Muualla verkossa
Ryhdy faniksi!

Sosiaalilautakunta

“Lautakunta kiisteli järjestöavustuksista”

Näin raflaavasti otsikoi Helsingin Uutiset tiistaina 19.6. nettiuutisensa ja seuraavan päivän paperiversion uutisen koskien Helsingin sosiaalilautakunnan viime viikkoista kokousta. Kokouksessa käsiteltiin helsinkiläisille järjestöille tarkoitettujen avustusten jakoa vuodelle 2012. Otsikon viittaama pitkä keskustelu käytiin Diakonissalaitokselle myönnettävästä 80.000 euron suuruisesta avustuksesta, jolla on käytännössä tarkoitus tukea Bulgarian ja Romanian romanien asumista Helsingissä.

Tein siis kokouksessa vastaesityksen, jonka mukaan ehdotettua 80.000 euron summaa ei annettaisi. Äänestyksessä esitykseni hävisi äänin 5-2 (avustusta kannattivat vihreiden, demareiden, vasemmistoliiton ja RKP:n edustajat, vastustivat allekirjoittanut (perussuomalaiset) ja ainut läsnä ollut kokoomuksen edustaja). Loput olivat jäävejä käsittelemään kyseistä pykälää. Perustelin esitystäni mm. seuraavilla argumenteilla:

- Kaupunginhallituksen avustuksia koskevan ohjeen mukaisesti (jota sosiaalivirasto noudatti tähän asti), tulee avustettavan toiminnan kohdistua helsinkiläisiin. Käytännössä nyt ei näin ollut, vaan avustuksen kohteena olivat käytännössä ulkomaiden kansalaiset. Tällainen linjaus on noudatettujen sääntöjen vastaista eikä sitä voida perustella viraston kannalla, jonka mukaan sosiaalivirastolla olisi perustuslaillinen velvollisuus auttaa hädänalaisia. En kiistä, etteikö hädänalaisia pitäisi auttaa (sitähän varten sosiaalitoimi ylipäänsä on olemassa), mutta tässä tapauksessa avustusrahat menevät aivan totaalisen väärästä budjetista. Koska enemmistö päätti kuten päätti, avattiin samalla peli jossa helsinkiläisille tarkoitettuja järjestöavustuksia pääsevät käytännössä hakemaan myös tahot, joiden toiminta ei kohdistu helsinkiläisiin. Ennakkotapaus syntyi tässä päätöksessä.

- Toinen vahva argumentti liittyy romanien oleskeluun Suomessa. Vaikka olemme osa EU:n avoimien rajojen maailmaa, on maahantulolle asetettu tiettyjä kriteerejä jotka sitovat myös kerjäläisiä. Ulkomaalaislain 11 § määrittää ne edellytykset, joilla henkilö pääsee maahan. Usean vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että vaikka kerjäläiset teoriassa täyttävät laillisen tulonhankkimisen vaatimuksen (kerjääminen ei ole laitonta), he ovat käytännössä sosiaalihuollon piirissä viimeistään siinä vaiheessa kun pakkanen paukkuu ja kerjätyt rahat ovat siirtyneet sliipattujen nahkatakki- ja pukumiesten taskuihin ja nämä ovat mustissa loistoautoissaan siirtyneet merten taakse eteläisempiin maihin. Tässä kuviossa hyväksikäytettyjä ovat sosiaalitoimi ja kerjäävät romanit.

Katsonkin, että tämän tyyppinen toiminta (Diakonissalaitoksen tuki) on omiaan edistämään kerjäläisten ahdinkoa. Ei heidän asemansa sillä parane, että helsinkiläisille tarkoitettuja järjestöavustuksia käytetään Diakonissalaitoksen pyörittämään laitokseen. Päinvastoin, on oletettavissa, että kerjäläisiä tulee lisää ja kohta tarvitaan toinen keskus ja sitten kolmas. Ja kuka maksaa laskun? Me helsinkiläiset.

Kokouksessa toki päätettiin muustakin. Itse sain läpi ehdotukseni pääkaupunkiseudun yksin- ja yhteishuoltajien Päksy ry:n avustuksen nostamisesta 5.000 eurolla 25.000 euroon. Koska rahat piti ottaa jostain, esitin samalla Aseman lasten Walkers-toiminnasta vähennettäväksi 5.000 euroa. Molemmat tekevät arvokasta työtä, mutta katsoin Päksyn tarvitsevan rahoja kipeämmin, sillä Walkers-toiminnan taustalla on erittäin merkittävä määrä ylijäämää, jota Aseman lapset ovat onnistuneet ahkeralla varainkeräyksellä kerryttämään. Virasto olikin jo sopinut, että Walkersin avustusta pienennetään viime vuotisesta, jotta avustussääntöjen mukaisesti harmaalla alueella liikkuva ylijäämää syödään pois avustusten vähentämisellä muutaman vuoden aikana. Vahinkoa ei siis Aseman lasten toiminnalle tule.

PS. Lopuksi pitää ihmetellä kokoomuksen edustajien vähyyttä kokouksessa. Kokoomushan on kovasti julkisuudessa puhunut siitä, että romanien oleskelua kaupungissa ei pidä tukea. Kaikki kolme edustajaa (kaksi varsinaista ja yksi vara) olivat läsnä vain osan kokouksesta ja kaksi varsinaista jäsentä poistui kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa vähän ennen kuin asialistan viimeiseksi siirretyt avustusasiat tulivat käsiteltäväksi. Toki voi olla, että poistumisen syy oli meneillään oleva Helsinki-päivän ohjelmisto, mutta luulisi silloin varajäsenet kutsutun paikalle. Nyt näin ei ollut, vaikka varajäseniä on kokoomuksen taholta käytetty hyvinkin ahkerasti varsinaisten jäsenten ollessa estyneitä. Monta ihmeellistä asiaa mahtuu tähän maailmaan…

 

Lähetä tämä kavereille

Sosiaalilautakunta ja valitukset vastaanottokeskuksista

Vuoden 2009 viimeisessä sosiaalilautakunnan kokouksessa käsiteltiin liki 8 kuukauden viivästyksen jälkeen Uudenmaankadun ja Kaarlenkadun vastaanottokeskusten perustamisista tehtyjä valituksia. Tarkemmin kevään 2009 perustamisasiasta voi lukea täältä. Valitusten käsittelyn viivästymistä kritisoitiin myös muiden kuin minun toimesta. Normaalisti valitukset tulevat käsittelyyn 2-4 kuukauden kuluessa niiden jättämisestä. Nyt kesti kaksi kertaa pidempään, vaikka valitusten määrä ei sinänsä ollut mitenkään poikkeuksellinen.

Valitusten lisäksi marraskuussa oli jätetty eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelu valitusasian viivästymisestä. Tämä taannee sen, että palaamme tähän asiaan vielä vuoden 2010 kuluessa lausunnon annon myötä.

Esitin kokouksessa valitusten hyväksymistä suurimmalta osin. Katsoin, että Uudenmaankadun osalta ongelmana on edelleen kaavanvastaisuus, asukkaiden kuulemattomuus ja korkeat kustannukset yhteiskunnallemme. Kaarlenkadun kohdalla yhdyin valitukseen ympäristövaikutusten ja asukkaiden kuulemisen osalta. Katsoin kaavan osalta hotellin täyttävän vaaditut kaavat (sosiaalista toimintaa sallittu, Uudenmaankadun kohdalla ei). Kukaan ei kannattanut valitusten hyväksymisiä miltään osin (ei edes kokoomus), joten jätin päätöksistä eriävät mielipiteet lyhyine perusteluineen, ja jotka löytyvät alta.

Kokoomus, joka oli aiemmin vastustanut perustamisia keväällä käytännön äänestyksissä, oli nyt kääntänyt takkinsa. Tosin luulen, että perustamisten vastustaminen lautakunnassamme alun perin oli ollut lähinnä vahinko, sillä vain kaksi kolmesta lautakunnan kokoomus-edustajasta oli ollut tällöin paikalla ja he eivät kuuluneet kokoomuksen johtoon. Paikalla olleet kokoomuslaiset kaupungin edustajat eivät puolestaan voineet asiaan puuttua, sillä äänestyksen kulkuun vaikuttaminen on ehdottomasti kiellettyä. Luulenpa läsnäolleiden lautakunnanjäsenten saaneen jälkikäteen hiukan palautetta omapäisyydestä.

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 15.12.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 8:
Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren toimipisteen lisä- ja muutostöiden hankinta

Sosiaalilautakunta on hyväksynyt ennestään kaksi Foyer Oy:n remonttilaskua, 796 400 euroa +alv 22% (16.6.2009) sekä 76 550 euroa +alv 22% (15.9.2009), joista jälkimmäinen esiteltiin salaisella listalla lautakunnalle sanamuodossa, joka antaa ymmärtää, ettei lisä- ja muutostöiden osalta ole tulossa enempää kustannuksia (…enintään hintaan…). Yhteensä näistä kahdesta laskusta on maksettu kiinteistön omistavalle ja sen remontoivalle Foyer Oy:lle 1 064 990,- euroa (sis alv 22%).

Tässä asiassa kyseessä olevaa Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren toimipisteen toista kertaa tapahtuvaa lisä- ja muutostöiden hankintaa Foyer Oy:lta hintaan 68 791,50 + alv 22% ei pitäisi hyväksyä, koska kokonaiskustannukset ovat ylittäneet roimasti kohtuullisena pidettävät kokonaiskustannukset.

Lisäksi tämänkertaisen laskun summaa on nostanut välillisesti huolimattomuus paloturvallisuuteen ja keittiökalusteisiin liittyvissä hankinnoissa, joista aiheutuneet lisäkustannukset tulevat sosiaalilautakunnan enemmistön hyväksyttyä esityksen yhteiskunnan vahingoksi.

Yhdyn esittelijän esitykseen mitä tulee 400 euron liikennejärjestelylupamaksun maksamiseen.

Helsingissä 15.12.2009

Antti Valpas

—————————————————————————————–

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 15.12.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 9:
Asunto Oy Uudenmaankatu 25:n oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnan 12.3.2009 tekemästä päätöksestä, joka koskee Uudenmaankatu 24:ssä sijaitsevien tilojen vuokraamista vastaanottokeskusta varten

Esitykseni Asunto Oy Uudenmaankatu 25:n oikaisuvaatimuksen hyväksymisestä tulisi hyväksyä seuraavin perustein:

1) Kuten professori Vesa Majamaan lausunnosta Asunto Oy Uudenmaankatu 25:n oikaisuvaatimuksessa käy ilmi, asemakaava ei salli vastaanottokeskustyyppistä toimintaa. Kaupungin esittämä perustelu, jonka mukaan transit-muotoinen vastaanottokeskustoiminta olisi hotellitoimintaa, on keinotekoinen eikä kestä kriittistä tarkastelua.

2) Asukkaita ei ole kuultu ennen päätöksien tekoa kuten hyvä hallintotapa edellyttää. Jälkikäteen järjestetty kuulemistilaisuus ei kuulu mielestäni hyvään hallintotapaan, eikä tällaista laiminlyöntiä voida perustella kiireellä, sillä kuten jälkikäteen on käynyt ilmi, on vastaanottokeskuksien tuloa tosiasiallisesti valmisteltu jo loppuvuodesta 2008 lähtien.

3) Kustannukset joita entisen Marttahotellin kunnostamisesta vastaanottokeskustoimintaa varten on yhteiskunnalle aiheutunut liikkuvat jo yli miljoonassa eurossa, eikä tätä voida millään muotoa pitää kohtuullisena.

Helsingissä 15.12.2009

Antti Valpas

—————————————————————————————–

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 15.12.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 10:
Rita Landenin ym. oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnan 12.3.2009 tekemästä päätöksestä, joka koskee Uudenmaankatu 24:ssä sijaitsevien tilojen vuokraamista vastaanottokeskusta varten

Esitykseni Rita Landenin ym. oikaisuvaatimuksen hyväksymisestä tulisi hyväksyä seuraavin perustein:

1) Asukkaita ei ole kuultu ennen päätöksien tekoa kuten hyvä hallintotapa edellyttää. Jälkikäteen järjestetty kuulemistilaisuus ei kuulu mielestäni hyvään hallintotapaan, eikä tällaista laiminlyöntiä voida perustella kiireellä, sillä kuten jälkikäteen on käynyt ilmi, on vastaanottokeskuksien tuloa tosiasiallisesti valmisteltu jo loppuvuodesta 2008 lähtien.

2) Kustannukset joita entisen Marttahotellin kunnostamisesta vastaanottokeskustoimintaa varten on yhteiskunnalle aiheutunut liikkuvat jo yli miljoonassa eurossa, eikä tätä voida millään muotoa pitää kohtuullisena.

Helsingissä 15.12.2009

Antti Valpas

—————————————————————————————–

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 15.12.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 11:
Asunto Oy Uudenmaankatu 19-21:n ja Fastighetsaktiebolaget Annegatan 13:n oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnan 12.3.2009 tekemästä päätöksestä, joka koskee Uudenmaankatu 24:ssä sijaitsevien tilojen vuokraamista vastaanottokeskusta varten

Esitykseni Asunto Oy Uudenmaankatu 19-21:n ja Fastighetsaktiebolaget Annegatan 13:n oikaisuvaatimuksen hyväksymisestä tulisi hyväksyä seuraavin perustein:

1) Kuten professori Vesa Majamaan lausunnosta Asunto Oy Uudenmaankatu 25:n oikaisuvaatimuksessa käy ilmi, asemakaava ei salli vastaanottokeskustyyppistä toimintaa. Kaupungin esittämä perustelu, jonka mukaan transit-muotoinen vastaanottokeskustoiminta olisi hotellitoimintaa, on keinotekoinen eikä kestä kriittistä tarkastelua.

2) Asukkaita ei ole kuultu ennen päätöksien tekoa kuten hyvä hallintotapa edellyttää. Jälkikäteen järjestetty kuulemistilaisuus ei kuulu mielestäni hyvään hallintotapaan, eikä tällaista laiminlyöntiä voida perustella kiireellä, sillä kuten jälkikäteen on käynyt ilmi, on vastaanottokeskuksien tuloa tosiasiallisesti valmisteltu jo loppuvuodesta 2008 lähtien.

3) Kustannukset joita entisen Marttahotellin kunnostamisesta vastaanottokeskustoimintaa varten on yhteiskunnalle aiheutunut liikkuvat jo yli miljoonassa eurossa, eikä tätä voida millään muotoa pitää kohtuullisena.

Helsingissä 15.12.2009

Antti Valpas

—————————————————————————————–

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 15.12.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 12:
Kallio-Seuran oikaisuvaatimus sosiaalilautakunnan 12.3.2009 tekemästä päätöksestä, joka koskee Uudenmaankatu 24:ssä sijaitsevien tilojen vuokraamista vastaanottokeskusta varten

Yhdyn Kallio-Seuran esittämään oikaisuvaatimuksen kohtiin 1) päätöksen valmistelussa ei ole kuultu naapurustoa eikä muitakaan asianosaisia ja 2) päätöksen mahdollisia seurausvaikutuksia ei ole selvitetty. Esitykseni oikaisuvaatimuksen hyväksymisestä näiltä osin tulisi hyväksyä seuraavin perustein:

1) Asukkaita ei ole kuultu ennen päätöksien tekoa kuten hyvä hallintotapa edellyttää. Tällaista laiminlyöntiä ei voida perustella kiireellä, sillä kuten jälkikäteen on käynyt ilmi, on vastaanottokeskuksien tuloa tosiasiallisesti valmisteltu jo loppuvuodesta 2008 lähtien.

2) Kallio on sosiaalisesti haastava alue, jonka monet yhteiskunnalliset ongelmat ovat jatkuvasti keskusteltu aihe myös sosiaalilautakunnassa. Ennen vastaanottokeskuksen perustamista tulisi erityisen tarkasti selvittää mitä vaikutuksia vastaanottokeskuksen tuomisella alueelle on. Nyt näin ei ole tehty.

Helsingissä 15.12.2009

Antti Valpas

Sosiaalilautakunta: Eriävät mielipiteet vastaanottokeskusten perustamisesta

Kuten valveutuneet kansalaiset tietävät, sosiaalilautakunta käsitteli 12.3.2009 kahden uuden turvapaikkakeskuksen perustamista Helsinkiin entiseen Martta-hotelliin ja Fenno-hotelliin.

Esitin kokouksessa, että kyseisiä keskuksia koskevia vuokrasopimuksia ei tehdä ja näinollen äänestimme. Äänestys päättyi 7-3 keskusten perustamisen puolesta, jolloin ilmoitin jättäväni eriävät mielipiteet päätöksistä (kirjoituksen lopussa, sisällöltään hyvin yhteneväiset).

Koska äänestyskäyttäytyminen ja läsnäolleet on tässä yhteydessä julkista tietoa, julkistan ne tässä.

Läsnäolleet lautakunnan jäsenet ja äänestyskäyttäytyminen (vuokrasopimusten teon puolesta/vastaan):

Sirkku Ingervo (puheenjohtaja, vihr. vars. jäsen) Puolesta
Sanna Vesikansa (vihr. vars. jäsen) Puolesta
Jussi Tarkkanen (vihr. varajäsen) Puolesta
Jaana Pelkonen (kok. vars. jäsen) Vastaan
Heidi Ruhala (kok. varajäsen) Vastaan
Terhi Mäki (SDP vars. jäsen) Puolesta
Sara Paavolainen (SDP vars. jäsen) Puolesta
Katja-Anneli Wathén (Vas. varajäsen) Puolesta
Gunvor Brettschneider (RKP vars. jäsen) Puolesta
Antti Valpas (PS vars. jäsen) Vastaan

Poissa oli kokoomuksen kolmas edustaja Olli Valtonen (lautakunnan varapuheenjohtaja, joka tosin saapui jonkin aikaa näiden vastaanottokeskusten käsittelyn jälkeen jostain toisesta kokouksesta), eikä hänen varanainen Arja Karhuvaarakaan ollut paikalla.

Ennen äänestystä keskustelimme mm. turvapaikanhakijoita varten tarvittavien tilojen tarpeesta ja saatavuudeta. Tilanne on tällä hetkellä virkamiesten mukaan se, että muita tiloja ei Helsingissä ole. Siksi onkin aika erikoista, että poliittinen henki tuntuu olevan se, että maahanmuuttajia otetaan sisään sitä mukaa kuin heitä saapuu. Minulle jäi ainakin epäselväksi, miten kaupunki aikoo lisätulijat majoittaa ja kotouttaa, kun väliaikaisia tiloja vapautuu seuraavan kerran vasta parin vuoden päästä ja kotouttamiseen liittyvistä ammattilaisista on huutava pula.

Kuten jäljempänä olevista eriävistä mielipiteistä käy ilmi, seuraavan 15 vuoden aikana kaupunkiimme tulee vuosittain 5000 – 10000 uutta maahanmuuttajataustaista henkilöä, jos ennuste siitä että joka 4. Helsingin asukas olisi ulkomaalaistaustainen vuonna 2025 pitää paikkansa. Haluan korostaa tässä yhteydessä, kuten korostin myös lautakunnan kokouksessa, että en  sinällään vastusta turvapaikanhakijoiden tuloa kaupunkiimme. Sen sijaan vastustan sitä, että Helsingin kaupungilta puuttuu kokonaisvaltainen maahanmuuttostrategia ja kaupunki reagoi asioihin vasta kun ne tapahtuvat, eikä valmistaudu niihin mitenkään etukäteen. Ainakin kaupungin virkamiesten ilmeistä päätellen tämä kommentti sai harmaat aivosolut liikkeelle. Toivottavasti positiivisin tuloksin. Mihin kaupunki sijoittaa nämä tuhannet tulijat, jos jo 400 lisähengen kanssa on ongelmia? Mistä saamme heille työtä ja asunnot kun helsinkiläisillekään ei ole? Miten helsinkiläiset itse suhtautuvat tähän kaikkeen?

Toivonkin, että muut poliittiset päättäjät pysähtyvät pohtimaan asioita pitkän aikavälin (mielellään 25 vuoden) perspektiivillä eteenpäin, eikä reagoi näihin asioihin ikään kuin ne tulisivat yllätyksenä. Nämä asiat eivät tule yllätyksenä.

Kysyn uudestaan: Mitä tekee kaupunki tässä tilanteessa? Meillä on nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa. Joko reagoimme tilanteisiin vasta sitten, kun tilanne on akuutti ja venytämme resurssit sietokyvyn äärirajoille (ja siitä yli) kuten nyt tapahtuu, tai harjoitamme resursseihin sopeutettua maahanmuuttopolitiikkaa. Minä kannatan resurssien mukaan toimimista, vaikka se tarkoittaisi sitä, että suuri joukko tulijoita jouduttaisiin käännyttämään ovelta. Käytössämme olevilla resursseilla toteutettuna noin 500 henkilöä / vuosi (mukaanlukien perheenjäsenet) olisi uskoakseni toteutettavissa laadukkaasti. Nyt tuo määrä on eilisen päätöksen jälkeen siis reilu 1000 henkeä. On kaikkien etu, että maahamme tullut maahanmuuttaja saa kunnon kieli- ja kotouttamiskylvyn ja ymmärtää, millaiseen yhteiskuntaan hän on tullut ja mitä häneltä odotetaan. Kaupungin nykypolitiikka johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen.

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 12.3.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 3: Tilojen vuokraaminen aikuisten palvelujen vastuualueen maahanmuuttajapalvelujen Helsingin vastaanottokeskuksen majoituspaikkojen lisäämiseksi osoitteesta Uudenmaankatu 24

Taustaa

Suomi on ollut viime vuosina voimakkaasti lisääntyneen maahanmuuton kohde. Suomen sisällä muuttoliike on keskittynyt erityisesti suuriin kaupunkeihin, joista Helsinki on yksi kohdekaupunki.

Helsingin kaupungin vastuulla on ennestään kaksi vastaanottokeskusta Kyläsaaressa ja Metsälässä, joissa on yhteensä 279 paikkaa. Näiden lisäksi keskusten toiminnan piiriin kuuluvat ns. yksityisesti majoittuneet, joita oli vuoden 2008 lopulla keskusten kirjoilla yhteensä 467. Tämä tarkoittaa liki 750 henkilöä.

Helsingin vastaanottokeskukset ovat toimineet ns. transit-periaatteen pohjalta. Tässä järjestelmässä keskusten kirjoilla olevat henkilöt siirtyvät päätöksen saatuaan asumaan uuteen kotikuntaansa pääasiassa Helsingin ulkopuolelle. Samoin on suunniteltu tapahtuvan myös Uudenmaankatu 24:ään majoitettavien kohdalla.

Tässä on nyt kuitenkin tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos; yhä useampi vastaanottokeskuksen asukas jää joko asumaan Helsinkiin tai muuttaa kaupunkiimme. Kehityksen syynä on omalta osaltaan muiden kuntien mahdollisuudet ja halu vastaanottaa turvapaikanhakijat asumaan omille alueilleen.

Nyt suunnitellaan entiseen Martta-hotelliin osoitteessa Uudenmaankatu 24 perustettavaksi vastaanottopaikat yhteensä 150-200 maahanmuuttajalle.

Yksityiskohtaiset perustelut eriävälle mielipiteelle

Taloustilanne
Valtio korvaa maahanmuuttajien asuttamisesta syntyvät kustannukset, kuten Uudenmaankatu 24:n kiinteistön vuokrakulut. On kuitenkin muistettava, että ei ole käytännössä olemassa sellaista erillistä maksajaa kuin “valtio”. Vastaanottokeskusten maksumiehiä ovat kaikki Suomessa asuvat veronmaksajat. Myös helsinkiläiset. Maksajina ovat duunarit, työttömät, eläkeläiset ja yksinhuoltajat. He eivät hurraa kun he kokevat, että heiltä leikataan ja viedään palveluita, ja samaan aikaan maahanmuuton edistämiseen tuntuu riittävän rahaa.

Vuodessa pelkät vuokrakustannukset Uudenmaankatu 24:n kohdalla ovat yhteiskunnallemme 1.041.606,72 euroa. Vuokrasopimus on solmittu 10 vuodeksi ja se sisältää mahdollisuuden yhteensä 10 vuoden jatkoon, jaoteltuna neljään 5 vuoden määräaikaiseen jaksoon.

Tämän lisäksi tulevat mm. toimeentuloon ja kotouttamiseen liittyvät kustannukset. Jos asuntoja ja töitä ei riitä helsinkiläisille, miten niitä voi riittää maahanmuuttajille?

Nykyisessä taloustilanteessa tällaiset kasvavat kulut lisäävät kansalaisten ärtymystä ja syyllistää nimenomaan niitä syyttömiä ihmisiä jotka eivät ole päätöksentekoon osallistuneet eli turvapaikanhakijoita. Todellisia vastuullisia ovat asian puolesta päättäneet.

Marttahotellin tontin testamenttiasia epäselvä
Kansalaiset ovat kiinnittäneet sosiaalilautakunnan jäsenten huomiota siihen tosiasiaan, että Marttahotellin tontti on testamentilla säädelty kohde, jota ei saa myydä muuhun kuin Marttaliiton tarkoitusperiä vastaavaan käyttöön. Maahanmuuttajien vastaanottotoiminta ei kuulu Marttaliiton tarkoitusperiin.

Lisäksi on huomattava, että Perintökaaren 12 luvun § 4 mukaan yleinen periaate on, että jos testamentin tahdon vastaisia toimia halutaan tehdä, niihin on haettava lupa oikeudelta. Edessä saattaakin olla pitkä oikeudenkäyntien sarja kun haetaan selvyyttä testamentissa ilmaistun tahdon ja Marttaliiton käytännön toimien väliseen selkeään ristiriitaan.

Kaupungin resurssipula
Voimakas maahanmuuttajien määrän kasvu on johtanut maahanmuuttoresurssien loppumiseen koko maassa. Helsingissä tilanne on käytännössä veitsenterällä ja tilanteen pelätään kriisiytyvän minä päivänä tahansa. Nykyisinkin maahanmuuttajat joutuvat odottamaan Helsingissä mm. asuntoja, kielikoulutusta, terveystarkastuksia ja päivähoitopaikkoja jopa kuukausitolkulla. Puhumattakaan itse helsinkiläisistä. Lisähenkilökunnan palkkaus ei ratkaise vastaanoton rakenteellisia ongelmia, koska väkeä tulee heti lisää käyttämään nämä niukat lisäresurssit.

On ennustettu, että vuonna 2025 eli noin 15 vuoden päästä Helsingin väestöstä peräti 25% olisi maahanmuuttajataustaisia. Olettaen, että kaupungin asukasmäärä olisi vuonna 2025 sama kuin nyt, tarkoittaisi tämä Helsingissä vähintään 5.000 uutta maahanmuuttajaa per vuosi. Esitetyn lukeman voi olettaa olevan huomattavasti alakanttiin, koska kaupungin väkimäärä tulee kasvamaan, ellei nykyinen väestö muuta pois kaupungista samassa suhteessa maahanmuuttajien alta.

Jokainen ymmärtää, että jos Helsingin vastaanottokyky on romahduspisteessä nykyisten noin 750 vastaanottokeskusten kirjoilla olevien kanssa, mitä se tulee olemaan kun kotouttamistoimia tarvitsevien määrä on 5-10 kertainen?

Helsingin tulee siksi harjoittaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa vastaanotettavien turvapaikanhakijoiden määrä mitoitetaan kaupunkimme todelliseen kykyyn kotouttaa vastaanottajat. Näin ei nyt tapahdu, vaan vallalla on poliittinen suuntaus, jossa ei ajatella asioita kokonaisvaltaisesti loppuun asti vaan uskotaan, että kyllä “valtio hoitaa”. Ja kun valtio ei siihen kykene, ei siihen kykene kaupunkikaan. Unelmia ja toivoa on aina hyvä olla, mutta tulos on katastrofi jos yhteiskunnalliselle realismille ei anneta tilaa.

Kotouttamiseen pitää panostaa, se on myös perussuomalaisten viesti. Mutta ei siten, että piikki on auki. Meille panostus tarkoittaa laatua, ei määrää.

En halua olla mukana edistämässä sellaisen yhteiskunnan kehittymistä, jossa maahan tulevat turvapaikanhakijat saattavat syrjäytyä järjestelmän omien ongelmien vuoksi. Ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät vähene vain toivomalla ja mainostoimistojen tekemillä kampanjoilla, ne vähenevät vain siten, että ihmiset kuulevat maahanmuuttajien puhuvan suomea ja näkevät heidän tekevän töitä. Kotoutuminen on maahanmuuttajalle yhteiskunnassamme pärjäämisen elinehto ja helpottaa sitä, että hänet hyväksytään.

Helsingissä 12.3.2009

Antti Valpas
Sosiaalilautakunnan jäsen
Perussuomalaiset

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 12.3.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 4: Tilojen vuokraaminen aikuisten palvelujen vastuualueen maahanmuuttajapalvelujen Helsingin vastaanottokeskuksen majoituspaikkojen lisäämiseksi osoitteesta Kaarlenkatu 7

Taustaa

Suomi on ollut viime vuosina voimakkaasti lisääntyneen maahanmuuton kohde. Suomen sisällä muuttoliike on keskittynyt erityisesti suuriin kaupunkeihin, joista Helsinki on yksi kohdekaupunki.

Helsingin kaupungin vastuulla on ennestään kaksi vastaanottokeskusta Kyläsaaressa ja Metsälässä, joissa on yhteensä 279 paikkaa. Näiden lisäksi keskusten toiminnan piiriin kuuluvat ns. yksityisesti majoittuneet, joita oli vuoden 2008 lopulla keskusten kirjoilla yhteensä 467. Tämä tarkoittaa liki 750 henkilöä.

Helsingin vastaanottokeskukset ovat toimineet ns. transit-periaatteen pohjalta. Tässä järjestelmässä keskusten kirjoilla olevat henkilöt siirtyvät päätöksen saatuaan asumaan uuteen kotikuntaansa pääasiasssa Helsingin ulkopuolelle. Samoin on suunniteltu tapahtuvan myös Kaarlenkatu 7:ään majoitettavien kohdalla.

Tässä on nyt kuitenkin tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos; yhä useampi vastaanottokeskuksen asukas jää joko asumaan Helsinkiin tai muuttaa kaupunkiimme. Kehityksen syynä on omalta osaltaan muiden kuntien mahdollisuudet ja halu vastaanottaa turvapaikanhakijat asumaan omille alueilleen.

Nyt suunnitellaan entiseen Fenno-hotelliin osoitteessa Kaarlenkatu 7 perustettavaksi vastaanottopaikat yhteensä 180-200 maahanmuuttajalle.

Yksityiskohtaiset perustelut eriävälle mielipiteelle

Taloustilanne
Valtio korvaa maahanmuuttajien asuttamisesta syntyvät kustannukset, kuten Kaarlenkatu 7:n kiinteistön vuokrakulut. On kuitenkin muistettava, että ei ole käytännössä olemassa sellaista erillistä maksajaa kuin “valtio”. Vastaanottokeskusten maksumiehiä ovat kaikki Suomessa asuvat veronmaksajat. Myös helsinkiläiset. Maksajina ovat duunarit, työttömät, eläkeläiset ja yksinhuoltajat. He eivät hurraa kun he kokevat, että heiltä leikataan ja viedään palveluita, ja samaan aikaan maahanmuuton edistämiseen tuntuu riittävän rahaa.

Vuodessa pelkät vuokrakustannukset Kaarlenkatu 7:n kohdalla ovat yhteiskunnallemme 819.000 euroa. Sopimuksen mukaisesti vuokrankorotus on aina vähintään 1,95% vuodessa. Vuokrasopimus on solmittu 10 vuodeksi ja se sisältää 10 vuoden jatko-option. Tämän kiinteistön kohdalla lisäksi tulee maksettavaksi hoitovastike (5.017e/kk ensimmäisen vuoden ajan, vastiketta tarkistetaan vuosittain) ja kiinteistönhuoltopalvelut (5.500e/kk + alv 22% eli yhteensä 6.710e/kk)

Tämän lisäksi tulevat mm. toimeentuloon ja kotouttamiseen liittyvät kustannukset. Jos asuntoja ja töitä ei riitä helsinkiläisille, miten niitä voi riittää maahanmuuttajille?

Nykyisessä taloustilanteessa tällaiset kasvavat kulut lisäävät kansalaisten ärtymystä ja syyllistää nimenomaan niitä syyttömiä ihmisiä jotka eivät ole päätöksentekoon osallistuneet eli turvapaikanhakijoita. Todellisia vastuullisia ovat asian puolesta päättäneet.

Kaupungin resurssipula
Voimakas maahanmuuttajien määrän kasvu on johtanut maahanmuuttoresurssien loppumiseen koko maassa. Helsingissä tilanne on käytännössä veitsenterällä ja tilanteen pelätään kriisiytyvän minä päivänä tahansa. Nykyisinkin maahanmuuttajat joutuvat odottamaan Helsingissä mm. asuntoja, kielikoulutusta, terveystarkastuksia ja päivähoitopaikkoja jopa kuukausitolkulla. Puhumattakaan itse helsinkiläisistä. Lisähenkilökunnan palkkaus ei ratkaise vastaanoton rakenteellisia ongelmia, koska väkeä tulee heti lisää käyttämään nämä niukat lisäresurssit.

On ennustettu, että vuonna 2025 eli noin 15 vuoden päästä Helsingin väestöstä peräti 25% olisi maahanmuuttajataustaisia. Olettaen, että kaupungin asukasmäärä olisi vuonna 2025 sama kuin nyt, tarkoittaisi tämä Helsingissä vähintään 5.000 uutta maahanmuuttajaa per vuosi. Esitetyn lukeman voi olettaa olevan huomattavasti alakanttiin, koska kaupungin väkimäärä tulee kasvamaan, ellei nykyinen väestö muuta pois kaupungista samassa suhteessa maahanmuuttajien alta.

Jokainen ymmärtää, että jos Helsingin vastaanottokyky on romahduspisteessä nykyisten noin 750 vastaanottokeskusten kirjoilla olevien kanssa, mitä se tulee olemaan kun kotouttamistoimia tarvitsevien määrä on 5-10 kertainen?

Helsingin tulee siksi harjoittaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa vastaanotettavien turvapaikanhakijoiden määrä mitoitetaan kaupunkimme todelliseen kykyyn kotouttaa vastaanottajat. Näin ei nyt tapahdu, vaan vallalla on poliittinen suuntaus, jossa ei ajatella asioita kokonaisvaltaisesti loppuun asti vaan uskotaan, että kyllä “valtio hoitaa”. Ja kun valtio ei siihen kykene, ei siihen kykene kaupunkikaan. Unelmia ja toivoa on aina hyvä olla, mutta tulos on katastrofi jos yhteiskunnalliselle realismille ei anneta tilaa.

Kotouttamiseen pitää panostaa, se on myös perussuomalaisten viesti. Mutta ei siten, että piikki on auki. Meille panostus tarkoittaa laatua, ei määrää.

En halua olla mukana edistämässä sellaisen yhteiskunnan kehittymistä, jossa maahan tulevat turvapaikanhakijat saattavat syrjäytyä järjestelmän omien ongelmien vuoksi. Ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät vähene vain toivomalla ja mainostoimistojen tekemillä kampanjoilla, ne vähenevät vain siten, että ihmiset kuulevat maahanmuuttajien puhuvan suomea ja näkevät heidän tekevän töitä. Kotoutuminen on maahanmuuttajalle yhteiskunnassamme pärjäämisen elinehto ja helpottaa sitä, että hänet hyväksytään.

Helsingissä 12.3.2009

Antti Valpas
Sosiaalilautakunnan jäsen
Perussuomalaiset

Blogiarkisto