Muualla verkossa
Ryhdy faniksi!

Eduskunta

Kansalaisaloite ruotsin vapaaehtoisesta opiskelusta

Nykyisin Suomessa voivat myös kansalaiset tehdä ehdotuksia eduskunnalle lakialoitteiksi joita käsitellä. Lyhykäisyydessään selostettuna kansalaisaloite toimii siten, että jotta jokin asia etenisi eduskunnan käsittelyyn, on sen kerättävä 50.000 allekirjoitusta. Eräs tällainen kansalaisaloite on ruotsin kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi kaikilla koulutusasteilla. Tämä kyseinen aloite on kerännyt alle vuorokaudessa reilusti yli 1000 allekirjoittajaa, joukossa myös minä. Allekirjoita sinäkin!

Lue lisää perusteluista ja allekirjoita jos olet samaa mieltä osoitteessa http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/

Lähetä tämä kavereille

Avustajan työ on luottamustoimi

Viime päivinä on kohistu kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan Helena Erosen “hihamerkkikirjoituksesta” Uuden Suomen blogissa. Keskustelu on pyörinyt lähinnä sen ympärillä, oliko kirjoitus ymmärretty oikein vai ei. Olen itse lukenut kirjoituksen ja ymmärsin sen satiiriksi jo ennenkuin pääsin loppuun asti.

Erityisesti Facebook-keskusteluissa on vedetty rintamalinjoja sen suhteen, miten koko jupakkaan olisi pitänyt perussuomalaisten eduskuntaryhmän suhtautua. Entisenä avustajana haluan nostaa esille asian, joka on unohtunut keskustelijoilta: avustajan (ja myös puolueen tai eduskuntaryhmän työntekijän) pitää tiedostaa se, että hän ei ole mikään tavallinen toimistotyöläinen, vaan hän on ennen kaikkea poliittisessa luottamustehtävässä. Omia mielipiteitä saa olla ja pitää olla, mutta niiden julkituomisessa on politiikassa omat säännöt, jotka koskevat myös avustajia ja joita ei tässä tapauksessa oltu valitettavasti sisäistetty.

Kansanedustajan avustajan työssä oppii äärettömän paljon politiikasta, jopa niinkin paljon että kutsun eduskuntaa monesti politiikan korkeakouluksi puolivakavissani. Työssä voi siis oppia paljon, mutta samalla varsinkin poliittisesti aktiivisella avustajalla on työnsä kautta käytännössä poliittinen ja henkilökohtainen vastuu tekemisistään niin töissä kuin vapaa-aikanaankin, ja jonka joutuu kantamaan jos mokaa. Avustajilla tämä vastuun toteutuminen (eli erottaminen) on vielä herkemmässä kuin kansanedustajalla, koska kansanedustajaa ei voi erottaa tehtävästään kuin eduskunnan istunnon päätöksellä. Avustajalla vastuunkanto tekemisistä tai sanomisista alkaa siitä hetkestä, kun pomona toimiva kansanedustaja kehottaa pakkamaan tavarat ja toteaa, että tämä oli tässä. Luottamus kun menee, menee myös avustaja. Ja miten herkästi se luottamus voikaan mennä? Hyvinkin herkästi.

Mistä tämä avustajan ristiksi tuleva vastuu sitten syntyy? Kansanedustajan avustajan poliittinen vastuu syntyy siitä, että vaikka avustaja ei olekaan puolueen palkkalistoilla vaan eduskunnan, hän on kuitenkin kansanedustajan oikea käsi. Monille kansalaisille avustajan sana ja avustajan tekemiset ovat yhtä kuin puolueen tai edustajan tekeminen ja sana. Tätä ajatusta yritän tällä kirjoituksella kirkastaa. Näin asiasta ajattelevat ne useat ihmiset, jotka ovat soittaneet minunkin työpuhelimeeni taas tänään ja ihmetelleet puolueen väen ajatusmaailmaa tälläkin kertaa. Eivät tavalliset kaduntallaajat välitä siitä, oletko edustaja, sitoutumaton avustaja tai miljoonas varavaltuutettu Perähikiältä: olet politiikassa edustamasa puoluetta ja se pitää sisäistää myös julkisessa käyttäytymisessä niin kadulla kuin netissä.

Mitä kansanedustajan avustaja sitten voi tehdä vähentääkseen riskiä joutua blogikirjoituksensa vuoksi median ajojahdin kohteeksi ja kantamaan poliittista vastuuta myös käytännössä? Kolme sanaa: Mieti mitä kirjoitat.

Kun minä olin avustajana viime eduskuntakaudella, minulla oli se yksinkertainen periaate, etten lähtökohtaisesti kommentoinut mitään ajankohtaisia eduskunta-asioita blogissani. Se oli tylsää, vei nenän edestä monta herkullista lööppiä ja usein harmitti, mutta ei voi mitään. Jos sitten joskus kommentoin blogissani jotain ajankohtaista aihetta, tein sen huolellisen harkinnan jälkeen yleensä vähän jälkikäteen ja silloinkin otin asioihin näkökulman, joka edusti omaa asemaani esimerkiksi vammaisjärjestöaktiivina, kaupunginvaltuutettuna tai PS-nuorten silloisena toiminnanjohtajana. Avustajana en kommentoinut asioita lainkaan julkisuudessa (sähköpostit puolueen sisällä ovat eri juttu), vaan korostin juuri tätä em. näkökulmaa, jonka kulloinkin olin valinnut tuodakseni mielipiteeni ilmi. Teen sitä nytkin näin entisenä avustajana. Tausta on näet pakko varmistaa median näkökentässä, varsinkin perussuomalaisena, semminkin kun Sanoma-konsernin useat IP-osoitteet ovat jatkuvasti blogini kävijätilaston TOP-10:ssä (terkkuja, kiva kun luettte :) ).

Noh, tiedostan sen ettei kaikilla avustajilla ei ole tällaisia ”suojapeitteitä” jonka taakse pystyisi “piiloutumaan”. Joillekin tämä harjoittamani “julkisuuden pakoilu” blogikirjoitusten suhteen voi kuulostaa selkärangattomuudelta, siitä vaan. Mutta näin media toimii, kuten olette huomanneet. Mediaa ei voi voittaa, mutta sitä voi hallita miettimällä mitä kirjoittaa. Vastuuta on parempi kantaa ennen Lähetä-napin painamista kuin vasta sen jälkeen.

Jos nyt yhden nyrkkisäännön voin omasta kokemuksesta antaa kaikille avustajiksi tahtoville tai siinä työssä jo oleville: Tiedostakaa, että tietynlaiseen itsesensuuriin alistuminen on se hinta, joka pitää maksaa poliittisen avustajan luottamustehtävään pääsemisestä. Valitetttavasti. Ja nimenomaan paino sanalla pääsemisestä. On turha kuvitella, että kansanedustajan avustajana olisi jotenkin korvaamaton tai ainutlaatuinen, sen verran haluttu ja arvostettu kansanedustajan avustajan pesti lopulta on.

Kiitos 1802 kertaa

Viime keskiviikkona julkaistujen lopullisten eduskuntavaalien tulosten mukaan sain lopulta yhteensä 1802 ääntä. Vaali-iltana äänimääräksi oli siunaantunut 1765, eli tarkastuksessa löytyi 37 lisä-ääntä. Kiitokset teille kaikille äänenne antaneille, jotka uskoitte minuun ja halusitte minut eduskuntaan. Kiitokset myös teille, jotka annoitte vaalikampanjaani varten taloudellista tukea. Ilman tukeanne ei olisi näin hyvää kampanjaa voitu koskaan toteuttaa. Ja luonnollisesti kiitos kuuluu myös vaalitiimin jäsenille, jotka tekivät kukin työtä läpimenoni puolesta omien aikataulujensa puitteissa.

Olen kohtuullisen tyytyväinen tulokseen. Tavoitteena oli luonnollisesti kansanedustajan paikka eduskunnassa, mutta äänimäärä ei siihen lopulta riittänyt, joten siltä osin olen pettynyt. Olimme vaalitiimissäni laskeneet, että tarvitaan 3000 ääntä läpimenoon, kuten asian laita olikin, eikä se aivan mahdottoman kaukana ollutkaan. Sijoituin lopulta 9. sijalle Perussuomalaisten ehdokaslistan äänimäärä-rankingissa. Kisa listalla oli melko tiukkaa tuossa kohtaa, sillä puhutaan tiukimmillaan vain muutamien kymmenien äänten eroista.

Positiivista on, että jos äänimäärän kehitystä vertaa edellisiin eduskuntavaaleihin 2007, voinee sanoa, että nouseminen 162 äänestä 1802 ääneen neljässä vuodessa on hyvin rohkaiseva kehityssuunta. Kunnallisvaaleihin 2008 verrattuna äänimäärä kasvoi yli kaksinkertaiseksi, syksyllä 2008 sain 727 ääntä. Tietenkään kunnallisvaalien ja eduskuntavaalien tuloksia ei voi suoraan verrata toisiinsa, mutta suunta on selvä: ylöspäin.

Äänestysaluekohtaisista tuloksista selviää, että minulla on selkeitä kannatusalueita, joista tulee vaalista toiseen useita kymmeniä ääniä, ja sitten niitä alueita joilta ei kannatusta paljoa löydy. Helsingin 161 äänestyalueesta vain kaksi oli sellaisia, josta ei tullut yhtäkään ääntä näissä vaaleissa. Kunnallisvaaleissa tällaisia nolla-äänen alueita oli toistakymmentä, joten on selvää että kehityssuunta äänimäärissä lämmittää mieltä.

Parhaiten ääniä minulle tuli odotetusti Kontulasta, Vuosaaresta ja Malmin alueelta. Myös Pitäjänmäki lähiympäristöineen erottuu selkeästi edukseen. Sen sijaan Etelä-Helsinki kokonaisuutena oli äänien suhteen niukkuutta tarjoavan haasteellinen alue.

Tästä tilanteesta on hyvä jatkaa vuoden 2012 syksyn kunnallisvaaleihin, joissa tavoitteena on luonnollisesti valtuutetun paikan uusiminen ja kunnallisvaaleissa 2008 saavutetun äänimäärän kasvattaminen.

Jussi Halla-aho, Tom Packalén ja Juha Väätäinen ovat seuraavat neljä vuotta helsinkiläisten perussuomalaisia kansanedustajia. Varapaikalle ylsi Mika Raatikainen. Onnittelut kaikille! Halla-aho ja Raatikainen ovat tuttuja valtuustoryhmästä, Jussi on ryhmämme varapuheenjohtaja ja Mika puolestaan 1. varavaltuutettuna. Packalén ja Väätäinen ovat uusia tuttavuuksia, ainakin toistaiseksi.

Itselleni koittaa nimittäin uusi aika työn puolesta. Olin edelliset neljä vuotta kansanedustaja Pentti Oinosen avustajana. Nyt avustajan hommat vaihtuvat Perussuomalaisten eduskuntaryhmän eduskuntasihteerin tehtäviin. Mitään tarkkaan muotoiltua työnkuvaa tähän ei vielä ole olemassa ja se muotoutuu ajan mittaan, sillä hyppäys puolen kymmenen kansanedustajan ryhmästä 39 kansanedustajan ryhmäkokoon on merkittävä muutos myös hallinnollisesti. Seuraavat viikot menevätkin vauhdikkaasti mm. uusia kansanedustajiamme ja heidän avustajiaan neuvoessa talon tavoille ja kaikenlaisia juoksevia tehtäviä hoitaessa. Pahoittelen jo etukäteen, jos en ehdi kommentoimaan maailman menoa tässä blogissani seuraavaan pariin viikkoon. :)

PS: Eduskuntavaalien tilastoja ja äänimääriä voi tutkailla Tilastokeskuksen sivuilta.

PPS. Olen tavattavissa seuraavan kerran sunnuntaina 24.4. Itäkeskuksen maalaismarkkinoilla Citymarketin kupeessa klo 10-14 Perussuomalaisten teltalla. Tervetuloa!

 

Tiedote eduskuntavaaleihin liittyen

Hyvät Perussuomalaiset ja helsinkiläiset,

Minulta on yhä useampi tiedustellut näin kevään edetessä, että lähdethän sinä ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vastaan nyt kaikille asiasta kiinnostuneille seuravaa:

Kyllä, olen käytettävissä kansanedustajaksi keväällä 2011 alkavalle vaalikaudelle Helsingin vaalipiiristä.

Varsinaisesti julkistan vaaliohjelmani kun Helsingin piiri on minut ehdolle virallisesti asettanut. Ehdolle asettamisen jälkeen kutsun myös kokoon vaalitiimini, johon kuka tahansa minua kansanedustajaksi kannattava on tervetullut. Jos olet jo tässä vaiheessa kiinnostunut vaalitiimini jäsenyydestä, voit ottaa yhteyttä jo nyt ilmaistaksesi kiinnostuksesi.

Vaaliteemani liittyvät hyvinvointivaltioon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tarkemman vaaliohjelman julkistan virallisen nimeämisen jälkeen.

Helsingissä 15.4.2010
Antti Valpas

antti[at]valpas.info
050-561 4334

Hgin Huonokuuloiset ry:n vuosikokouksessa puhuttua

Lauantaina 27.2.2010 vietti Helsingin Huonokuuloiset ry jokakeväistä vuosikokoustaan. Tällä kertaa kokouspaikkana toimi Kinaporin sijaan ruotsinkielisen sisarjärjestömme tila Temppeliaukion kirkon naapurissa. Vuosikokouksessa oli läsnä 41 yhdistyksemme jäsentä. Kaikenkaikkiaan HHK ry:lla on reilu 900 jäsentä.

Minua pyydettiin yhdistyksen hallituksessa puhumaan tämänvuotisessa vuosikokouksessa “juhlapuhujana” valtuustotaustani vuoksi. Aiheeksi valikoitui huonokuuloisia koskettavat aiheet niin kunta- kuin valtiopuolellakin. Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan alhaalta.

Vuosikokouksessa äänestettiin myös uusista hallitusjäsenistä erovuoroisten tilalle seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi, erovuoroisia oli yhteensä neljä. Olin itse käytettävissä uudelle kaksivuotiskaudelle 2010-2011. Korostin omassa lyhyessä ehdokasesittelyssäni omaa kiinnostustani edunvalvonnallisiin kysymyksiin, joihin valtuusto- ja eduskuntatausta antaa erinomaiset mahdollisuudet. Suoritetussa äänestyksessä jossa oli lopulta viisi ehdokasta, tulin valituksi uudelleen yhteensä 38 äänellä, ollen ääniharava. Suuri kiitos kaikille minua äänestäneille.

Puhe Helsingin Huonokuuloiset ry:n vuosikokouksessa 27.2.2010

Hyvät yhdistyksemme jäsenet

Aluksi kiitän yhdistyksen hallitusta pyynnöstä pitää puhe yhdistyksemme vuosikokouksessa. Jos joku ei minua tunne, kerrottakoon että nimeni on Antti Valpas. Olen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja sosiaalilautakunnan jäsen Perussuomalaisten riveistä. Varsinainen palkkatyöni on eduskunnassa tapahtuva kansanedustajan avustajuus ja vasta-alkanut eduskuntaryhmämme perusturvasihteerin pesti, jota teen avustajantoimen ohessa. Olen ollut Helsingin huonokuuloisten jäsen vuodesta 2003 ja toista vuotta yhdistyksemme hallituksessa.

Ajattelin lyhyesti kertoa mitä kaupunki ja valtio ovat meidän hyväksemme paraikaa tekemässä. Kokousajan säästämiseksi keskityn vain muutamiin ajankohtaisimpiin asioihin.

Helsingin kaupungin osalta mainittakoon, että elämme juuri niitä aikoja, jolloin jätetään määräraha-aloitteita kaupunkimme vuoden 2011 budjettia varten. Ensi keskiviikkona jätän muun muassa aloitteen sen puolesta, että kaupungin ensi vuoden budjettiin varataan määräraha julkisten tilojemme  silmukoiden kuntoonsaattamiseksi siellä, missä se on tarpeen. Turhan usein lienee jokainen meistä törmännyt epäkuntoiseen silmukkaan kaupunkimme julkisissa tiloissa. Kunta korjatkoon sen, mikä kunnan vastuulla on. Myös kaupungin työntekijöiden silmukoidenkäyttöön liittyvässä osaamisessa olisi parantamisen varaa.

Silmukoiden parista kuuluu hyvääkin. Tiedustelin vuosi sitten keskustaan nousevan Musiikkitalon soveltuvuutta musiikinnälkäisille huonokuuloisille. Saamani kirjallisen vastauksen mukaan kaikki Musiikkitalon konserttisalit varustetaan silmukoilla ja niiden peittoasteeksi on vakuutettu pienissä saleissa 100% ja suuressa salissa noin 80%. Lisäksi on vakuutettu, että henkilökunta koulutetaan lippuluukulla tarjoamaan kuulovammaiselle paikkaa alueelta, jossa silmukka kuuluu. Luulen, että monet meistä suorastaan himoitsevat päästä testaamaan lupausten paikkaansapitävyyttä kun talo ehkä jo tänä vuonna valmistuu. Tahdomme vastinetta niille kymmenille miljoonille euroille, jotka taloon näinä aikoina on upotettu yhteisestä kassastamme.

Hyvät läsnäolijat

Valtion puolelta mainittakoon yksi merkittävimmistä asioista kuulovammaisille, eli lähestyvä tulkkipalveluiden siirto kunnilta Kelaan. Siirto tulee voimaan 1.9.2010.

Parhaillaan on menossa Kelan järjestämä tarjouskilpailu välityskeskusten välillä. Suomi on jaettu Kelan toimesta viiteen alueeseen ja jokaiseen hankitaan oma välityskeskus, yksi kullekin alueelle. Lisäksi kilpailutetaan tulkkauspalveluiden tuottajat ja tulkin tilaaminen tulee onnistumaan netin kautta keskitetysti, mikäli aikataulut vain pitävät. Se täytyy kyllä todeta, että valtion tietoliikennehankkeet ja aikataulussa pysyminen eivät yleensä kuulu samaan lauseeseen, sen verran pahasti aikataulut yleensä lipsuvat. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Tulkkihakemusten käsittely ja kaikki tulkkipalveluihin liittyvät taloudelliset toiminnat puolestaan keskitetään Turkuun mahdollisimman tasapuolisen päätöksenteon varmistamiseksi. Nykyisin kunnilla on koko maassa noin 4000 tulkkipalvelun piirissä olevaa henkilöä, heidän tietonsa siirretään kunnilta Kelaan jo ennen varsinaisen siirron toteutumista.

Mainitsen tähän asiaan liittyvän siirtymävaiheen vielä erikseen, sillä se on syytä jokaisen palvelun käyttäjän muistaa ja huomioida. Siirtymävaihe on voimassa 1.9.- 31.12.2010. Tänä aikana kunta on velvollinen järjestämään tulkkauksen, jos tilaus on tehty ennen lain voimaantuloa eli viimeistään 31.8.2010. Kunta voi siirtää siirtymäkaudelle sijoittuvan tilauksen Kelan välitettäväksi vain asiakkaan suostumuksella. Opiskelijoille opiskelutulkkaus, joka on tilattu ennen 1.9., on kunnan vastuulla 31.12. 2010 saakka.

Televisio-ohjelmien tekstittämisasia on parhaillaan liikenne- ja viestintäministeriön valmistelussa. Hallituksen on tarkoitus esitellä asia eduskunnalle tänä keväänä viestintämarkkinalain täydennyksen yhteydessä. Jäämme jännityksellä odottamaan, millaisen esityksen ministeriö saa aikaiseksi. Lienemme kaikki yksimielisiä siitä, että lain tuloksena tulee olla 100% tekstitysvelvoite Yleisradiolle. Myös kaupalliset kanavat olisi syytä saada mukaan tähän velvoitteeseen.

Arvon läsnäolijat

Lopuksi haluan rohkaista teitä kaikkia hyödyntämään omaa kuulovammaista valtuutettuanne yhteisen hyvän edistämiseksi. Jos löydätte julkisen tilan, jonka silmukka ei toimi, laittakaa viestiä ja soitan puhelun tahi kaksi asian tiimoilta kaupungin viskaaleille. Tai jos teillä on mielessänne muita kaupunkia koskettavia asioita kuten esimerkiksi kotikatunne liikenneturvallisuutta edistäviä ideoita tai ihan mitä tahansa muita toiveita, ottakaa yhteyttä.

Valtuustosta ei nimittäin montaa kuulovammaista löydy. Itse asiassa olen ainut 85 valtuutetun  joukossa, joka käyttää valtuustosalin silmukkaa FM-vastaanottimen avulla. Valtuustossa kyllä on useampiakin henkilöitä, joilla on pään asennosta päätellen selvästi vaikeuksia kuulla valtuustosalin äänentoistosta kuuluvat äänet. Jätän kuitenkin nimien paljastamisen Seiska-lehden toimittajien hommaksi.

Olen lähtenyt politiikkaan edistämään tärkeäksi kokemieni asioiden toteutumista, ja yksi niistä on vammaisten aseman parantaminen. Se vaatii vain yhtä asiaa: yhteistyötä kaikkien kesken. Minä en tuijota omissa toimissani poliittista tai muutakaan väriä. Kukaan meistä ei ole tässä maailmassa sellaisessa asemassa, että voisi sanella yksin mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Maailma muuttuu vain jos me muutamme sitä yhdessä.

Kiitos.

Terveyspalvelut kuuluvat kaikille

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän julkilausuma 25.2.2010

Terveyspalvelut kuuluvat kaikille

Perussuomalaiset kannattavat perinteistä pohjoismaista hyvinvointimallia, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut taataan perustuslailla kaikille kansalaisille. On väärin, että julkisia palveluja on viime aikoina järjestelmällisesti heikennetty.
Samaan aikaan yksityispuolelle ollaan luomassa markkinatalouden ehdoilla toimivaa ja mahdollisimman suurta voittoa tavoittelevaa maksullista järjestelmää, johon on alettu suuntaamaan yhä lisääntyvässä määrin myös yhteiskunnan varoja.

Esimerkiksi eduskunnan valvonnan alainen Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on ryhtynyt voimakkaasti tukemaan terveydenhoidon yksityistämistä rahoittamalla yksityisiä lääkärifirmoja ja hoiva-alan yrityksiä. Sitran perustaman Terveysrahaston tukemiin lääkäri- ja hoivafirmoihin ovat tulleet mukaan myös ulkomaiset
pääomasijoittajat. Lisäksi Sitra ajaa voimakkaasti palvelusetelijärjestelmää, mikä saattaa vaarantaa kuntien oman terveydenhuollon. Tämänkaltainen myyräntyö nakertaa kansalaisten luottamusta julkisiin palveluihin ja osaltaan pahentaa kunnallisten terveyskeskusten lääkäripulaa etenkin reuna-alueilla.

Perussuomalaisten mielestä kehitys on huolestuttava. Olemmeko kulkemassa kohti tilannetta, jossa perusterveydenhoitoakin olisi tarjolla vain yksityisen tahon tuottamana? Tälle hyvinvointivaltion romuttamislinjalle, joka on ideologisesti johdettu EU:n erilaisista strategioista, on pantava piste.

Lisätietoja:
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka
raimo.vistbacka@eduskunta.fi
puh. 050-511 3186

Blogiarkisto