkisesti valmistautunutkin siihen ettei Helsinkiä edusta puoluehallituksessa ketään. Moni on jälkikäteen ihmetellyt Jussin ratkaisua. Ehkä hän joskus, vaikkapa muistelmissaan, kertoo motiiveistaan. Helsingin kohdalla on lisäksi erityisenä ongelmana juuri se, että Helsinkiä pidetään muissa piireissä erilaisena, outona lapsena puolueen piirikatraassa. Ehdokkaan nimi ei ole ratkaiseva. Ratkaiseva on piiri, josta hän tulee. Tästä johtuen helsinkiläistä puoluehallitusedustajaa on ollut äärettömän vaikea saada läpi. Vain kerran se on onnistunut puolueen 18-vuotisen historian aikana, silloinkin 13 äänellä, arvan ratkaistessa.

Olisinko sitten tullut valituksi, jos Jussi ei olisi ollut ehdolla? Ehkä, sillä eräs äänioikeutettu tuli sanomaan jälkikäteen, että hänellä olisi ollut se 17. ääni minulle, mutta halusi äänestää myös erästä toista ehdokasta ja joutui näin ollen tiputtamaan 8 nimen listastaan yhden pois. Valinta osui minuun.

Olenko katkera? En. Vaalit ovat vaaleja ja niissä voi käydä miten vain. Paavo Väyrynen voi kuolla vitutukseen, minut tappaa vain aika.  Jos ehdokkaiden esittäytyminen olisi sallittu, ehkä olisin saanut muutaman lisä-äänen. Tai sitten en. Sitäpaitsi, kaltaiseni ikuinen pessimisti ei koskaan pety, yllättyy vain iloisesti.

Miksi sitten katsoin olevan tarpeen asettautua ehdolle? Olisin halunnut puoluehallituksessa panna vauhtia puolueen koneistoon, sillä se tuntuu nykyisin seisovan. Tätä sanovat monet paikallisosastojen rivijäsenistä kansanedustajiin asti. Kävinkin yleiskeskustelun aikana pitämässä esittelypuheeni loppuosan, nostaen kissan pöydälle ja annoin erityisesti tulevalle puoluehallitukselle (johon tuloksia ei vielä tuossa vaiheessa oltu julkistettu koska niitä laskettiin) evästystä kertoen ongelmista joihin puolueessa on saatava parannusta. En ala tässä syvällisemmin kertomaan mitä asioita puolueessa pitäisi parantaa jotta kilpailevat puolueet eivät saa niistä vihiä, mutta ehkä viesti meni perille.

Ainakin palaute puheen jälkeen näinä parina viime päivänä on ollut pelkästään kiittävää: Kerrankin joku uskaltaa sanoa ääneen sen, mitä moni on mielissään ajatellut, mutta ei ole uskaltanut sitä sanoa. Minuthan tunnetaan ihmisenä, joka puhuu harvoin mutta kun puhun, silloin monet minua tuntevat kehottavat muita kuuntelemaan. 10 vuotta puolueen jäsenenä antaa tietynlaista vertailupohjaa puolueen historiaan. Aika näyttää kuuntelivatko he, joiden olisi pitänyt kuunnella. Jos eivät, olen valmis muistuttamaan heitä myös puoluevaltuuston kokousten ulkopuolella. Kysymys enää kuuluu: “Quo Vadis, Perussuomalaiset?”

Nimitys HUS:n hallitukseen

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin valtuusto kokoontui eilen 27.3. ja valitsi HUS:n uuden hallituksen. Perussuomalaisten edustajiksi tähän 15 poliittisen edustajan ja kahden Helsingin yliopiston edustajan eli yhteensä 17 jäsenen joukkoon valittiin lohjalainen Riikka Slunga-Poutsalo (hallituksen 1. varapuheenjohtajaksi) ja allekirjoittanut hallituksen rivijäseneksi helsinkiläisten yhdeksi edustajaksi. Riikan varajäsenenä toimii Merja Nevalainen (Lohja) ja minun varajäsenenä on Pekka Murto (Helsinki).

Mielestäni uuden HUS-hallituksen tulevien vuosien suurimmat haasteet liittyvät hallituksen sote-uudistukseen ja HUS:n kohtaloon tässä kuviossa sekä uuden lastensairaalan rakentamisen toteutumiseen vuoteen 2017 mennessä.

Mikäli asia on kunnista kiinni, HUS jatkaa olemassaoloaan nykymuodossa. Jos kävisi toisin, jatkaa HUS varmastikin olemassaoloaan, jäsenkuntien määrän ja toiminta-alueen luultavasti muuttuessa. Tämän näemme aikanaan.

Lastensairaalan osalta valtio on jo luvannut rahoitusta, samoin HUS-kuntien tukea rakennuskustannusten kattamiseen voidaan pitää varmana. Asialle on perustettu oma säätiö, tavoitteena kerätä yksityisiltä lahjoittajilta 30 miljoonaa euroa sairaalan rakentamispottiin. Koko hankkeen hinnaksi on arvioitu noin 160 miljoonaa euroa. Hankkeella on tarkoitus kovata nykyinen 1940-luvulta peräisin oleva rakennus, jota ovat riivanneet erityisesti kosteusongelmat jo pari vuosikymmentä. Lue lisää hankkeesta.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ensi alkuun pahoittelut kaikille blogini lukijoille, että viime kirjoituksesta on kulunut aikaa.

Kunnallisvaalit siis käytiin ja tulin valituksi valtuuston varavaltuutetuksi, kiitokset siitä kaikille 309 äänestäjälleni. Putosin valtuutetun paikalta varalle, ainoana ryhmästämme, muiden valtuutettujemme onnistuessa uusimaan pestin. Monet ovat kysyneet, miten tässä nyt näin kävi. Sen jos tietäisin, olisin lottovoittajana Bahamalla. No vitsi vitsinä. Rehellisesti sanottuna osasin hiukan odottaa sitä. Jokunen vuosi takaperin olin tutkaillut edellisten vaalien tuloksia ja tein havainnon, että usein valtuustosta putosivat ryhmänjohtajat. Sattumaa tai ei, näissä syksyn 2012 vaaleissa valtuustosta putosivat lisäkseni myös Vihreiden ja SDP:n ryhmänjohtajat, ja Kokoomuksen ryhmänjohtaja uusi viimeisenä kokoomuslaisena valtuustopaikkansa. Vaalien voi siis sanoa olleen varsinaiset ryhmänjohtajien vaihtoviikot.

Vaalit sujuivat perussuomalaisilta kaikin puolin hyvin, vaikka jotkut (lähinnä toimittajat) ovatkin olleet sitä mieltä, että esimerkiksi Helsingissä tapahtunut kannatuksemme kasvu 5,3 prosentista 9,4 prosenttiin ja paikkamäärämme nousu neljästä kahdeksaan oli jonkinsortin tappio. Noh, onhan se sitä tietysti jos vertaa edellisten vaalien tulokseen. Tosin kukaan itseään vakavasti ottava toimittaja tai tutkija ei sellaista vertailua tee. Onhan sillä väliä puhutaanko eduskunta- vai kunnallisvaaleista.

Kunnallisvaalitulostamme eivät pitäneet tappiona Helsingissä muut puolueet, joiden kanssa meillä oli alusta asti yksimielisyys siitä, että luottamuspaikkaneuvotteluissa lähdetään noudattamaan kansan tahtoa. Marras-joulukuu sujuivatkin itselläni lähinnä paikkaneuvotteluiden merkeissä, joiden tuloksena saimme reilu 80 luottamuspaikkaa 45 eri kaupungin alaiseen lautakuntaan, johtokuntaan ja neuvottelukuntaan. Välillä otti kieltämättä päähän istua sunnuntai-iltaisin kaupungintalon kokoushuoneessa neuvottelemassa paikoista, mutta ei se näin jälkikäteen ajateltuna niin kamalaa ollutkaan. Neuvotteluiden tuloksen voi sanoa olevan melko lailla perussuomalaisten näköinen: meillä ojn edustusta sosiaali- ja terveyspuolella, turvallisuudessa, asuntoasioissa sekä maahanmuuttoasioissa, unohtamatta päivähoitoa ja vanhuspalveluita.

Itselleni henkilökohtainen vaalitulos tiesi sitä, että kaudella 2009-2012 ollut sosiaalilautakunnan paikka vaihtui yhdistyneen sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisen 2. SOTE-jaoston jäsenen paikkaan. Jaoston tehtäviä ovat seuraavat asiat:

Toisen jaoston tehtävänä on, ellei toisin ole määrätty

1. päättää niistä asioista, joissa asianomainen on vaatinut  viranhaltijan tekemän, muun kuin toimeentulotukea koskevan  päätöksen saattamista kunnan määräämän monijäsenisen  toimielimen käsiteltäväksi, lukuun ottamatta kuntalain mukaista  oikaisuvaatimusta

2. tehdä päihdehuoltolaissa tarkoitettu esitys hallinto-oikeudelle  henkilön määräämisestä hoitoon tahdostaan riippumatta  väkivaltaisuuden perusteella

3. päättää tartuntatautien torjunnasta vastaavana kunnan  toimielimenä henkilön eristämisestä tai määräämisestä olemaan  poissa ansiotyöstä, päivähoitopaikasta tai oppilaitoksesta sekä  päättää eristämisen jatkamista koskevan esityksen tekemisestä.

 

Eli melkoisen mielenkiintoisista mutta sangen henkilökohtaisista ja salassa pidettävistä asioista on kyse. Uskon jaostotyöskentelyn olevan mukavaa vaihtelua nyt jo edesmenneen sosiaalilautakunnan asioihin. Tämän vuoksi en varmastikaan kovin usein jaoston asioista kirjoittele – jos koskaan.

Se, kirjoittelenko jaoston sijaan mahdollisesti muista poliittista luottamustoimista blogissani jää nähtäväksi. Paraikaa käydään puolueiden välisiä neuvotteluita ylikunnallisista paikoista, joista on kaikenlaisilla matematiikoilla ja kaavoilla laskien tulossa Uudenmaan ja Helsingin Perussuomalaisille ihan mukava potti keskenään jaettavaksi. Näitä neuvotteluita hoitavat muut tahot puolueessa, joten ei niistä sen enempää.

Vaikuttaminen valtuustossa

Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä, jotka edustavat yhdeksää eri puoluetta tai vaalilistaa. Valtuusto on se taho, joka päättää sinun kunnallisveroprosentistasi, sinua lähinnä sijaitsevan lastentarhan sijainnin, lähistösi autopaikkojen määrän ja asumisesi hinnan.

Perussuomalaiset ovat tällä hetkellä valtuuston 6. suurin ryhmä yhteensä neljällä valtuutetulla. Valtuustoryhmään kuuluvat varsinaiset valtuutetut Jussi Halla-aho, Seppo Kanerva, Antti Valpas ja Nina Huru (sit.). Lisäksi ryhmässämme on neljä varavaltuutettua; Mika Raatikainen, Olli Sademies, Timo Elo ja Harri Lindell.

Minulla on ollut ilo johtaa perussuomalaisten Helsingin valtuustoryhmää koko kuluneen valtuustokauden ajan, tammikuusta 2009. Vaikka ryhmämme on ollut suhteellisen pieni, olemme pystyneet neljällä valtuutetulla ja neljällä varavaltuutetulla vastaamaan haasteisiin ja tuomaan esille perussuomalaisten äänestäjien huolia sekä tarpeita päätöksenteossa menestyksellä. Eikä pelkästään valtuustossa vaan myös lauta- ja johtokunnissa, joissa helsinkiläisten etuja ajamassa on tällä valtuustokaudella ollut yhteensä nelisenkymmentä perussuomalaista.

Ryhmämme on noudattanut pitkälti puolueen linjauksia yleiskysymyksissä. Monissa paikallisissa kysymyksissä olemme luoneet itsenäisesti oman linjamme, riippumatta siitä onko sillä saatu valtuuston tai lautakunnan enemmistön tukea vai ei. Me emme juokse muiden puolueiden perässä vaan meille riittää, että tiedämme olevamme oikeassa ja puolustavamme helsinkiläisten etuja. Meillä on oma suunnitelma. Se selvästi toimii, koska kannatuksemme on kasvanut Helsingissä hurjasti. Vuoden 2008 kuntavaaleissa saimme 5,3 % kannatuksen. Nyt kannatuksemme on 13 prosentin pinnassa. Sillä saisi toistakymmentä perussuomalaista valtuutettua ajamaan sinun asioitasi.

Joskus kilpailevat puolueet väittävät, että perussuomalaiset vain vastustavat kaikkea. Me emme vastusta asioita vastustamisen takia. Ryhmämme tarjoaa tarvittaessa vaihtoehdon, ja sekös muita puolueita ärsyttää. Meidän mielestä taiteen ja kulttuurin asemaa voidaan edistää kaupungissamme muutenkin kuin megapömpöösi Guggenheimilla. Mielestämme maahanmuuttajan ei pidäkään saada työpaikkaa Helsingin kaupungilta etnisen taustansa vaan pätevyytensä perusteella, kuten meidän muidenkin. Kyllä, me vastustamme kirjasto- ja kouluverkon karsintaa. Me näemme sen investointina ennen kaikkea tulevaisuuteemme; lapsiin ja nuoriin sekä elinikäiseen oppimiseen. Eduskunnan käsittelemässä eurokriisissäkin kansanedustajamme ovat vastustaneet rahan lapiointia etelään. Miksi? Koska kun euronhuuruisen illan lasku lopulta tuodaan eteemme, rahat otetaan kunnilta. Eli juuri sinun taskustasi ja sinun palveluistasi.

Lopuksi haluan kehottaa jokaista äänestysikäistä äänestämään. Lokakuun 28. päivä valittava valtuusto päättää Sinun asioistasi. Vain äänestämällä äänesi kuuluu.

Antti Valpas
Valtuustoryhmän puheenjohtaja

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Perussuomalainen-lehden 12/2012 eli kunnallisvaalinumeron Helsinki-liitteessä)

Helsingin perussuomalaisten viisi ”Kunnat kuntoon” -tavoitetta vaalikaudelle 2013-2016

Helsingin perussuomalaisten viisi ”Kunnat kuntoon” -tavoitetta

 

1.   Halvempaa asumista

Helsinkiläisten asumiskulut ovat nousseet vuosi vuodelta. Yksi tehokkaimpia keinoja halvempaan asumiseen ovat kaupungin vuokramaasta perimän vuokran alentaminen nykyisestä 4 prosentista ensin kolmeen ja sitten kahteen prosenttiin. Tiesitkö muuten, että perussuomalaiset valtuutetut vastustivat nykyistä 4 prosentin vuokratasoa? Kiinteistövero puolestaan kurittaa omakotiasujia ja tämä vero kaipaa myös asteittaista alentamista.

Lisäksi haluamme olla edistämässä aitoa kilpailua ja rakentamisen laadun parantamista asuntomarkkinoilla. Rakennusyhtiöt on velvoitettava rakentamaan varaamilleen tonteille nykyistä lyhyemmän ajan kuluessa. Laatua saadaan sulkemalla sutta ja sekundaa tekevät pois Helsingin markkinoilta.

Hitas-järjestelmä kaipaa mielestämme perinpohjaista uudistamista sillä järjestelmä vuotaa kuin seula. Hitas on alunperin tarkoitettu keski- ja pienituloisille helsinkiläisille kovan rahan markkinoita edullisemmaksi tavaksi päästä kiinni omistusasumiseen, eikä esimerkiksi yksittäisten henkilöiden tai sukujen hallitsemien hitas-asuntojen vuokrausbisneksen edistämiseen.

2.   Itsenäinen ja demokraattinen Helsinki

Perussuomalaisten mielestä valtiovallan pääkaupunkiseudulle alunperin suunnittelema pakkokuntaliitos oli kuolleena syntynyt ajatus. Helsingin ja koko metropolialueen ongelmana on nykyisen yhteistyön hajanaisuus. Olemme ehdottaneet Helsingin, Espoon ja Vantaan perussuomalaisten valtuustoryhmien toimesta, että ns. metropolialueen kaavoitusta, liikennettä, elinkeinopolitiikkaa ja asumista linjaamaan perustetaan demokraattisilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto, joka tekee päätökset edellä mainituista yhteisistä asioista. Nykyiset valtuustot jäävät olemaan. Ylikunnalliset toimielimet kuten esimerkiksi Helsingin seudun liikenne HSL olisivat osa tätä laajemmin hallittua metropolihallintoa.

Mallimme on saanut puoluerajat ylittävää kannatusta ja hallituskin on kuullut perussuomalaisten mielipiteen, ainakin siitä päätellen, että nykyisin jo ministeriötasolla selvitellään nimenomaan metropolihallinnon mahdollisuutta pääkaupunkiseudun vaihtoehtona pakkokuntaliitoksille.

Samalla meillä päättäjillä on oiva tilaisuus vahvistaa kaupungin sisäistä demokratiaa lähidemokratian kautta, pohtien samalla virkamieskoneiston roolia demokratiassamme. Ovatko virkamiehet helsinkiläisten palveluksessa vai helsinkiläiset virkamiesten?

Helsingin kaupungin on lisäksi kohdeltava kaikkia asukkaitaan tasapuolisesti. Kaikenlainen ihmisten etniseen tai kielelliseen taustaan perustuva luokittelu ja suosiminen muiden kustannuksella niin peruspalveluissa, työhönotossa kuin asunnon saannissa on lopetettava.

3.   Peruspalvelut turvataan

Perussuomalaiset puolueena uskovat lähellä oleviin palveluihin, ollaan sitten maalla tai kaupungissa. Siksi me haluamme pelastaa Helsingin terveys- ja sosiaalipalveluiden lisäksi myös lastentarhat, leikkipuistot ja koulut kaupunginjohtaja Pajusen leikkurilta.

Helsingissä on parhaillaan menossa sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistämisprosessi, jonka osana päivähoito siirtyy itsenäiseksi toimijaksi sosiaalivirastosta. Kyseessä on Suomen historian suurin ja vaativin virastojen organisaatiomuutos, jonka käytännön vaikutukset peruspalveluihin tulevat olemaan moninaiset. Haluamme huolehtia siitä, että muutos aidosti parantaa sosiaali-, terveys- ja päivähoitopalveluita eivätkä päinvastaiset uhkakuvat toteudu.

4.   Yrittäjyys kunniaan

Tiesitkö, että perussuomalaisten jäsenistössä ja kannattajissa on merkittävä määrä yrittäjiä? Tämä ei ole mikään ihme, sillä puolueemme on aina toiminut erityisesti perhe- ja pienyritysten puolesta.

Haluamme Helsingistä entistä yrittäjäystävällisemmän kaupungin. Tähän tavoitteeseen päästäksemme kaupungin tulee tehdä yrittäjyyteen keskittyvä toimenpide- ja toteutusohjelma, jota nykyinen elinkeinopoliittinen strategia ei täysin kata. Mielestämme Helsingin pitää vuokrata tai myydä tyhjillään olevia tarpeettomia halleja, toimistotiloja ja maita niin uusille kuin vanhoille yrityksille. Tyhjillään olevista laajemmista toimistotiloista tulisi tehdä yrityshotelleja, joista erityisesti aloittelevat starttiyritykset voisivat saada ensimmäiset liiketilansa. Toimitilojen lisäksi tarvitaan entistä enemmän yritysneuvontaa ja erityisesti henkistä mutta myös taloudellista tukea aloittavan yrityksen ensikuukausille.

Kilpailutusasioissa kaupungin tulee ensisijaisesti asettaa tarjoamisen ehdot siten, että myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on todellinen mahdollisuus antaa tarjouksia.

Kaupunkimme keskusta ja lähiöostarit on pidettävä elinvoimaisina. Tarjolla on oltava pysäköintimahdollisuuksia myös ydinkeskustan kivijalkaliikkeisiin autolla tuleville asiakkaille.

Yrittäjistä eivät hyödy pelkästään verottaja ja kaupungin kassa, vaan he tuovat toimeliaisuudellaan työtä paitsi itselleen myös suurelle joukolle helsinkiläisiä.

5.   Turvallisuutta arkeen

Ympärivuotiset väkivaltaiset katuryöstöt, kesäiset puskaraiskaukset, talviset lumen tukkimat kadut ja koteihinsa jopa kuukausiksi vangeiksi jääneet vanhukset, sairaat ja vammaiset ovat esimerkkejä niistä ikävistä asioista, joista luemme lehdistä vuosi vuoden perään.

Perussuomalaiset haluavat palauttaa Helsingin turvalliseksi elää ja asua meille kaikille. Haluamme panostaa tulevalla valtuustokaudella katujen kunnossapitoon, puistojen ja lenkkipolkujen valaistukseen, kaupungin työntekijöiden kielitaitoon sekä perisuomalaiseen kaveria ei jätetä-henkeen.

 

“Lautakunta kiisteli järjestöavustuksista”

Näin raflaavasti otsikoi Helsingin Uutiset tiistaina 19.6. nettiuutisensa ja seuraavan päivän paperiversion uutisen koskien Helsingin sosiaalilautakunnan viime viikkoista kokousta. Kokouksessa käsiteltiin helsinkiläisille järjestöille tarkoitettujen avustusten jakoa vuodelle 2012. Otsikon viittaama pitkä keskustelu käytiin Diakonissalaitokselle myönnettävästä 80.000 euron suuruisesta avustuksesta, jolla on käytännössä tarkoitus tukea Bulgarian ja Romanian romanien asumista Helsingissä.

Tein siis kokouksessa vastaesityksen, jonka mukaan ehdotettua 80.000 euron summaa ei annettaisi. Äänestyksessä esitykseni hävisi äänin 5-2 (avustusta kannattivat vihreiden, demareiden, vasemmistoliiton ja RKP:n edustajat, vastustivat allekirjoittanut (perussuomalaiset) ja ainut läsnä ollut kokoomuksen edustaja). Loput olivat jäävejä käsittelemään kyseistä pykälää. Perustelin esitystäni mm. seuraavilla argumenteilla:

- Kaupunginhallituksen avustuksia koskevan ohjeen mukaisesti (jota sosiaalivirasto noudatti tähän asti), tulee avustettavan toiminnan kohdistua helsinkiläisiin. Käytännössä nyt ei näin ollut, vaan avustuksen kohteena olivat käytännössä ulkomaiden kansalaiset. Tällainen linjaus on noudatettujen sääntöjen vastaista eikä sitä voida perustella viraston kannalla, jonka mukaan sosiaalivirastolla olisi perustuslaillinen velvollisuus auttaa hädänalaisia. En kiistä, etteikö hädänalaisia pitäisi auttaa (sitähän varten sosiaalitoimi ylipäänsä on olemassa), mutta tässä tapauksessa avustusrahat menevät aivan totaalisen väärästä budjetista. Koska enemmistö päätti kuten päätti, avattiin samalla peli jossa helsinkiläisille tarkoitettuja järjestöavustuksia pääsevät käytännössä hakemaan myös tahot, joiden toiminta ei kohdistu helsinkiläisiin. Ennakkotapaus syntyi tässä päätöksessä.

- Toinen vahva argumentti liittyy romanien oleskeluun Suomessa. Vaikka olemme osa EU:n avoimien rajojen maailmaa, on maahantulolle asetettu tiettyjä kriteerejä jotka sitovat myös kerjäläisiä. Ulkomaalaislain 11 § määrittää ne edellytykset, joilla henkilö pääsee maahan. Usean vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että vaikka kerjäläiset teoriassa täyttävät laillisen tulonhankkimisen vaatimuksen (kerjääminen ei ole laitonta), he ovat käytännössä sosiaalihuollon piirissä viimeistään siinä vaiheessa kun pakkanen paukkuu ja kerjätyt rahat ovat siirtyneet sliipattujen nahkatakki- ja pukumiesten taskuihin ja nämä ovat mustissa loistoautoissaan siirtyneet merten taakse eteläisempiin maihin. Tässä kuviossa hyväksikäytettyjä ovat sosiaalitoimi ja kerjäävät romanit.

Katsonkin, että tämän tyyppinen toiminta (Diakonissalaitoksen tuki) on omiaan edistämään kerjäläisten ahdinkoa. Ei heidän asemansa sillä parane, että helsinkiläisille tarkoitettuja järjestöavustuksia käytetään Diakonissalaitoksen pyörittämään laitokseen. Päinvastoin, on oletettavissa, että kerjäläisiä tulee lisää ja kohta tarvitaan toinen keskus ja sitten kolmas. Ja kuka maksaa laskun? Me helsinkiläiset.

Kokouksessa toki päätettiin muustakin. Itse sain läpi ehdotukseni pääkaupunkiseudun yksin- ja yhteishuoltajien Päksy ry:n avustuksen nostamisesta 5.000 eurolla 25.000 euroon. Koska rahat piti ottaa jostain, esitin samalla Aseman lasten Walkers-toiminnasta vähennettäväksi 5.000 euroa. Molemmat tekevät arvokasta työtä, mutta katsoin Päksyn tarvitsevan rahoja kipeämmin, sillä Walkers-toiminnan taustalla on erittäin merkittävä määrä ylijäämää, jota Aseman lapset ovat onnistuneet ahkeralla varainkeräyksellä kerryttämään. Virasto olikin jo sopinut, että Walkersin avustusta pienennetään viime vuotisesta, jotta avustussääntöjen mukaisesti harmaalla alueella liikkuva ylijäämää syödään pois avustusten vähentämisellä muutaman vuoden aikana. Vahinkoa ei siis Aseman lasten toiminnalle tule.

PS. Lopuksi pitää ihmetellä kokoomuksen edustajien vähyyttä kokouksessa. Kokoomushan on kovasti julkisuudessa puhunut siitä, että romanien oleskelua kaupungissa ei pidä tukea. Kaikki kolme edustajaa (kaksi varsinaista ja yksi vara) olivat läsnä vain osan kokouksesta ja kaksi varsinaista jäsentä poistui kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa vähän ennen kuin asialistan viimeiseksi siirretyt avustusasiat tulivat käsiteltäväksi. Toki voi olla, että poistumisen syy oli meneillään oleva Helsinki-päivän ohjelmisto, mutta luulisi silloin varajäsenet kutsutun paikalle. Nyt näin ei ollut, vaikka varajäseniä on kokoomuksen taholta käytetty hyvinkin ahkerasti varsinaisten jäsenten ollessa estyneitä. Monta ihmeellistä asiaa mahtuu tähän maailmaan…

 

Helsingin Perussuomalaiset julkistivat ensimmäiset 62 kunnallisvaaliehdokastaan

Tässä oleva nimilista on täydentynyt ja osin muuttunut, lopullinen täysi nimilista on julkistettu osoitteessa http://helsinki.perussuomalaiset.fi.

——-

Lehdistötiedote 20.6.2012
Julkaisuvapaa heti

Helsingin Perussuomalaiset julkistivat ensimmäiset 62 kunnallisvaaliehdokastaan

Helsingin Perussuomalaisten ehdokasasettelu lokakuun lopun kunnallisvaaleihin etenee ripeästi. Tänään julkistettiin Eduskunnan Kansalaisinfossa ensimmäinen 62 ehdokasta käsittävä lista. Näistä nyt ehdolle virallisesti asetetuista ehdokkaista neljä haluaa toistaiseksi pitää henkilöllisyytensä salassa.

Nuorin ehdokas on 18-vuotias ja vanhin 77-vuotias. Ehdokkaiden tämänhetkinen keski-ikä on 48 vuotta ja 4 kuukautta. Miehiä ehdokkaista on 46 (74%) ja naisia 16 (26%).

Tavoitteena täysi lista ja kolmanneksi suurimman puolueen asema
Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Perussuomalaiset saivat Helsingissä listoille yhteensä 64 ehdokasta, joten ehdokasmäärän suhteellinen kasvu vuoden 2012 vaaleihin on merkittävä. ”Tällä ehdokkaaksi haluavien tahdilla täysi lista on hyvinkin mahdollinen. Meillä on tällä hetkellä reilu 20 ehdokkuudesta kiinnostunutta henkilöä jotka odottavat haastattelukutsua ja lisää ilmoittautumisia tulee lähes päivittäin.” toteaa Perussuomalaisten Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtaja Antti Valpas, joka on mukana ehdokaskandidaattien haastattelut suorittavassa tiimissä.

Valpas kehottaakin kaikkia ehdokkuudesta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä joko sähköpostitse taikka puolueen kotisivujen kautta osoitteesta http://perussuomalaiset.fi/kunnallisvaaliehdokkaaksi/helsinki viimeistään elokuussa. Erityisesti listalle tarvitaan lisää nuoria, naisia ja alle 45-vuotiaita pohjoisista, läntisistä ja eteläisistä kaupunginosista. Itä-Helsinki on jo erittäin monipuolisesti edustettuna tässä suhteessa.

Helsingin Perussuomalaisten tavoitteena on täyden ehdokaslistan lisäksi Helsingin kolmanneksi suurimman puolueen asema. ”Tavoite on kova mutta mahdollinen” toteaa piirin puheenjohtaja Juha Väätäinen. ”Tämä edellyttää nappiin menevää kampanjointia ja aitoja vaihtoehtoja helsinkiläisille tarjoavaa kunnallisvaaliohjelmaa, jollaisen piiri julkistaa syyskuun aikana.” Väätäinen jatkaa.

Lisätietoja
Juha Väätäinen
Piirin puheenjohtaja
puh. 050-512 0558
s-posti: maestro@juhavaatainen.info

Antti Valpas
Valtuustoryhmän puheenjohtaja
puh. 050-561 4334
s-posti: antti@valpas.info

Helsingin Perussuomalaisten nimetyt kunnallisvaaliehdokkaat 20.6.2012

Sukunimi Etunimi Arvo, ammatti tai toimi
Ahva Toni Opiskelija
Björklund Jaana Toimistosihteeri
Breeze Lauri Postityöntekijä
Bruun Victor Sekatyömies
Elo Timo Terveysalan yrittäjä
Halla-aho Jussi FT, kansanedustaja
Hursti René Projektipäällikkö
Hämäläinen Heli Tulliylitarkastaja, kauppatieteiden maisteri
Johansson Erik Kiinteistönhoitaja
Jokela Laura Opiskelija
Junnila Markku Hovimestari, tarjoilija
Kanerva Seppo Ye-kommodori, kaupunginvaltuutettu
Kankaanpää Kirsi Copywriter, lähihoitaja
Koivula Ray Yrittäjä
Koponen Riitta Sihteeri
Koskinen Arto Yrittäjä
Kreisler Peter Yrittäjä
Kuittinen Sirpa-Liisa Eläkeläinen
Kuusinen Tuula Yrittäjä, päätoimittaja
Laaksonen Heikki Perintäkäsittelijä
Landén Maria Kansanedustajan avustaja, valtuustoryhmän sihteeri
Laxén Tarja Toimistopäällikkö
Lehti Heikki Isännöitsijä, päätoimittaja
Lepistö Timo Lähihoitaja, työvalmentaja
Lindell Harri Päätoimittaja, yrittäjä
Luukkonen Jussi Liikennejohtaja
Marttinen Esa J. Bioanalyytikko, toimitusjohtaja
Merikivi Petri Kairausmies
Monaco Pia Kansanedustajan avustaja
Murto Pekka Henkilökohtainen avustaja
Nikoskinen Timo Järjestelmätukihenkilö
Nikunlassi Maija FM, lukion lehtori
Nurmi Pekka Turvallisuuspäällikkö
Packalén Tom Kansanedustaja, komisario
Parviainen Harry Yrittäjä
Paussu Toni Yrittäjä
Piilola Sari Kassa-tarjoilija
Raatikainen Mika Rikoskomisario, varakansanedustaja
Rantanen Petteri sähköasentaja, pysäköinnintarkastaja
Sademies Olli Rikostutkija evp, henkilöstökonsultti
Sormo Rolf “Fred” Päätoimittaja, ent. puoluesihteeri
Sukki Simo Työtön
Suominen Teemu Desifektori
Suutarinen Marja-Liisa FM, äidinkielen lehtori
Tampio Tommi Ylioppilas
Tiusanen Pekka Lakimies, oikeustieteen kandidaatti
Turkkila Matias DI, Päätoimittaja
Utter Muro Postityöntekijä
Valpas Antti Eduskuntasihteeri, valtuustoryhmän pj.
Veijonen Erkki Eläkeläinen, hallituksen puheenjohtaja
Vester Juha Kauppat. kand., matkailuyrittäjä
Vesterinen-Prähky Jaana Suunnittelija
Villo Pertti Toiminnanjohtaja
Virtanen Samuli Poliittinen sihteeri
Virtanen Timo Yrittäjä
Voutila Samuli Toiminnanjohtaja, merkonomi
Väätäinen Juha Kansanedustaja, opettaja
Naisehdokas, ei halua nimeään vielä julki
Miesehdokas, ei halua nimeään vielä julki
Miesehdokas, ei halua nimeään vielä julki
Naisehdokas, ei halua nimeään vielä julki

Miten Guggenheimista oikein päätettiinkään?

Tiedote puhukoon puolestaan.

Tiedotusvälineille 3.5.2012

Miten Guggenheimista oikein päätettiinkään?

Vihreiden kaupunginhallituksen jäsen Elina Moisio ehdotti Guggenheim –hankkeen hylkäämistä jo kaupunginhallituksessa. Julkisuudessa on annettu ymmärtää, että tämä olisi ollut ainut vaihtoehto joka kaupunginhallituksella olisi ollut esittelijän päätösesityksen lisäksi.

Perussuomalaisten kaupunginhallitusedustaja Jussi Halla-aho teki itse asiassa vastaesityksen, jossa hän ehdotti, että kaupunginhallitus lähettäisi asian valtuuston päätettäväksi mutta ehdottaisi valtuustolle hankkeen hylkäämistä. Halla-ahon ehdotus ei saanut kannatusta.

Jälkeenpäin kokoomus on korostanut keskusteluissa, kuinka tärkeää olisi ollut demokratian kannalta saada Guggenheim-hanke valtuuston käsittelyyn riippumatta siitä mitä mieltä eri valtuustoryhmät asiasta olisivat olleet. Kokoomus tai kukaan muukaan hankkeen kannattaja ei kuitenkaan kannattanut Halla-ahon esitystä, joka olisi voittanut Moision tekemän hylkäysesityksen ja näin ollen saanut demokratian toteutumaan ja saattanut asian valtuuston käsittelyyn.

Perussuomalaiset olisivat valtuustossa äänestäneet aiemman kantansa mukaisesti Guggenheim-hankkeen hylkäämisen puolesta.

Lisätietoja:
Jussi Halla-aho
kaupunginhallituksen jäsen
Perussuomalaiset
p. 044-3377600

Antti Valpas
valtuustoryhmän puheenjohtaja
Perussuomalaiset
p. 050-5614334

Valtuusto poliittisten virkanimitysten äärellä

Eilen keskiviikkona 25.4. pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa oli monia aiheita. Poliittisesti kuumin aihe oli uuden sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan valinta, josta riittikin itkua ja napinaa jälkikäteen mm. Facebookissa niin, että ihan nauratti. Valinnassahan oli kyse siitä, että vihreät pitivät tätä paikkaa heille kuuluvana, kun taas demarit halusivat pitää paikan itsellään, sementoidakseen vallan tällä saralla seitsemäksi seuraavaksi vuodeksi itselleen.

Ymmärtääkseen tämän paikkaperustelun, pitää ymmärtää Helsingin kokoomuksen, vihreiden ja demareiden muodostaman akselivaltaliittouman sopimuksen sisältö. Näiden ryhmien kesken on noudatettu pitkään periaatetta, että suurimmalle puolueelle kuuluu kaupunginjohtajan pesti (nykyisin Pajunen, kok) ja apulaiskaupunginjohtajien pestistä kenties merkittävin eli sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan pesti (nykyisin Räty, kok). Valtuuston toiseksi suurimmalle puolueelle kuuluu tämän sopimuksen mukaan kaksi apulaiskaupunginjohtajan pestiä, eli henkilöstö- ja sivistystoimen (josta siis nyt äänestettiin, entinen viranhaltija Haatainen, sdp) ja kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi (nykyisin Penttilä, sdp). Kolmanneksi suurin puolue saa neljännen apulaiskaupunginjohtajan eli rakennus- ja ympäristötoimen pestin (nykyisin Sauri, vihr).

Vihreiden perustelu avoinna olevan viran kuulumiselle heille oli sinänsä ymmärrettävä tämän akselivaltasopimuksen valossa, eli he ovat kiistatta valtuuston toiseksi suurin ryhmä tällä hetkellä ja katsovat heille näinollen kuuluvan kaksi johtajanpaikkaa. Eri asia on, ovatko tällaiset läänitykset tätä päivää saatika lain hengen mukaisia. Laissa lähdetään siitä, että virat pitää täyttää ennen kaikkea pätevyyden, ei sopivuuden (eli puoluekirjan) mukaan. Helsingissä vallitseekin tässä suhteessa melko erikoinen tilanne. Valitaan sopivin, ei pätevin. Käytännössä siis poliittista positiivista diskriminaatiota.

Kokoomuksen tuella demarit saivat tahtonsa lävitse äänestyksessä ja valituksi tuli sisäministeriön virkamies Ritva Viljanen, kansanedustaja-valtuutettu Tuija Braxin jäädessä toiseksi. Kokoomuksen päätöksen taustalla oli eri spekulaatioiden mukaan kosto vihreiden toimille sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan valinnassa jokin aika sitten, jossa vihreät “kehtasivat” haastaa ykköspuolue kokoomuksen paikan omalla ehdokkaallaan vastoin em. sopimusta. Lisäksi on avoimesti epäilty kokoomuksen motiiveihin vaikuttaneen Viljasen valinnan myötä avautuvan Sisäministeriön kansliapäällikön viran täyttö kokoomuslaisella. Viljanenhan tuli aikoinaan valittua ko. virkaan presidentti Halosen toimesta ohi kokoomuksen ehdokkaan ja nyt kokoomus varmasti haluaa korjata tilanteen, raivaamalla Viljasen pois pallilta. Mikäs sen helpompaa kuin tehdä se äänestämällä henkilön puolesta.

Koska puolueemme vastustaa poliittisia virkanimityksiä, olimme jo kaupunginhallituksessa esittäneet ja nyt uudestaan valtuustossa esitimme päätösehdotukseksi valtuustolle sitä, että apulaiskaupunginjohtajan valinta lykätään vuodelle 2013, ei suinkaan siksi että itse kyttäisimme jotain paikkaa (terkkuja mm. kokoomukseen parille valtuutetulle, luulo ei ole tiedon väärti) vaan siksi, että Helsingin tavoitteena on uudistaa valintaprosesseja myös tältä osin ja mielestämme tämä hetki olisi ollut hyvä alku tälle uudistukselle. Valitettavasti ehdotuksemme kaatui äänin 81-3, yhden ollessa poissa äänestyksestä.

Pitämässäni puheenvuorossa esitykseemme liittyen nostin esille myös sen faktan, että osa valtuuston puolueista on ilmoittanut olevansa kanssamme samaa mieltä siitä, että näistä poliittisista läänityksistä pitää päästä eroon. Joukossa muun muassa vihreät, jotka nyt siis halusivat puheenvuoroissaan sekä apulaiskaupunginjohtajan pestin että lakkauttaa tämän samaisen järjestelmän jonka perustella he pestin itselleen halusivat.  Puheet ja teot ovat siis kovasti ristiriidassa keskenään. Kannattaa varoa tuota kahdella hevosella ratsastamista, siinä voi kuulemma nivuset venähtää kivuliaasti! Viime kevään eduskuntavaaleissahan vihreät ratsastivat Suomen leijonalla ja kolmannes heidän eduskuntapaikoistaan katosi. Kun ei ole uskottavuutta esiintyä tietyn tunnuksen alla, ei tule ääniäkään.

Mitä ryhmämme sitten päätti tehdä siltä varalta, että esitystämme ei hyväksytä? Keskustelujen valossa Brax nautti, vihreydestään huolimatta, ylivoimaisesti suurempaa kannatusta kuin Viljanen, joten ryhmämme totesi tilanteen ja ryhmässämme lähdettiin siitä, että Brax on parempi mutta viime kädessä jokainen valtuutettumme päättää itse omantuntonsa ja tuntemustensa mukaisesti, minkä nimen lappuun kirjoittaa.

Ehdokasasettelu oli taasen omasta näkökulmastani niin puolue- kuin henkilöpoliittisesti kokonaisuudessaan suunnilleen se, että haluanko narun kaulaan vai napin otsaan. Braxin ansioksi on sanottava muun muassa se, että hän tuntee pitkäaikaisena valtuutettuna kuntakentän ja sen ongelmat mielestäni paremmin kuin vastaehdokkaansa, joka on hankkinut kannuksensa pääasiassa valtion palveluksessa. Braxia pidetään myös väkemme keskuudessa laajalti yhteistyökykyisempänä kuin Viljasta.

Toki molemmat ovat myös tunnettuja perussuomalaisia vastustavista, suorastaan leimaavista puheista. Brax meni oikeusministerinä vaatimaan valtuustojen puheenjohtajille koulutusta “vääränlaisen valtuustokäyttäytymisen ja vihapuheiden kitkemiseksi” perussuomalaisten vuoden 2008 kuntavaalivoiton jälkeen. Koulutuksessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kun vaatimus esitettiin tavalla jonka saattoi tulkita kohdistuvan vain tietttyyn valtuutettujen joukkoon, heräsi ainakin itselläni kysymys siitä, onko koulutuksessa sittenkään kyse kokoustekniikasta vai enemmänkin ajatteluun liittyvästä koulutuksesta. Brax älysi päästäneensä sopimattoman sammakon ja pyysi anteeksi, selittäen ettei kommentti suinkaan johtunut perussuomalaisten voitosta…

Viljanen taas pani ministeriön päällikön arvovaltansa peliin alaistensa leimatessa, sisäministeriön suljetussa seminaarissa, Demos UK:n keskeneräisen Facebookissa suoritettuun käytännössä kenen tahansa vastattavissa olevaan tutkimukseen vedoten, että perussuomalaiset olisivat populistipuolueena ja perussuomalaisten kannattajat ihmisinä taipuvaisempia kannattamaan väkivaltaa osana politiikkaa kuin muiden puolueiden kannattajat. Tämähän nyt oli ja on ihan täyttä tuubaa. Demos-asiassa pyydettiin ministeriöstä selvityksiä puolueemme puolelta mutta hiljaista on ollut sillä rintamalla. Anteeksipyynnöstä puhumattakaan. Normaalisti tällaisissa tapauksissa pyydetään julkisesti anteeksi, kuten Brax tajusi tehdä. Demos UK sentään heräsi kohuun ja ilmoitti, että tutkimustuloksia ei oltu vielä tuolloin edes analysoitu, joten kyseessä oli siis ihan sisäministeriön väen omaa, hatusta vedettyä tulkintaa.

Aika näyttää miten yhteistyö lähtee sujumaan niin perussuomalaisten ja Viljasen kuin kokoomuksen ja vihreiden kesken. Nyt kun Viljanen tuli valituksi, luonnollisesti seuraamme myös hänen henkilökohtaista kuin myös hänen alaistensa palvelualttiutta ryhmämme edustajien kohdalla, esimerkiksi heidän pyytäessä vastausta johonkin päivänpolttavaan kysymykseen.

Toivon totisesti, että tästä on seurauksena mahdollisimman pikainen poliittisten läänitysten purkamisoperaatio. Perussuomalaiset ovat tähän olleet halukkaita koko ajan. Kysymys kuuluu, ovatko muut Helsingin puolueet valmiit siihen jo tammikuusta 2013 vai venkoillaanko asiassa seuraavan valtuustokauden loppuun?

Blogiarkisto