Muualla verkossa
Ryhdy faniksi!

Kysymykset

Kirjallinen kysymys: Kontulankujan pysäköintiongelmat

Tein jokin aika sitten kyselytuntikysymyksen Kontulankujan liikenneongelmista. Kysymykseni sai kaupungin byrokratiasta kirjallisen vastauksen, jonka mukaan kujan pysäköintiongelmiin aiotaan puuttua tehokkaasti alla olevan vastauksen mukaisesti. Aika näyttää, miten tehokkaasti asiaan oikeasti puututaan ja onko kaupungin ratkaisu oikeasti sellainen, että myös Kontulankujan asukkaat voivat todeta olevansa tyytyväisiä valittuun ratkaisumalliin. Toivon nimittäin, ettei kuorma-autojen tilalle tule lisää miten sattuu pysäköityjä henkilöautoja…

 

Kysymys: Kontulankujan pysäköintiongelmat

Kontulankuja on umpikuja, jonka varrella on useita suuria kerrostaloja, joilla on suuret pysäköintialueet omasta takaa. Tästä huolimatta kujan varren pysäköinti on riistäytynyt pahasti käsistä, sillä suuret pakettiautot, kuorm-aautot ja rikkinäiset henkilöautot on jätetty surutta kujan varrelle, jopa siten että jäteautot ja hälytysajoneuvot joutuvat kiertämään Kontulankuja 3:n pihan kautta sen sijaan, että voisivat ajaa esteettömästi Kontulankujalla.

Paitsi että em. kulkuneuvot häiritsevät alueen liikennettä, ne estävät myös kaupungin vastuulla olevan talvikunnossapidon. Tuloksena tästä on rollaattorien, pyörätuolien ja lastenvaunujen käyttäjille suurta haittaa lumen ja väärin pysäköityjen autojen estäessä normaalin liikkumisen Kontulankujalla.

Paikalliset asukkaat ovat toivoneet Kontulankujalle kuorma-autojen pysäköintikieltoa, pysäköinnin sallimista vain toiselle puolelle kujaa sekä väärin pysäköityjen autojen aktiivista sakottamista ongelman ratkaisemiseksi.

Kysyn, mihin toimenpiteisiin Helsingin kaupunki ryhtyy jo pitkään jatkuneen Kontulankujan pysäköintiongelman ratkaisemisessa?

Antti Valpas
valtuutettu /PS

—–

Vastaus vt Antti Valppaan kysymykseen Kontulankujan pysäköintiongelmasta

Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan vastaus

Valtuutettu Antti Valpas on tehnyt kysymyksen koskien Kontulankujan varren pysäköintijärjestelyjä. Kysymyksessä todetaan pysäköinnin riistäytyneen pahasti käsistä, kun jopa jäteautot ja hälytysautot joutuvat kiertämään asuintalon pihan kautta, kun erilaiset pysäköidyt suurikokoiset autot tukkivat Kontulankujan ajoradan.

Epäkohdan johdosta kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnittelupäällikkö on tehnyt päätöksen 20.4.2012 § 52, jonka mukaan kuorma-autojen pysäköinti kielletään Kontulankujalla välillä Kontulantie – Kontulankujan kääntöpaikka sekä että rakennetaan 45 metriä pitkä ja 3 metriä leveä syvennys Kontulantien eteläreunalle Kontulankujan länsipuolelle liikennesuunnitteluosaston ohjeiden mukaisesti ja merkitään levennys kuorma-autojen pysäköintipaikaksi.

Lähetä tämä kavereille

Kirjallinen kysymys: Helsingin kaupungin asunnonjakopolitiikasta

Tulevana keskiviikkona 5.5.2010 on kaupunginvaltuuston kokous, jonka yhteydessä pidettävän kyselytunnin yhtenä suullisesti käsiteltävänä teemana on allaoleva kysymykseni. Tämä on toinen kertani kun kysymykseni pääsee suulliseen käsittelyyn, edellinen oli viime keväänä tehty kysymys vähemmistökieli karjalasta ja sen tukemisesta Helsingissä.

Kuten monet helsinkiläiset ja muuallakin asuvat tietänevät, on asuntojen puute ja sitä seuraava tuhansien ihmisten mittainen asuntojono Helsingissä merkittävä ongelma. Mielestäni kaupungin tulisi ilman muuta olla aktiivinen ja pyrkiä tarjoamaan kimppakämppiä niille ihmisille, jotka ovat sukulaisia tai ystävyksiä (tai vaikka ihan tuntemattomiakin opiskelija-asuntolan tapaan) ja jotka ovat halukkaita jakamaan kaupungin asunnon toisen ihmisen kanssa.

Tämä ei tietenkään ratkaisisi kaikkia asunto-ongelmia eikä välttämättä sopisi päihderiippuvaisille tai muutoin hoitoa tarvitseville, mutta saattaisi se ehkä hiukan asuntojonoa lyhentää. Vaikeat ajat vaativat luovia ratkaisuja, joten jäämme jännityksellä odottamaan, millaisen vastauksen apulaiskaupunginjohtaja virkamiesten avustuksella kysymykseeni antaa.

Kyselytuntia voi seurata livenä kaupungintalon yleisölehteriltä taikka osoitteesta www.helsinkikanava.fi, jälkimmäisestä sen löytää myös jälkikäteen arkistosta.

PS. Hyvää ja selvää vappua kaikille!

Kaupungin asuntojen jakopolitiikka

Esimerkki tosielämästä: Helsinkiläinen kolmihenkinen joukko saman suvun jäseniä on asunnottomia. Joukko koostuu äidistä, joka asuu Pelastuarmeijan majoituksessa 500 euron kuukausivuokraa vastaan. Juuri täysi-ikäistynyt poika suorittaa asepalvelusta ja joutuu asumaan kasarmilla myös lomansa, koska hänelläkään ei ole asuntoa. Lisäksi on äidin sairas veli, joka käytännössä joutuu asumaan sairaalassa. Äidin ja pojan luottotiedot ovat menneet, edellisen asunnon perhe menetti äidin veljen omaishoitajuuden aikana maksamattomien vuokrien vuoksi.

Kaikilla olisi halua asua yhdessä. Ongelmana tuntuu olevan kaupungin asuntoihin liittyvä jakopolitiikka; sen sijaan että asuntojonossa olisi vain yksi hakemassa kolmelle sukulaiselle yhteistä asuntoa, henki tuntuu olevan se, että asuntojonossa halutaan mieluummin pitää kolmea hakemassa omia asuntojaan. Lisäksi äidin ja pojan luottotietojen menetystä pidetään kaupungin taholta ongelmana.

Miksi näin on? Onko Helsingin kaupungin asuntojen jakopolitiikka todellakin näin joustamatonta, että pidetään mieluummin useita henkilöitä jonottamassa erillisiä asuntoja sen sijaan, että yksi voisi hakea yhteistä asuntoa sukulaisille? Asuntojen puute on Helsingin suurimpia ongelmia, kuin myös se, että meillä on toistakymmentä tuhatta ihmistä asuntojonossa. Kysyn lisäksi mihin toimiin Helsingin kaupunki ryhtyy muuttakseen käytäntöjään ja järjestääkseen edellä kerrotun kaltaisessa tilanteessa ja tahtotilassa oleville sukulaisille tai ystävyksille yhteisiä asuntoja?

VASTAUS VT ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 24/2010
Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa seuraavaa:

Asunnonhakijat voivat hakea kaupungin vuokra-asuntoja oman tahtonsa mukaisesti. Hakijatalous voi muodostua useasta aikuisikäisestä henkilöstä, jotka hakevat yhdessä yhteistä asuntoa. Hakijoilla ei tarvitse olla sukulaissuhdetta. Tällaisia talouksia on hakijarekisterissä ja heille on voitu myös tarjota asuntoja. Käytäntö asuntojen välityksessä on joustava.

Kunkin hakijan luottotiedot tarkistetaan ennen asunnon tarjoamista. Tällöin selvitetään onko hakijalle vuokravelkoja kaupungille tai muulle vuokranantajalle. Vuokravelkojen merkitys harkitaan tapauskohtaisesti, koska häätö voi olla itse aiheutettu ja heijastella elämänhallinnan ongelmia. Vuokravelkaisilta vaaditaan selvitys vuokravelkojen maksamisesta tai luotettava maksusuunnitelma, jonka toteutuminen on hyvin käynnistynyt. Joskus asian taustan selvittämiseen tarvitaan lisäksi sosiaali- tai muun viranomaisen lausunto.

Kirjallinen kysymys: Karjalan kielen ja kulttuurin tukeminen

Helsingin kaupunginvaltuustossa 10.6.2009 suullisesti käsiteltävänä ollut kirjallinen kysymys koskien yleisesti vähemmistökielten ja -kulttuurien sekä erityisesti  karjalan kielen ja kulttuurin tukemista Helsingin kaupungin toimesta.

Karjalan kielen ja kulttuurin tukeminen

Karjalan kieli on yksi Suomessa puhutuista kansallisista vähemmistökielistä; karjalaa on puhuttu Suomen alueella viimeiset 1200 vuotta. Kielen vähemmistöasemaa ei ole kuitenkaan virallisesti tunnustettu Suomessa eikä sitä virallisissa Tilastokeskuksen tilastoissakaan ole olemassa, vaikka Suomi on mm. allekirjoittanut Euroopan Neuvoston sopimuksen, joka käytännössä edellyttää Suomen valtiolta toimia karjalan kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi.

Karjalan Kielen Seura onkin käynyt vuosia neuvotteluita maamme hallituksien kanssa sen puolesta, että valtiovalta ryhtyisi vakaviin toimenpiteisiin antaakseen karjalan kielelle tunnustetun vähemmistön aseman, kuten mm. ruotsin, saamen, viittomakielen ja romanikielen kohdalla on tehty.

Helsingissä karjalan kieltä äidinkielenään puhuvia tai ymmärtäviä on Karjalan Kielen Seuran varovaisen arvion mukaan 2650. Koko maassa karjalan kieltä äidinkielenään puhuvia on noin 5000 ja kieltä ymmärtäviä noin 20000. Karjalankielinen yhteisö nyky-Suomessa koostuu pääosin talvi- ja jatkosotien rajakarjalaisista evakoista, Itä-Karjalan kansannousun (1918–1922) sotapakolaisista ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen muuttaneista karjalaisista sekä kaikkien näiden ryhmien jälkeläisistä. Kieli elää Suomessa uutta kukoistusaikaa. Muun muassa karjalankielisestä lapsille ja nuorille suunnatusta kielipesä- ja kouluopetuksesta kiinnostuneita perheitä on Helsingissä kymmeniä.

Jotta unohdetun kansallisen vähemmistömme oikeudet toteutuisivat täysimääräisesti, vaatii se myös käytännön toimenpiteitä ympäröivältä yhteiskunnalta.

Kysynkin

1  Millä eri tavoilla Helsingin kaupunki yleisesti ottaen tukee alueellaan asuvia kieli- ja kulttuurivähemmistöjä näiden oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi?

2  Jatkona edellä esitettyyn kysymykseen, millaisiin käytännön toimenpiteisiin Helsingin kaupunki ryhtyy antaakseen karjalan kielelle ja kulttuurille saman tuen kuin muille vähemmistöille annetaan esimerkiksi kouluopetuksessa ja oman kulttuurin säilyttämisessä?

 

Vastaus kuuluu seuraavasti:

VASTAUS VT ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 36/2009

Vastauksena esitettyyn kysymykseen sivistys- ja henkilöstötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa seuraavaa:

Helsingin kaupunki panostaa, strategiansa mukaisesti, vahvasti sivistykseen ja kulttuuriin. Tälle peruslinjaukselle rakentaen kaupunki arvostaa ja tukee kielivähemmistöjään ja -kulttuureja ja ottaa ne huomioon kehittäessään palvelujaan. Maahanmuuttajien osalta oman kielen ja kulttuurin merkitys on kirjattu kotouttamislakiin. Kotoutumisen tavoitteena on maahanmuuttajan osallistuminen yhteiskunnan toimintaan ja työelämään samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan ylläpitäen ja kehittäen.

Kaupunki panostaa merkittävästi kouluissa tapahtuvaan oman äidinkielen opetukseen. Tavoitteena on vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Opetuksen tehtävänä on saada oppilaat kiinnostumaan omasta äidinkielestään, käyttämään ja kehittämään äidinkielen taitojaan sekä arvostamaan omaa taustaansa ja kulttuuriaan. Helsinki tarjoaa tällä hetkellä oman äidinkielen ope-tusta 40 kielessä perusopetuksen puolella. Syksyllä 2008 tähän ope-tukseen osallistui Helsingissä noin 3 300 oppilasta. Varhaiskasvatuk-sen puolella tällaista järjestelmällistä kieliopetusta ei ole.

Perusopetuksessa voidaan tarvittaessa käynnistää karjalan kielen oman äidinkielen ryhmä. Toistaiseksi opetusvirastoon ei ole tullut hakemuksia karjalan kielen osalta.

Myös kulttuurin ja vapaan sivistystyön alueilla tehdään merkittävää työtä vähemmistöjen kulttuurin tukemiseksi. Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa tarjoaa erilaisia tapahtumia ja seminaareja, ja muuta toimintaa, jotka tähtäävät eri väestöryhmien kohtaamiseen. Caisa järjestää myös oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen tähtääviä perhekerhoja. Suomenkielisen työväenopiston opiskelijat puhuvat äidinkielenään yli 50 eri kieltä.  Kaupunginkirjaston on jo säännösten perusteella otettava hankinnoissaan huomioon kielet, joiden puhujia on kunnassa yli sata henkilöä. Nämä ovat vain esimerkkejä kaupungin monista palvelutoi-minnoista.

Järjestöt ja kolmas sektori ovat kaupungille tärkeitä yhteistyökumppaneita. Kaupungin hallintokunnat myöntävät avustuksia toimintoihin ja tapahtumiin, jotka osaltaan tukevat oman kielen ja kulttuurin ylläpitämistä. Avustuskohteista voidaan mainita eri kieliryhmiin kuuluvien lasten kerhotoiminta, läksykerhot ja kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminta. Kulttuuriasiainkeskus on myöntänyt vuosittain avustuksia mm. Karjalaisen laulun ystäville ja Karjalan nuorisoliitolle. Avustukset myönnetään hakemusten perusteella eikä niitä ole kiintiöity millekään vähemmistö- tai kieliryhmälle.

Kaupungin kulttuuristrategian valmistelu on parhaillaan käynnistymässä. Valmistelua ohjaavat strategiaohjelman linjaukset, joissa todetaan mm. että Helsingissä asuvien ja Helsinkiin muuttavien muunkielisten perheiden palveluja kehitetään kasvavan kysynnän mukaisesti.

Haluan lopuksi todeta, että karjalainen kulttuuriperinne näkyy ja vaikuttaa Helsingin palveluissa ja meidän yleissuomalaisessa kulttuurissamme esimerkiksi ruoka-, musiikki-, ja kuvataidetarjontana.
 

Kirjallinen kysymys: Musiikkitalon esteettömyys

Kirjallinen kysymys Musiikkitalon esteettömyydestä. Lähetetty 11.2. pidetyssä valtuuston kokouksessa kaupunginjohtajan vastattavaksi.

Musiikkitalon esteettömyys

”Helsingin kaupunki on mukana Helsingin keskustan Musiikkitalo-hankkeessa merkittävällä taloudellisella panostuksella. Rakennustyöt ovat olleet käynnissä useita vuosia ja äskettäin perustettiin Helsingin Musiikkitalon säätiö, jonka tehtävänä on sen sääntöjen 2 § mukaan ”…edistää ja vaalia laaja-alaisesti monipuolisen musiikkikulttuurin esille tuomista, pääsääntöisesti Helsingin Musiikkitalossa”.

Musiikkitalo-hankkeen yhteydessä on esitetty huolta siitä, onko musiikkitalo kaikelle kansalle tarkoitettu paikka vai tuleeko siitä vain harvojen ja valittujen huvikeskus. Terveet ihmiset joilla on varaa pääsevät taloon vaivatta, mutta on myös ihmisryhmiä joiden tarpeista on syytä erikseen huolehtia.

Yksi tällainen joukko ovat huonokuuloiset, joita on yksin Helsingissä useita kymmeniä tuhansia ja joista yhä suurempi joukko tarvitsee kuulolaitteita sekä muita apuvälineitä, kuten induktiosilmukoita ollakseen tasa-arvoisemmassa asemassa muiden kaupunkilaisten kanssa.

Kysyn, kuinka Helsingin kaupunki yhtenä Musikkitalon maksajana on omalta osaltaan huolehtinut siitä, että Musiikkitalon rakentamisen yhteydessä noudatetaan F1 rakentamismääräyskokoelman velvoitteita erityisesti musiikkinautinnon mahdollistamien induktiosilmukoiden rakentamiseksi konserttisaleihin ja näin ollen edistetään laaja-alaisen musiikkikulttuurin esille tuomista myös huonokuuloisten keskuuteen? Vai onko Musiikkitalo katsottava sellaiseksi rakennukseksi, jota eivät F1:n asettamat velvoitteet koske?”

 

Vastaus kuuluu seuraavasti:

VASTAUS VALTUUTETTU ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 13/2009

Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunginjohtaja esittää seuraavaa:

Musiikkitalon suunnittelussa esteettömyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Huonokuuloiset on suunnittelussa otettu huomioon. Musiikkitalon kaikkiin saleihin tullaan rakentamaan induktiosilmukat, jotka mahdollistavat huonokuuloisille musiikin kuuntelun.

Musiikkitalon esitystekniikasta on vastannut Akukon Oy. Akukon Oy:n mukaan pienissä saleissa induktiosilmukoiden kattavuus on 100 %. Suuressa salissa induktiosilmukoilla on teknisesti mahdollista saavuttaa hyvä kuuluvuus noin 80 %:ssa paikoista. Monimuotoisessa salissa eräisiin reunapaikkoihin ei ole mahdollista saada kattavaa hyvää kuuluvuutta induktiosilmukoilla.

Lippujen myynnissä tullaan huomioimaan, että kuulolaitetta käyttävät voivat hankkia lippunsa alueelta, jossa induktiosilmukat antavat hyvän kuuluvuuden.

Blogiarkisto