Archive for the ‘Historia’ Category

Ohessa tiedoksi blogini lukijoille, ja erityisesti karjalaisjuurisille lukijoille, Karjalan Kielen Seuran tiedote mahdollisuudesta aloittaa karjalan kielen yliopistotasoiset opinnot Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa. Karjalan kielihän sai 4.12.2009 tunnustetun vähemmistökielen statuksen Suomen tasavallan alueella presidentti Tarja Halosen allekirjoituksen myötä. Käytännössä karjalan kieli on nyt samalla tasolla esim. romanikielen ja viittomakielen kanssa. Aiemmin karjalan kieltä ei tunnustettu edes olemassaolevaksi, vaikka kyse on kielestä joka oli  noin 50.000 puhujallaan suurimpia vähemmistökieliämme Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Terveh!

Oletko kiinnostunut rajantakaisista juuristasi? Oletko kuullut karjalan kieltä lapsena? Osaatpa itse vähän tai hyvin karjalaa, niin Sinulla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus opiskella karjalan kieltä ja kulttuuria! Opetusta annetaan yliopistotasolla vain Joensuussa ja Petroskoissa.

Karjalan kieli elää nykyajassa! Kiinnostus kieleen on huomattavasti lisääntynyt erityisesti  karjalan kielen vähemmistökielen aseman saamisen, professuurin perustamisen, julkaisutoiminnan lisääntymisen ja monien muiden kieltä elvyttävien toimenpiteiden myötä. Karjalan kieli on myötätuulessa!

Oppiaineen esittely

Itä-Suomen yliopistossa on mahdollisuus opiskella karjalan kieltä ja kulttuuria perusopinnoista aineopintoihin. Yliopiston verkkosivuilla oppiainetta esitellään seuraavasti:

”Opinnot kehittävät käytännön kielitaitoa ja karjalan kielen kieliopin tuntemusta sekä karjalan kielen    historiaa ja kehittymistä eri murteiksi ja edelleen eri kirjakieliksi sekä karjalan kielen asemaa yhtäältä    suomen läheisimpänä sukukielenä, toisaalta voimakkaan venäjän kielen vaikutuksen kohteena.    Opiskelijoille annetaan myös perustiedot vähemmistökielten asemaan liittyvistä kysymyksistä sekä kielen  elvyttämisestä, kielen standardoimisesta ja kirjakielen luomisesta. Opinnoissa käydään läpi myös karjalaisten asemaa idän ja lännen rajamaastossa ja karjalaisuutta kahdessa maassa, Suomessa ja Venäjällä. Opinnoissa perehdytään sekä Karjalan perinteiseen kulttuuriin että nykypäivän    karjalaisuuteen.”

Perusopinnoissa voi valita aunuksenkarjalan eli livvin tai varsinaiskarjalan eli vienan. Perusopinnot (25 op) sisältävät seuraavat kurssit:

Orientoivat opinnot (9 op)
Johdatus karjalan kieleen ja kulttuuriin
Karjalan historia
Kielentutkimuksen perusteet
Karjalan kieli ja sen tutkimus
Karjalan kieli (12 op)
Karjalan kielen alkeiskurssi
Karjalan kielen jatkokurssi
Karjalan kielen murteet
Karjalainen kulttuuri (4 op)
Karjalainen kulttuuri I

Hakumenettely

Varsinaiset tutkinto-opiskelijat voivat hakea sivuaineoikeutta karjalan kieleen ja kulttuuriin. Hakuaika päättyy 2.9.2010. Hakuohjeet löytyvät filosofian tiedekunnan humanistisen osaston verkkosivuilta sivuaineita käsittelevästä kohdasta.

Karjalan kielen ja kulttuurin opiskelumahdollisuutta on laajennettu myös Avoimen yliopiston opintotarjontaan. Tämä mahdollistaa opiskelun ilman tutkintotavoitetta. Tutustu tarkemmin Avoimen yliopiston opetukseen Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla (etusivulla kohdassa Pikalinkit). Huom! Hakuaika koskee myös Avoimen yliopiston opiskelijoita, sillä opetukseen kuuluu luentoja. Ilmoittautuminen Avoimeen yliopistoon tapahtuu sen jälkeen, kun tieto sivuaineoikeudesta on tullut. Vaikka opintokuvauksessa mainitaan, että sivuaine sopii erityisesti kieliaineiden, historian ja kulttuuriaineiden opiskelijoille, niin opinnot sopivat kaikille kielestä kiinnostuneille aikuisopiskelijoille.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi, jossa kerrot opintoihin hakeutumisesi perusteet osoitteella: Itä-Suomen yliopisto, Humanistinen osasto, PL 111, 80101 Joensuu. Voit myös tuoda hakemuksesi: Itä-Suomen yliopisto, Humanistinen osasto, huone 143, Yliopistokatu 4, Agora-rakennus, Joensuu. Halutessasi voit liittää hakemukseesi esim. opintosuoritusrekisterin yliopistossa suoritetuista opinnoista, mahdollisesta akateemisesta tutkinnosta tai muista tutkinnoista sekä opinnoista.

Lisätietoja Karjalan kieli ja kulttuuri -oppiaineesta antaa suomen kielen professori Marjatta Palander, Marjatta.Palander@uef.fi, puh. 013-2514337. Lisätietoja Avoimessa yliopistossa antaa koulutussihteeri Raili Karvinen, Raili.Karvinen@uef.fi, 013-2512723.

Käytä nyt tilaisuus hyväksesi ja aloita kieli- ja kulttuuriopinnot! Nykyisen suunnitelman mukaan perusopinnoista ei järjestetä opetusta lv. 2011-2012, vaan silloin keskitytään aineopintoihin.

Ystävällisin terveisin

Karjalan Kielen Seura ry:n psta
Anne-Mari Lemmetyinen
suunnittelija

Eilen keskiviikkona 7.4.2010 valtuusto keskusteli yli neljän tunnin ja 50 puheenvuoron verran Katajanokan kiistellystä hotellihankkeesta. Lyhyesti kerrattuna asiassahan oli kyse siitä, että ulkomaiset sijoittajat ja kansainvälinen arkkitehtitoimisto halusivat rakentaa Katajanokalle ristinmuotoisen hotellin lasista. Valtuuston jäsenten kantoja oli kyselty mm. Iltasanomissa. Itse ilmoitin vastustavani hanketta.

Pidin valtuustossa puheen, jossa perustelin laajemmin syitä kielteiseen kantaani. Esitin myös vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia tontille siltä varalta, että hotellia ei tulisi. Puhe on kokonaisuudessaan alla.

PS. Perussuomalaisten ryhmä oli asiassa kahta mieltä. Varsinaisista valtuutetuista minä ja Nina Huru vastustimme hanketta, varamiehet Mika Raatikainen ja Olli Sademies (jotka olivat tuuraamassa pääsisäisreissuilla olevia varsinaisia valtuutettuja Seppo Kanervaa ja Jussi Halla-ahoa) puolestaan kannattivat hanketta. Lopullisessa äänestyksessä hotellihanke kaatui äänin 47-38.

Puhe kaupunginvaltuustossa 7.4.2010 Katajanokan hotellihankkeesta

Hyvät valtuutetut

Itse en kannata tätä hotellihanketta.

Täällä on oltu kovasti huolissaan Suomen kansainvälisestä maineesta, jos hotellia ei rakenneta. On tehty valtavasti työtä ja käytetty jonkin verran rahaa, jotta hotellihanke on saatu mielikuvista päätöksentekovaiheeseen. Näin varmasti on.

Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että tämän hotellin kohtalo, oli se sitten mikä vain, muuttaa suomalaisten asemaa maailman silmissä. Suomi on ollut jo vuosisatoja osa globaalia maailmaa. Meille on aina tullut ulkomaisia sijoittajia ja niitä tulee jatkossakin. Jos joku hotellin mahdollisesta hylkäämisestä vetää herneen nenään, aina löytyy joku joka on valmis sijoittamaan Suomeen ja Helsinkiin. Ei välttämättä ho-tellia, mutta jotain muuta.

Pekka Korpinen käytti Helsingin uutisten artikkelissa, johon muun muassa valtuutettu Kolbe täällä viittasikin, nykyisen Helsingin ydin-alueen ilmeestä termiä ryssänarkkitehtuuri. Pitää paikkansa, että tämän talon lähialueen rakennuskanta on pääosin venäläiskaudella tehtyä. Korpinen kuitenkin unohtaa, että alueen yleisilme on itse asiassa saksalaisten arkkitehtien käsialaa. Ovat ne saksalaiset tehneet paljon muutakin, onhan meidän kansallislaulummekin alkujaan saksalainen juomalaulu. Tai niin ainakin väitetään.

Helsingin asukkaiden ja rakennusten kansainvälisyys ei siis ole mitään uutta. Itse asiassa tätä kaupunkiakaan tuskin olisi ilman ulkomaalaista kuningasta. Ei Helsinkiä unohdeta maailmalla, pelko pois. Ei meillä voi olla niin heikko itsetunto, että maailmamme ja olemassaolomme on riippuvainen yhdestä lasihotellista.

Hankkeen kannattajien suusta on kehuttu, kuinka hotelli tuo työpaikkoja. Näin varmasti on sen jälkeen jos hotelli joskus valmistuu. Mutta sen rakennusvaihe ei varmastikaan tuo uusia työpaikkoja työttömille suomalaisille rakennusmiehille ja –naisille. Jos tähän kaupunkiin hotelli rakennetaan, sen tekevät nykyaikana lähinnä virolaiset ja puolalaiset halpatyöläiset, eivät suomalaiset, siitä voitte olla satavarmoja.

Keskustelun kuluessa on moitittu hankkeen valmistelutapaa. On syytä kysyä, olisiko hankkeen vastustus näin kovaa, jos asia olisi valmisteltu normaalin avoimen demokraattisen päätöksenteon mukaan alusta lähtien. Itselläni olisi ainakin yksi syy vähemmän vastustaa tätä hanketta.

En vastusta tätä hotellia siksi, että sen on suunnitellut ulkomaalainen arkkitehti tai että sen taustalla on ulkomaalainen raha. Vastustan sitä osaltaan siitä syystä, että se on järkyttävän ruma rakennus. Tai oikeammin, rakennus ei ole ruma. Se on väärässä paikassa. Minun mielestäni sen oikea paikka olisi Töölönlahden ympäristössä. Siellä se olisi omiensa joukossa.

On minulla myös muita syitä vastustaa hotellia. Täällä ei ole juurikaan puhuttu siitä, tarvitsemmeko me tätä hotellia. Onko sille asiakkaita tässä kaupungissa, jonka hotellien käyttöaste on parhaimmillaankin vain reilun 75 prosentin luokkaa. Lama-aikoina hotelliemme täyttöasteet ovat olleet vain 50 prosentin luokkaa. Itse epäilenkin hotellin kannattavuutta. Ei tarvitse mennä kovin kauas hotellin suunnitellulta sijaintipaikalta, kun vastaan tulee ensimmäisen hotellin, hostellin tai muun majoitusliikkeen mainos. Harvassa ovat siis ne tapahtumat, jotka vetävät hotellimme ja majoitusliikkeemme viimeistä sijaa myöten täyteen. Mielestäni Helsingin uusista Olympialaisista on turha nykyisillä olympialiikkeen säännöillä haaveilla.

Täällä on useissa puheenvuoroissa kysytty, mitä hotellin tilalle sitten tulisi. Tontti jää kuulemma pahimmillaan kymmeneksi vuodeksi tyhjilleen. Minusta näin ei tarvitse olla. Itse näkisin, että siihen voisi rakentaa rantapuiston. Paikan, jossa niin paikalliset kuin turistitkin voisivat istua penkeillä, pelata petankkia tai ulkoilmashakkia raittiissa ulkoilmassa. Pieni ravintola tai kahvila siihen viereen ja yhdenlainen puisto voisi olla valmis. Tämä jatkaisi mielestäni hyvin Esplanadin puistoa, jonka katkaisee Kauppatori. Tai voisiko ajatella, että vanhat käytöstä poistetut Katajanokan rantarakennukset muutettaisiin asuinkäyttöön, kuten Hollannissa on tehty vanhoille rantamakasiinirakennuksille?

Tiedote kaikille karjalan kielestä ja karjalaisuudesta kiinnostuneille.

Karjalan kielen sanakirjan sähköinen versio ilmestyy

Haluatko tietää, miten eläimiä kutsuttiin Suistamolla entisaikaan? Miten suomen sanan tanssia voisi kääntää tverinkarjalaksi? Minkälaisia sanontoja Vuokkiniemessä on käytetty, tai millaiset uskomukset ovat vaikuttaneet elämään Salmin pitäjässä? Esimerkiksi näihin kysymyksiin saat vastauksen Karjalan kielen sanakirjan verkkoversiosta.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteistyönä julkaistu kuusiosainen Karjalan kielen sanakirja (1968-2005) on nyt sähköisenä versiona Kotuksen Kaino-aineistopalvelussa (http://kaino.kotus.fi/kks) kaikkien kiinnostuneiden käytössä.

Sähköisessä sanakirjassa on monenlaisia hakuominaisuuksia. Voi etsiä sanojen käyttöyhteyksiä, esimerkiksi itkuvirsisanastoa, lastenkielessä tai soimauksissa käytettyjä sanoja, sananparsia, uskomuksia ym. Halutessaan saa vaikkapa kaikki yhden pitäjän esimerkkilauseet. Hakusanat ovat sanakirjassa karjalaksi, mutta sanakirjasta voi myös hakea suomen sanoille karjalankielisiä vastineita Selite/suomennos-haun avulla. Verkkoversiota
päivitetään tarpeen mukaan.

Karjalan kielen sanakirja on murresanakirja. Siinä ovat edustettuina kaikki varsinaiskarjalan – vienankarjalan ja eteläkarjalan – ja aunuksenkarjalan eli livvin murteet. Lyydiläismurteita ei sanakirjassa ole mukana.

Sanakirjassa on yli 83 000 hakusanaa. Aineistoa on kerätty lähes sadan vuoden ajan: 1800-luvun lopulta 1970-luvulle. Muun muassa aineiston laajuuden vuoksi sanakirja on merkittävä apu kehitettäessä karjalan kirjakieltä Suomessa, Karjalan tasavallassa ja Tverin Karjalassa.

Karjalan kielen sanakirjan verkkoversio julkistetaan torstaina 15.10.2009 osoitteessa http://kaino.kotus.fi/kks.

Jogo löyvit midä tuandoi etsit?

Lisätietoja antavat
Marja Torikka, sähköposti marja.torikka[ät]kotus.fi, puh. 020 7813 295 ja
Leena Joki, sähköposti leena.joki[ät]kotus.fi, puh. 020 7813 238.

Monet minut tuntevat tietävät, että meikäläinen harrastaa Karjalaa, paitsi maata niin myös kieltä ja kirjallisuuttakin. Ehkä siksi, että itse olen juuriltani Suomen livviläinen, jotka tunnetaan paremmin nimellä aunuksenkarjalaiset.

Kirjahyllystäni löytyy metrikaupalla kirjallisuutta aiheesta Karjala, erityisesti 1920-1950 -luvuilta, tosin lähinnä Suomen puoleisesta raja-karjalasta, jonka asujista 90% oli karjalaa äidinkielenään puhuvia aunukselaisia. Neuvostojen maan alun Karjala-aiheinen kirjallisuus on Suomessa a) äärimmäisen harvinaista ja b) kirjoitettu kielellä jota en osaa (lue: venäjäksi). Yhtä harvoin kuin antikvariaateista löytyy neuvostoliittolaista suomen- tai karjalankielistä Karjala-kirjallisuutta, yhtä harvoin sitä saa mahdollisuutta hankkia käsiinsä Itä-Karjalan valtiolippua. Noh, minä hankin kun eteen tuli.

Lipun suunnitteli alunperin Akseli Gallen-Kallela, vuosi oli 1920. Lippu noudattaa pohjoismaista lippumallia (yllättäen? No ei). Haltuuni saamani lipun mitat ovat leveys 200 ja korkeus 120 cm. Lippu on valmistettu Suomessa, tarkkaa valmistusvuotta en vielä tiedä. Luultavasti kuitenkin aikavälillä 1920-22. Vastaus lienee saatavilla, sillä lipusta löytyy valmistajan, Oy Urheilutarpeita Ab:n merkki ja meille kaikille tuttu logo. Nykyisin ko. tehdas ja sen tuotteet nimittäin tunnetaan nimellä Karhu.Täytyy lähestyä seuraavaksi Karhua aiheen tiimoilta.

Lippu on selvästi nähnyt elämää; siitä puuttuu alempi hela (leikattu selvästi irti puukolla) ja lipussa on muutamia pieniä reikiä. Reiät ovat kuitenkin liian pieniä ollakseen luodinreikiä. Liekö koit olleet asialla. Lisäksi yhdestä kohtaa lipun reuna on revennyt muutaman sentin matkalta. Muuten lippu on hyvässä kunnossa.

Jokainen tuntee Suomen kansallislipun; siniristilippu ilman leijonavaakunaa. Kun lippuun lisätään keskelle leijonavaakuna, tulee siitä valtiolippu. Sama juttu Itä-Karjalan lipun kanssa: Karjalan kansallislippu on kuten kuvassa, paitsi että siitä puuttuu vasemman yläkulman puna-valkea alue ja se on sen sijaan vihreä kuten muutkin kulmat.

Itä-Karjalan valtiolipussa on siis vasemmassa yläkulmassa punainen alue, jossa on yhteensä kuusi valkoista kamman näköistä kuviota. Kyseiset kuviot eivät ole varsinaisesti kampoja vaan “sudenhammasvöitä”. Joissain lähteissä puhutaan vyön yhteydessä revontulista. Jokaisessa vyössä on 9 piikkiä eli yhteensä 54 piikkiä. Allekirjoittaneelle on ainakin vielä epäselvää, mitä sudenhammasvyöt lipussa tarkalleen ottaen symboloivat. Yksi mahdollisuus on, että ne symboloivat Itä-Karjalan kuntia, sama idea nimittäin löytyy Itä-Karjalan vaakunasta mutta niitä ei siinä tunneta varsinaisesti sudenhammasvöinä vaan revontulina. Itä-Karjalan vaakunassa piikkejä on 52, tosin joissain lähteissä puhutaan vaakunasta jossa on 53 “kuntaa”. Onkin mahdollista, että valtiolippuun on lisätty kaksi kuntaa enemmän kuin vaakunassa on, ja määrä kuvaa tuolloin karjalaisten metsäsissien hallussa olleiden kuntien määrää. Aika vaan ei täsmää, metsäsissit nimittäin syntyivät virallisesti vasta syksyllä 1921. Mutta eiköhän tämäkin arvoitus ratkea ajan mittaan…

Alun perin mietin, josko kehystäisin lipun lasin alle ja panisin sen seinälle, mutta olisi se melko kookas taulu. Varsinkin yksiööni. Ilmeisesti tässä pitää alkaa suunnitella isompaa asuntoa kasvavan kokoelmani takia, vaimitähä?

30-vuotias helsinkiläinen Antti Valpas on Pentti Oinosen eduskunta-avustaja, aktiivinen Perussuomalaisten Nuorten jäsen ja kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä. Tunnollisen ja luotettavan miehen maineessa oleva Antti on juuriltaan karjalainen, vaikka onkin itse asunut koko ikänsä Helsingissä.

“Olen kasvanut käytännössä kahden kulttuurin kasvattina, karjalaisen ja suomalaisen. Periaate “maassa maan tavalla” kiteyttää oman ajatusmaailmani hyvin.”

Antti Valpas on luonteeltaan synnynnäinen tutkija, joka on aina ollut kiinnostunut historiasta ja politiikasta. Myös sukututkimus kuuluu miehen harrastuksiin. Kansallismielisenä Antti on pitänyt itseään aina ja tiesi jo 12-vuotiaana, kun EU:hun liittymisestä alettiin puhua, että siitä ei hyvä seuraa.

Perussuomalaisiin hän liittyi vuonna 2003 eduskuntavaalien jälkeen, mietittyään asiaa pitkään. “Koska tiesin oman kantani, ihmettelin että miksi lykätä asiaa enää kauempaa? Päätin, että nyt tai ei koskaan.”

Yhteiseksi hyväksi
Antti Valpas on koulutukseltaan ylioppilas, markkinointimerkonomi ja ATK-suunnittelija. Hän on opiskellut myös avoimessa yliopistossa, sillä haluaa oppia aina uusia asioita. Hän on suorittanut opintoja muun muassa karjalan kielestä Itä-Karjalassa pidetyillä kielikursseilla.

Ennen eduskuntatyötään hän on ollut muun muassa ATK-liikkeessä myyjänä ja projektikoordinaattorina Sanoma Magazines Finlandilla, josta Pentti Oinonen hänet löysi.

“Vaaliteemani liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden parantamiseen. Esimerkiksi hammaslääkärille pääsyä joutuu Helsingissä odottamaan keskimäärin kahdeksan kuukautta. Minua ihmetyttää, että kaupungilla on varaa panna 115 miljoonaa euroa automaattimetron kaltaisiin hankkeisiin, mutta peruspalveluista nipistetään.”

Pentti Oinosen eduskunta-avustaja Antti Valpas on puolueessa tunnollisen ja luotettavan miehen maineessa, joka tekee aina sen minkä lupaa.

“Vaalilauseeni on ”Yhteiseksi hyväksi”. Kannattaa äänestää, koska joku tässä kaupungissa kuitenkin päätökset tekee. Jos se ei ole oma edustajasi, niin sitten se on jonkun muun edustaja.”