Archive for the ‘Valtuusto’ Category

Perussuomalainen-lehden tuoreimmassa numerossa (11/2010) julkaistiin sähköpostitse tehty haastatteluni, jonka näkökulma oli valtuustotyössä ja erityisesti valtuutoryhmän puheenjohtajan roolissa. Ohessa haastattelu kokonaisuudessaan.

Kuka olet ja mitä teet?

- Antti Valpas, 32-vuotias helsinkiläinen. Olen työskennellyt tämän vaalikauden eduskunnassa Pentti Oinosen avustajana sekä viime syksystä lähtien oman toimen ohessa eduskuntaryhmämme perusturvasihteerinä.

Kerro jotain taustastasi.

- Olen lähtöisin Helsingin Kontulasta, nykyisin asun Etelä-Haagassa. Koulutustaustani on kaupan ja hallinnon alalta; olen markkinointimerkonomi ja ATK-suunnittelija. Työurani ennen eduskuntaa on sisältänyt muun muassa myyntityötä atk-liikkeessä ja projektikoordinaattorin pestin internetin Hintaseuranta-palvelun parissa Sanoma Magazines Finlandilla.

- Perussuomalaisten jäsen olen ollut nyt kuutisen vuotta ja olen toiminut eri luottamustehtävissä Helsingin Pitäjänmäen paikallisosastossa, piirijärjestössä kuin myös valtakunnallisessa nuorisojärjestössämme Perussuomalaiset Nuoret ry:ssä, jossa olin toiminnanjohtajana vuosina 2006-2009. Vuodesta 2009 olen ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ryhmämme puheenjohtaja sekä sosiaalilautakunnan jäsen.

Millaista on ryhmän puheenjohtajan työ ja mitä tehtäviä siihen kuuluu?

- Olen kokenut ryhmän puheenjohtajuuden mielekkäänä ja viihtyisänä. Puheenjohtajan työ jakautuu meillä Helsingissä selkeästi kahteen osaan: taustalla tapahtuviin hallinnollisiin asioihin ja varsinaiseen julkiseen toimintaan.

- Hallinnolliset asiat liittyvät pääasiassa luottamushenkilöihimme sekä ryhmän talouteen ja ryhmälle saapuneisiin kutsuihin, joiden tiimoilta pidetään viikoittain yhteyttä Perussuomalaisten piirijärjestöön, kaupungin omaan hallintoon ja kaupungin alueella toimiviin järjestöihin. Apunani tässä työssä on ryhmämme sihteeri Kristina Ljungqvist.

- Julkinen toiminta puolestaan kattaa mediayhteydet, kansalaisten yhteydenotot ja ryhmän varsinaisen valtuustotyön, joka on kaikille näkyvä osa puheenjohtajuutta. Kerron esimerkin tyypillisestä valtuustokokoukseen valmistautumisesta: Helsingissä valtuuston kokoukset pidetään joka toinen keskiviikko. Valtuuston esityslista ja asiapaperit saadaan kotiin edellisenä perjantaina. Tässä vaiheessa oma roolini on käydä läpi esityslista ja päättää, mitkä asiat nostetaan erityiseen keskusteluun ennen valtuuston istuntoa pidettävässä ryhmäkokouksessamme.

- Kaikilla valtuustoryhmämme jäsenillä on mahdollisuus nostaa keskusteluun valtuuston esityslistalta tai sen ulkopuolelta asioita, joihin halutaan kuulla myös ryhmän muiden jäsenten kanta. Meillä onkin käytössämme oma sähköpostilista, jolla pidetään yhteyttä valtuustoryhmän jäseniin kokousten välillä ja keskustellaan mm. linjauksistamme sekä kansalaisten yhteydenotoista ja niihin reagoimisesta.

- Ryhmän puheenjohtajana osallistun myös jokasyksyisiin Helsingin kaupungin budjettineuvotteluihin, kuin myös mahdollisuuksien mukaan erilaisiin tapahtumiin ja vierailuihin joko Helsingissä tai muissa kaupungeissa. Valtuustoryhmämme varapuheenjohtaja Jussi Halla-aho aloittaa viikoittain kokoontuvan kaupunginhallituksen varsinaisena jäsenenä ensi tammikuussa. Tämä Perussuomalaisten varajäsenyyden vaihtuminen varsinaiseksi jäsenyydeksi kaupunginhallituksessa tulee varmasti näkymään myös osaltaan omassa ajankäytössäni.

Vievätkö ne paljon aikaa?

- Käytännössä joka viikosta on pari päivää varattu kaupungin lähettämälle kirjallisen aineiston läpikäyntiin. Koska olen valtuutettu ja valtuustoryhmän puheenjohtaja sekä sosiaalilautakunnan jäsen, työsarkaa riittää. Lisäksi koska sosiaalilautakunta ja valtuusto kokoontuvat vuoroviikoin, käytännössä joka viikonlopusta osa menee tuleviin kokouksiin valmistautumisessa. Tämän päälle tulevat pääasiassa arki-iltoihin ajoittuvat kutsut tapahtumiin ja vierailut eri kohteissa.

Miksi olet perussuomalainen?

- Olen koko pienen ikäni ollut kansallismielinen ja suhtautunut Euroopan Unioniin epäillen. Lisäksi puolueen arvomaailma vastaa omaani, erityisesti sosiaali- ja terveyspoliittisissa linjauksissa ei juuri eroja ole. Lähdin politiikkaan mukaan nimenomaan sosiaali- ja terveysasioita ajamaan.

Mitä harrastat politiikan lisäksi?

- Pääasiassa kissanhoitoa ja sukututkimusta. Myös karjalan kieli on lähellä sydäntäni, olenhan rajakarjalaisten jälkeläinen ja matkustellut paljon entisillä suvun kotikonnuilla. Kalastustakin harrastelen satunnaisesti, mutta se on jäänyt vähän vähemmälle viime vuosina. Yhdistystoiminta kolmannen sektorin puolella on myös tullut tutuksi, olen tällä hetkellä mm. Helsingin huonokuuloiset ry:n hallituksen jäsen ja yhdistyksen edunvalvontatyöryhmän puheenjohtaja.

Onko perhettä?

- Asun yksin kissani kanssa. Muuhun perheeseeni kuuluvat äiti ja isoveli.

Mitä muuta haluat vielä tuoda esille?

- Helsinkiläisille lukijoille haluan muistuttaa, että valtuustoryhmämme on käytettävissänne kaikenlaisissa kaupunkimme asioissa. Sitä vartenhan olette meitä äänestäneet. Jos joku kadunpätkä on mielestäsi vaarallinen, ota yhteyttä. Jos olet joutunut odottamaan terveyskeskuksen lääkärille liian kauan, ota yhteyttä. Yksin on raskasta taistella, yhdessä meissä on enemmän voimaa.

Helsingin Perussuomalaisten ryhmäpuhe kaupunginvaltuustossa 23.6.2010 Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta ja tilintarkastuksesta vuodelta 2009. Ryhmäpuheen piti valtuustoryhmän puheenjohtaja Antti Valpas. 

Hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Ensi alkuun tahdon esittää Perussuomalaisten valtuustoryhmän kiitokset tarkastuslautakunnalle ja sen jäsenille hyvästä ja mielenkiintoisesta raportista. Kiitokset kuuluvat myös tilintarkastajille sekä virkamiehille, jotka ovat olleet mukana tätä nyt käsittelyssä olevaa kokonaisuutta luomassa.

Käyn tässä ryhmäpuheenvuorossa läpi joitakin mielestämme huomionarvoisia asioita tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta sekä myös muutamia tilintarkastajien esittämiä seikkoja, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen sivulla 13 lautakunta toteaa kaupunginjohtajan toimialaa koskevassa osiossa, että käyttötalouden tavoitteista jäi viime vuonna toteutumatta kolme. Eräs näistä tavoitteista koski kaupunginvaltuuston käyttömenoja, jotka ylitettiin. Tavoitetta ei tekstin mukaan saavutettu, koska kaupunginvaltuuston palkkioita korotettiin vuoden 2009 alusta lukien. Vaikutusta lienee ollut myös pitkiksi venyneillä valtuuston kokouksilla.

Herää tietysti kysymys, että miten valtuuston jäsenet voisivat jatkossa estää tällaiset ylitykset? Eräs keino onkin jo otettu käyttöön, eli puheajan lyhentäminen. Toinen tehokas, ja varsinkin näin lama-aikana esimerkkiä osoittava keino olisi pienentää valtuuston jäsenien palkkioita. Kuten muistanette, me perussuomalaiset esitimme melko äskettäin menokuria sovellettavaksi myös valtuustopalkkioihin esittämällä niiden pienentämistä 10 prosentilla.  Valitettavasti valtuuston jäsenten enemmistö ei ollut vielä tuolloin valmis kiristämään omaa vyötään.

Arviointikertomuksen kaupungin taloutta ja väestökehitystä koskevassa osiossa tuodaan esille huomionarvoinen seikka, nimittäin väestöpohjan rakenne ja sen vaikutus verotuloihin. Kuten sivun 20 alalaidassa hyvin todetaan, ratkaisevaa Helsingin kaupungin verotulojen kehitykselle ei ole väestön kasvu, vaan väestön laatu. Rautalangasta vääntäen kyse on siitä, että työssä käyvät lisäävät verotuloja kun taasen työvoiman ulkopuoliset muuttajat väistämättä pienentävät verotuloja.

Helsingin tulevien vuosien ongelmana on se, että työssäkäyvät muuttavat kehyskuntiin ja Helsinkiin jäävät lähinnä opiskelevat tai työuransa alussa olevat nuoret sekä työttömät. Perussuomalaiset eivät halua, että Helsingistä kehittyy alhaisten verotulojen ja suuren työttömyyden vaivaama ongelmakaupunki. Olisi mielestämme enemmän kuin suotavaa, että Helsinki ryhtyy pikaisesti pohtimaan ja käytäntöön soveltamaan niitä keinoja, joilla Helsingin vetovoimaa työssäkäyvien ihmisten kaupunkina kasvatetaan.
Tämä kasvupotentiaali löytyy ilman muuta jo Helsingissä asuvista ihmisistä. Tämä verotulojen kasvatustavoite edellyttää myös tehostettuja toimia tehdä kaupungistamme vetovoimainen yrityskaupunki. Kuten arviointikertomuksesta käy ilmi, Helsingillä on tehostettavaa juuri tässä asiassa.

Viime vuonna käsitellessämme tarkastuslautakunnan vuotta 2008 koskevaa arviointikertomusta, nostimme esille Helsingin bussiliikenteen tilanteen. Tuolloin esitimme vaatimuksen, että tappioputki on mitä pikimmin katkaistava. Valitettavasti tappiokierre ei ole vielä vuonna 2009 katkennut, mutta johto on tiedostanut tilanteen ja ryhtynyt toimenpiteisiin, joilla toivottavasti voidaan varmistaa Helsingin oman bussiyhtiön jatkuvuus tulevaisuudessakin. Henkilökohtaisesti pitäisin hyvin valitettavana tilannetta, jossa Suomen pääkaupunki joutuu myymään tai jopa asettamaan konkurssiin bussiyhtiön, jonka vastuulla on merkittävä osa julkisesta bussiliikenteestämme.

Hyvät valtuutetut ja kansalaiset,

Kaupunkimme on panostamassa suuresti sähköiseen asiointiin ja verkkopalveluiden kehittämiseen, eräänä tavoitteenaan säästöt asiakaslähtöisyyden samalla parantuessa. Tarkastuslautakunta tuo sivulla 37 aiheellisesti esille parannus- ja toimenpide-ehdotuksia, joista yksi koskee hallintokuntien järjestelmien yhteensopivuutta. Samaan yhteyteen voidaan hyvällä syyllä sisällyttää myös asiakkaiden käytössä olevien järjestelmien toiminnallinen samankaltaisuusvaatimus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun Matti Meikäläinen menee antamaan palautetta tai täyttää hakemuksen kaupungin nettisivuilla, hänen silmiensä eteen tulee aueta hallintokunnasta ja asiasta riippumatta sivu, joka on aina mahdollisimman samankaltainen toiminnallisuudeltaan. Yhtenäinen ulkonäkö luo tuttuuden tunnetta ja pidemmän päälle nämä seikat huomioimalla pystytään pienentämään väärin tai puutteellisesti täytettyjen lomakkeiden määrää. Tämä puolestaan vähentää viranhaltijoiden tekemää turhaa työtä.

Arviointikertomuksen sivuilla 50 ja 51 käsitellään jokakeväistä riesaa, eli katupölyä. Tilanne on parantunut melko paljon rakennusviraston ja ympäristökeskuksen yhteistyön ansioista, mistä kiitokset asianosaisille. Erityisen suuri merkitys on ollut talvella katujen hiekoitukseen käytetyn hiekoitusaineen koostumuksella ja oikea-aikaisella poiskeräämisellä.

Vielä on kuitenkin kehitettävää hiekan poiston suhteen. Kaupunki huolehtii hiekat pois omilta alueiltaan, mutta monesti yksittäisten kiinteistöjen kohdalla nämä ovat itse vastuussa katuhiekan poistamisesta. Mielestämme tässä kohtaa olisi syytä unohtaa katuun piirretyt raja-alueet ja ottaa laajasti käyttöön toimintatapa, jossa kaupunki poistaa hiekat kaduiltamme, riippumatta siitä kenen vastuulla kadunpätkä oikeastaan on. Lauttasaaressa tällaista yhteistyötä jo harjoitetaankin. Kyse on kuitenkin viime kädessä kaupunkilaistemme terveydestä.

Hyvät valtuutetut ja erityisesti kaupungin virkamiehet,

Lopuksi haluan nostaa esille tilintarkastajien tilivuoden 2009 tilintarkastusta koskevasta loppuraportista seikan, joka näkyy toistuvan vuodesta toiseen. Mainitsimme tästä asiasta myös vuosi sitten ryhmäpuheessamme.

Raportin kohdassa 7.3 Tuloslaskelma todetaan ostolaskujen kohdalla, että kaupungin kirjanpitoon on kirjattu tänä vuonna 33 miljoonan euron edestä ostoja, joista ei käy ilmi suoritteen luovutusajankohtaa. Tilintarkastajat kehottavat korjaamaan tämän asian kuntoon. Kuten he kehottivat vuosi sitten.

Toivottavasti näinkin yksinkertainen asia kuin päiväyksen laittaminen saadaan vuoden 2010 aikana kuntoon. Luulisi, että kaupunkia kiinnostaa mille vuodelle nämä 33 miljoonaa euroa ostolaskuja kirjataan. Meitä päättäjiä ainakin kiinnostaa. Perussuomalaisten valtuustoryhmä esittääkin tämän asian korjaamiseksi ponnen, joka kuuluu seuraavasti:

“Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ostolaskut kirjataan jatkossa asianmukaisesti kirjanpitoon päiväyksineen. Valtuusto kehottaa asiasta vastuullisia tahoja kehittämään toimintatapojaan ponnessa linjatun päämäärän saavuttamiseksi.”

Lopuksi totean, että Perussuomalaisten valtuustoryhmä kannattaa tili- ja vastuuvapauden myöntämistä kuin myös tilinpäätöksen hyväksymistä.  

Tulevana keskiviikkona 5.5.2010 on kaupunginvaltuuston kokous, jonka yhteydessä pidettävän kyselytunnin yhtenä suullisesti käsiteltävänä teemana on allaoleva kysymykseni. Tämä on toinen kertani kun kysymykseni pääsee suulliseen käsittelyyn, edellinen oli viime keväänä tehty kysymys vähemmistökieli karjalasta ja sen tukemisesta Helsingissä.

Kuten monet helsinkiläiset ja muuallakin asuvat tietänevät, on asuntojen puute ja sitä seuraava tuhansien ihmisten mittainen asuntojono Helsingissä merkittävä ongelma. Mielestäni kaupungin tulisi ilman muuta olla aktiivinen ja pyrkiä tarjoamaan kimppakämppiä niille ihmisille, jotka ovat sukulaisia tai ystävyksiä (tai vaikka ihan tuntemattomiakin opiskelija-asuntolan tapaan) ja jotka ovat halukkaita jakamaan kaupungin asunnon toisen ihmisen kanssa.

Tämä ei tietenkään ratkaisisi kaikkia asunto-ongelmia eikä välttämättä sopisi päihderiippuvaisille tai muutoin hoitoa tarvitseville, mutta saattaisi se ehkä hiukan asuntojonoa lyhentää. Vaikeat ajat vaativat luovia ratkaisuja, joten jäämme jännityksellä odottamaan, millaisen vastauksen apulaiskaupunginjohtaja virkamiesten avustuksella kysymykseeni antaa.

Kyselytuntia voi seurata livenä kaupungintalon yleisölehteriltä taikka osoitteesta www.helsinkikanava.fi, jälkimmäisestä sen löytää myös jälkikäteen arkistosta.

PS. Hyvää ja selvää vappua kaikille!

Kaupungin asuntojen jakopolitiikka

Esimerkki tosielämästä: Helsinkiläinen kolmihenkinen joukko saman suvun jäseniä on asunnottomia. Joukko koostuu äidistä, joka asuu Pelastuarmeijan majoituksessa 500 euron kuukausivuokraa vastaan. Juuri täysi-ikäistynyt poika suorittaa asepalvelusta ja joutuu asumaan kasarmilla myös lomansa, koska hänelläkään ei ole asuntoa. Lisäksi on äidin sairas veli, joka käytännössä joutuu asumaan sairaalassa. Äidin ja pojan luottotiedot ovat menneet, edellisen asunnon perhe menetti äidin veljen omaishoitajuuden aikana maksamattomien vuokrien vuoksi.

Kaikilla olisi halua asua yhdessä. Ongelmana tuntuu olevan kaupungin asuntoihin liittyvä jakopolitiikka; sen sijaan että asuntojonossa olisi vain yksi hakemassa kolmelle sukulaiselle yhteistä asuntoa, henki tuntuu olevan se, että asuntojonossa halutaan mieluummin pitää kolmea hakemassa omia asuntojaan. Lisäksi äidin ja pojan luottotietojen menetystä pidetään kaupungin taholta ongelmana.

Miksi näin on? Onko Helsingin kaupungin asuntojen jakopolitiikka todellakin näin joustamatonta, että pidetään mieluummin useita henkilöitä jonottamassa erillisiä asuntoja sen sijaan, että yksi voisi hakea yhteistä asuntoa sukulaisille? Asuntojen puute on Helsingin suurimpia ongelmia, kuin myös se, että meillä on toistakymmentä tuhatta ihmistä asuntojonossa. Kysyn lisäksi mihin toimiin Helsingin kaupunki ryhtyy muuttakseen käytäntöjään ja järjestääkseen edellä kerrotun kaltaisessa tilanteessa ja tahtotilassa oleville sukulaisille tai ystävyksille yhteisiä asuntoja?

VASTAUS VT ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 24/2010
Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa seuraavaa:

Asunnonhakijat voivat hakea kaupungin vuokra-asuntoja oman tahtonsa mukaisesti. Hakijatalous voi muodostua useasta aikuisikäisestä henkilöstä, jotka hakevat yhdessä yhteistä asuntoa. Hakijoilla ei tarvitse olla sukulaissuhdetta. Tällaisia talouksia on hakijarekisterissä ja heille on voitu myös tarjota asuntoja. Käytäntö asuntojen välityksessä on joustava.

Kunkin hakijan luottotiedot tarkistetaan ennen asunnon tarjoamista. Tällöin selvitetään onko hakijalle vuokravelkoja kaupungille tai muulle vuokranantajalle. Vuokravelkojen merkitys harkitaan tapauskohtaisesti, koska häätö voi olla itse aiheutettu ja heijastella elämänhallinnan ongelmia. Vuokravelkaisilta vaaditaan selvitys vuokravelkojen maksamisesta tai luotettava maksusuunnitelma, jonka toteutuminen on hyvin käynnistynyt. Joskus asian taustan selvittämiseen tarvitaan lisäksi sosiaali- tai muun viranomaisen lausunto.

Muutama päivä sitten Helsingin perussuomalaisten valtuustoryhmä valmisteli ja vastasi sosiaalikeskus Sataman ja Vapaa liikkuvuus -ryhmän sähköpostikyselyyn koskien romanikerjäläisiä. Osa vastauksestamme uutisoitiin mm. Ylen toimesta kyselyä käsittelevässä uutisessa.

Kyselyn tuloksena vain kolme kaupunginvaltuustoryhmää yhdeksästä oli valmis toimimaan edes jokseenkin kuten sosiaalikeskus Satama ja Vapaa liikkuvuus ehdottivat. Luultavasti tämän melko laihan tuen johdosta he, tai heitä lähellä olevat tahot, päättivät vallata oleskelutilat romaneille.

Meille kyse ei ole siitä, että kyse on juuri romaneista. Kyse on siitä, noudatetaanko Suomen lakeja. Matti kukkarossa Suomeen saapuvia, olivat he sitten romaneita, ruotsalaisia, venäläisiä tai han-kiinalaisia koskevat samat säännökset. Sallimalla yhden ryhmän rikkoa Suomen lakia, sallisimme kaikkien rikkoa Suomen lakia. Se nyt vaan ei käy, sillä muuten tuloksena olisi täydellinen anarkia. Mikä taasen on epäilemättä monen em. Sataman ja vapaan liikkuvuuden kannattajan tavoite (kunnes anarkomarkon tai -maijan hamput pöllitään, jolloin “sikapoliisia” ja mätää oikeuslaitosta huudetaankin hätiin etsimään ja pidättämään kriminaali).

Alla kysely ja vastauksemme:

Hyvä Perussuomalaisten valtuustoryhmä,

Sosiaalikeskus Satama ja Vapaa liikkuvuus -verkosto ovat yhteistyössä tarjonneet Itä-Euroopan romaneille mahdollisuuden majoittuasosiaalikeskuksen pihalle toukokuusta 2009 saakka. Tarjoamme heille sähkön ja veden, sekä talon ollessa avoinna mahdollisuuden käyttää sosiaalikeskuksen saniteetti- ja peseytymistiloja.

Olemme jo kesästä 2008 saakka herätelleet keskustelua etupäässä Romanian romanien oloista Helsingissä. Mahdollisuus turvalliseen asumiseen on kaikille EU-kansalaisille kuuluva perusoikeus. Lisäksi se on romaniperheiden ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja terveydentilan kannalta keskeistä. Tällä hetkellä ainoastaan sosiaalikeskus Satama tarjoaa Itä-Euroopan romaneille maksutonta majoitusta.

Pyydämme valtuustoryhmien linjauksia romanikerjäläisten kohtelussa. Tiedustelemme, mikä ryhmänne kanta on seuraaviin vaatimuksiin:

Kaupungin tulisi osoittaa alue, jonne ihmiset voivat luvallisesti ja maksutta leiriytyä, ja jossa ihmisille tarjotaan sähkö, vesi ja saniteettitilat.

Mikäli kaupunki ei tätä tee, tulisi sen

A) tukea sosiaalikeskus Sataman tekemää vapaaehtoistyötä hankkimalla alueelle vessat pihalle majoittuville henkilöille. Käymälöiden asettamista alueelle on esittänyt myös Kiinteistöviraston tonttiosasto.

B) olla hajottamatta yhtäkään romanien perustamaa leiriä. Euroopan syrjityintä vähemmistöä kohtaan ei tule käyttää pakkokeinoja.

Pyydämme valtuusryhmältänne selkeää kannanottoa oheisiin vaatimuksiin. Pyydämme välittämään ryhmänne kannan asiasta sähköpostitse 14.4. mennessä.

Kuten Diakonissalaitoksen Rom po drom -hankekin on todennut, on nähtävissä, että osa Suomeen tulijoista asettuu tänne ja joistakin tulee vähintäänkin säännöllisiä vierailijoita. Koska romanit saapuvat
jatkossakin Suomeen hankkimaan toimeentuloa toimii kaupunki kuinka tahansa, on mietittävä, kuinka romanien majoittuminen Helsingissä tapahtuu.

EU-kansalaisia ei voida käännyttää maasta. Kyse onkin käytännössä enää siitä, millä tavalla majoittuminen nyt ja tulevaisuudessa järjestyy. Positiivinen erityiskohtelu asumisen suhteen Helsingissä on perusteltua romanien kotimaissaan kohtaaman syrjinnän ja köyhyyden vuoksi.

Tiedämme, että romanit ovat täällä sen vuoksi, että he voivat elättää perheensä kerjäämällä sekä kierrättämällä pulloja ja jätemetallia. Heidän tulonsa ovat Suomessa moninkertaiset verrattuna kotimaan alhaiseen sosiaaliavustukseen. He eivät saa Suomesta toimeentulotukea tai muutakaan
avustusta, vaan elättävät itsensä virallisen palkkatyön ulkopuolisella työllä.

Katja Tuominen / Vapaa Liikkuvuus -verkosto,

——————————-

Vastaus:

Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmän vastaus kyselyynne koskien romanikerjäläisten majoittamista Helsingin kaupungin tai järjestönne toimesta:

Mielestämme mikään esittämänne vaihtoehto ei ole sellainen, että voimme siihen yhtyä. Vastauksemme on siis seuraavanlainen:

Katsomme, että romanikerjäläisiä koskevat samat maassaoloon liittyvät velvollisuudet kuin muitakin maassamme oleilevia ulkomaalaisia. Heidän tulee siis huolehtia itse majoituksestaan ja siitä, että heillä on riittävät rahavarat olemassa jo ennen Suomeen saapumista.

Perustelut:
Ulkomaalaislain mukaan maahamme saapuvalla ulkomaalaisella henkilöllä tulee olla omasta takaa riittävät rahavarannot maassaoleskelua varten. Katsomme, että majoitus henkilön tulee hankkia itse tai matkatoimiston/matkanjärjestäjän kautta.

Yhteiskuntamme ensisijainen velvollisuus ei ole järjestää majoitusta tai ruokaa henkilöille, jotka saapuvat kaupunkiimme ja alkavat tietoisesti hyväksikäyttää sosiaaliturvajärjestelmäämme ja ihmisten hyväntahtoisuutta.

Ystävällisin terveisin ryhmämme puolesta

Antti Valpas
Puheenjohtaja
Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Eilen keskiviikkona 7.4.2010 valtuusto keskusteli yli neljän tunnin ja 50 puheenvuoron verran Katajanokan kiistellystä hotellihankkeesta. Lyhyesti kerrattuna asiassahan oli kyse siitä, että ulkomaiset sijoittajat ja kansainvälinen arkkitehtitoimisto halusivat rakentaa Katajanokalle ristinmuotoisen hotellin lasista. Valtuuston jäsenten kantoja oli kyselty mm. Iltasanomissa. Itse ilmoitin vastustavani hanketta.

Pidin valtuustossa puheen, jossa perustelin laajemmin syitä kielteiseen kantaani. Esitin myös vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia tontille siltä varalta, että hotellia ei tulisi. Puhe on kokonaisuudessaan alla.

PS. Perussuomalaisten ryhmä oli asiassa kahta mieltä. Varsinaisista valtuutetuista minä ja Nina Huru vastustimme hanketta, varamiehet Mika Raatikainen ja Olli Sademies (jotka olivat tuuraamassa pääsisäisreissuilla olevia varsinaisia valtuutettuja Seppo Kanervaa ja Jussi Halla-ahoa) puolestaan kannattivat hanketta. Lopullisessa äänestyksessä hotellihanke kaatui äänin 47-38.

Puhe kaupunginvaltuustossa 7.4.2010 Katajanokan hotellihankkeesta

Hyvät valtuutetut

Itse en kannata tätä hotellihanketta.

Täällä on oltu kovasti huolissaan Suomen kansainvälisestä maineesta, jos hotellia ei rakenneta. On tehty valtavasti työtä ja käytetty jonkin verran rahaa, jotta hotellihanke on saatu mielikuvista päätöksentekovaiheeseen. Näin varmasti on.

Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että tämän hotellin kohtalo, oli se sitten mikä vain, muuttaa suomalaisten asemaa maailman silmissä. Suomi on ollut jo vuosisatoja osa globaalia maailmaa. Meille on aina tullut ulkomaisia sijoittajia ja niitä tulee jatkossakin. Jos joku hotellin mahdollisesta hylkäämisestä vetää herneen nenään, aina löytyy joku joka on valmis sijoittamaan Suomeen ja Helsinkiin. Ei välttämättä ho-tellia, mutta jotain muuta.

Pekka Korpinen käytti Helsingin uutisten artikkelissa, johon muun muassa valtuutettu Kolbe täällä viittasikin, nykyisen Helsingin ydin-alueen ilmeestä termiä ryssänarkkitehtuuri. Pitää paikkansa, että tämän talon lähialueen rakennuskanta on pääosin venäläiskaudella tehtyä. Korpinen kuitenkin unohtaa, että alueen yleisilme on itse asiassa saksalaisten arkkitehtien käsialaa. Ovat ne saksalaiset tehneet paljon muutakin, onhan meidän kansallislaulummekin alkujaan saksalainen juomalaulu. Tai niin ainakin väitetään.

Helsingin asukkaiden ja rakennusten kansainvälisyys ei siis ole mitään uutta. Itse asiassa tätä kaupunkiakaan tuskin olisi ilman ulkomaalaista kuningasta. Ei Helsinkiä unohdeta maailmalla, pelko pois. Ei meillä voi olla niin heikko itsetunto, että maailmamme ja olemassaolomme on riippuvainen yhdestä lasihotellista.

Hankkeen kannattajien suusta on kehuttu, kuinka hotelli tuo työpaikkoja. Näin varmasti on sen jälkeen jos hotelli joskus valmistuu. Mutta sen rakennusvaihe ei varmastikaan tuo uusia työpaikkoja työttömille suomalaisille rakennusmiehille ja –naisille. Jos tähän kaupunkiin hotelli rakennetaan, sen tekevät nykyaikana lähinnä virolaiset ja puolalaiset halpatyöläiset, eivät suomalaiset, siitä voitte olla satavarmoja.

Keskustelun kuluessa on moitittu hankkeen valmistelutapaa. On syytä kysyä, olisiko hankkeen vastustus näin kovaa, jos asia olisi valmisteltu normaalin avoimen demokraattisen päätöksenteon mukaan alusta lähtien. Itselläni olisi ainakin yksi syy vähemmän vastustaa tätä hanketta.

En vastusta tätä hotellia siksi, että sen on suunnitellut ulkomaalainen arkkitehti tai että sen taustalla on ulkomaalainen raha. Vastustan sitä osaltaan siitä syystä, että se on järkyttävän ruma rakennus. Tai oikeammin, rakennus ei ole ruma. Se on väärässä paikassa. Minun mielestäni sen oikea paikka olisi Töölönlahden ympäristössä. Siellä se olisi omiensa joukossa.

On minulla myös muita syitä vastustaa hotellia. Täällä ei ole juurikaan puhuttu siitä, tarvitsemmeko me tätä hotellia. Onko sille asiakkaita tässä kaupungissa, jonka hotellien käyttöaste on parhaimmillaankin vain reilun 75 prosentin luokkaa. Lama-aikoina hotelliemme täyttöasteet ovat olleet vain 50 prosentin luokkaa. Itse epäilenkin hotellin kannattavuutta. Ei tarvitse mennä kovin kauas hotellin suunnitellulta sijaintipaikalta, kun vastaan tulee ensimmäisen hotellin, hostellin tai muun majoitusliikkeen mainos. Harvassa ovat siis ne tapahtumat, jotka vetävät hotellimme ja majoitusliikkeemme viimeistä sijaa myöten täyteen. Mielestäni Helsingin uusista Olympialaisista on turha nykyisillä olympialiikkeen säännöillä haaveilla.

Täällä on useissa puheenvuoroissa kysytty, mitä hotellin tilalle sitten tulisi. Tontti jää kuulemma pahimmillaan kymmeneksi vuodeksi tyhjilleen. Minusta näin ei tarvitse olla. Itse näkisin, että siihen voisi rakentaa rantapuiston. Paikan, jossa niin paikalliset kuin turistitkin voisivat istua penkeillä, pelata petankkia tai ulkoilmashakkia raittiissa ulkoilmassa. Pieni ravintola tai kahvila siihen viereen ja yhdenlainen puisto voisi olla valmis. Tämä jatkaisi mielestäni hyvin Esplanadin puistoa, jonka katkaisee Kauppatori. Tai voisiko ajatella, että vanhat käytöstä poistetut Katajanokan rantarakennukset muutettaisiin asuinkäyttöön, kuten Hollannissa on tehty vanhoille rantamakasiinirakennuksille?