Archive for the ‘Sosiaalipolitiikka’ Category

Tulevana keskiviikkona 5.5.2010 on kaupunginvaltuuston kokous, jonka yhteydessä pidettävän kyselytunnin yhtenä suullisesti käsiteltävänä teemana on allaoleva kysymykseni. Tämä on toinen kertani kun kysymykseni pääsee suulliseen käsittelyyn, edellinen oli viime keväänä tehty kysymys vähemmistökieli karjalasta ja sen tukemisesta Helsingissä.

Kuten monet helsinkiläiset ja muuallakin asuvat tietänevät, on asuntojen puute ja sitä seuraava tuhansien ihmisten mittainen asuntojono Helsingissä merkittävä ongelma. Mielestäni kaupungin tulisi ilman muuta olla aktiivinen ja pyrkiä tarjoamaan kimppakämppiä niille ihmisille, jotka ovat sukulaisia tai ystävyksiä (tai vaikka ihan tuntemattomiakin opiskelija-asuntolan tapaan) ja jotka ovat halukkaita jakamaan kaupungin asunnon toisen ihmisen kanssa.

Tämä ei tietenkään ratkaisisi kaikkia asunto-ongelmia eikä välttämättä sopisi päihderiippuvaisille tai muutoin hoitoa tarvitseville, mutta saattaisi se ehkä hiukan asuntojonoa lyhentää. Vaikeat ajat vaativat luovia ratkaisuja, joten jäämme jännityksellä odottamaan, millaisen vastauksen apulaiskaupunginjohtaja virkamiesten avustuksella kysymykseeni antaa.

Kyselytuntia voi seurata livenä kaupungintalon yleisölehteriltä taikka osoitteesta www.helsinkikanava.fi, jälkimmäisestä sen löytää myös jälkikäteen arkistosta.

PS. Hyvää ja selvää vappua kaikille!

Kaupungin asuntojen jakopolitiikka

Esimerkki tosielämästä: Helsinkiläinen kolmihenkinen joukko saman suvun jäseniä on asunnottomia. Joukko koostuu äidistä, joka asuu Pelastuarmeijan majoituksessa 500 euron kuukausivuokraa vastaan. Juuri täysi-ikäistynyt poika suorittaa asepalvelusta ja joutuu asumaan kasarmilla myös lomansa, koska hänelläkään ei ole asuntoa. Lisäksi on äidin sairas veli, joka käytännössä joutuu asumaan sairaalassa. Äidin ja pojan luottotiedot ovat menneet, edellisen asunnon perhe menetti äidin veljen omaishoitajuuden aikana maksamattomien vuokrien vuoksi.

Kaikilla olisi halua asua yhdessä. Ongelmana tuntuu olevan kaupungin asuntoihin liittyvä jakopolitiikka; sen sijaan että asuntojonossa olisi vain yksi hakemassa kolmelle sukulaiselle yhteistä asuntoa, henki tuntuu olevan se, että asuntojonossa halutaan mieluummin pitää kolmea hakemassa omia asuntojaan. Lisäksi äidin ja pojan luottotietojen menetystä pidetään kaupungin taholta ongelmana.

Miksi näin on? Onko Helsingin kaupungin asuntojen jakopolitiikka todellakin näin joustamatonta, että pidetään mieluummin useita henkilöitä jonottamassa erillisiä asuntoja sen sijaan, että yksi voisi hakea yhteistä asuntoa sukulaisille? Asuntojen puute on Helsingin suurimpia ongelmia, kuin myös se, että meillä on toistakymmentä tuhatta ihmistä asuntojonossa. Kysyn lisäksi mihin toimiin Helsingin kaupunki ryhtyy muuttakseen käytäntöjään ja järjestääkseen edellä kerrotun kaltaisessa tilanteessa ja tahtotilassa oleville sukulaisille tai ystävyksille yhteisiä asuntoja?

VASTAUS VT ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 24/2010
Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa seuraavaa:

Asunnonhakijat voivat hakea kaupungin vuokra-asuntoja oman tahtonsa mukaisesti. Hakijatalous voi muodostua useasta aikuisikäisestä henkilöstä, jotka hakevat yhdessä yhteistä asuntoa. Hakijoilla ei tarvitse olla sukulaissuhdetta. Tällaisia talouksia on hakijarekisterissä ja heille on voitu myös tarjota asuntoja. Käytäntö asuntojen välityksessä on joustava.

Kunkin hakijan luottotiedot tarkistetaan ennen asunnon tarjoamista. Tällöin selvitetään onko hakijalle vuokravelkoja kaupungille tai muulle vuokranantajalle. Vuokravelkojen merkitys harkitaan tapauskohtaisesti, koska häätö voi olla itse aiheutettu ja heijastella elämänhallinnan ongelmia. Vuokravelkaisilta vaaditaan selvitys vuokravelkojen maksamisesta tai luotettava maksusuunnitelma, jonka toteutuminen on hyvin käynnistynyt. Joskus asian taustan selvittämiseen tarvitaan lisäksi sosiaali- tai muun viranomaisen lausunto.

Osallistuin tammi- ja maaliskuussa kutsuttuna Sosiaali- ja terveysministeriön HyväSuomi 2020 -kurssille, johon liittyen tein myös pyynnöstä Perussuomalainen-lehteen numero 5/2010 raportin, ja jonka nyt julkaisen myös tässä blogissa.

Mainittakoot, että tilanpuutteen vuoksi jutusta jäi pois maininta ryhmätyöstä, joka on osa kurssin ohjelmaa. Ryhmätyöt valmistuvat alkusyksystä, jolloin ne julkaistaan ministeriön toimesta painettuna niteenä. Kunhan ryhmätyömme valmistuu, kerron siitä ja sen sisällöstä tarkemmin näillä sivuilla.

HyväSuomi2020 – ohjelma kestävään hyvinvointiin

Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää kerran vuodessa kuusipäiväisen, hyvinvointipolitiikan strategisen johtamisen maanpuolustuskurssin nimeltään HyväSuomi2020. Kurssin tarkoituksena on lisätä STM:n ja muiden hyvinvointisektorilla toimivien tahojen tietoa yhteiskunnan hyvinvoinnin keskeisistä kysymyksistä ja edistää sosiaalisia innovaatioita kurssilaisten avulla ja kautta.

Tämänkertainen kurssi oli järjestyksessään yhdeksäs HyväSuomi2020-sarjan kurssi, johon oli kutsuttu kolmisenkymmentä osallistujaa ympäri Suomea. Joukossa oli yritysjohtajia, maakuntajohtajia, kansanedustajia, tutkijoita sekä nuoria politiikantekijöitä eri puolueista. Minulla oli kunnia saada kutsu tämänvuotiselle kurssille.

Kurssin ensimmäinen osa järjestettiin 26.-28.1. Helsingin Säätytalolla ja toinen osa 23.-25.3. Porvoossa Haikon kartanossa. Ensimmäinen osa kurssia oli taustoittava jakso, joka toimi ikään kuin johdantona suomalaiseen hyvinvointipolitiikkaan. Kuulimme kolmen päivän aikana reilun kymmenen eri luennoitsijan esitykset eri aiheista ja kävimme niistä jokaisesta keskustelun. Kurssin toinen osa keskittyi hyvinvointiyhteiskunnan johtamiseen, erityisesti kolmannen sektorin näkökulmasta katsoen. Tässä joitakin poimintoja luennoista.

Muuttuva todellisuus

Ensimmäisen kurssipäivän teemana oli ”Uusi kansallinen toimintaympäristö”. Valtiotieteen tohtori Markku Lehto kävi läpi suomalaisen sosiaaliturvan kehitystä. Sosiaaliturva syntyi aikana, jolloin väki oli köyhää, työ raskasta ja kaavamaista. Lapsia oli paljon mutta vanhuksia vähän. Mikä tärkeintä, kansallisvaltio oli voimissaan. Sosiaaliturva syntyi näissä oloissa yhteisvastuun periaatteelle.

Nykyisin tämä kaikki on muuttumassa. Julkinen sektori ottaa entistä vähemmän vastuuta tuotannosta, joka on siirtymässä yksityiseen malliin. Rahoitus muuttuu verovaroista sekamalliin. Globalisaatio ja työmarkkinoiden eriytyminen sekä eriarvoisuuden voimistuminen asettavatkin haasteita tulevaisuuden hyvinvointipolitiikallemme. Voi hyvin kysyä, miten kovan hinnan maksamme globalisaatiosta ja yhteiskunnan eriytymisestä. Jakautuuko kansakuntamme häviäjiin ja menestyjiin ja otamme samalla askeleita kohti sellaista luokkayhteiskuntaa, josta päästiin eroon 1900-luvun kuluessa?

Hyvinvoinnin käsitekin on muuttunut. Ennen sillä tarkoitettiin pääasiassa taloudellisia seikkoja. Nykyisin hyvinvoinnin käsite on laajentunut koskemaan vapaa-aikaa sekä arvostusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta. Lyhyesti sanottuna: Tekeminen on osa hyvinvointia. Ne, jotka eivät pääse osaksi tekemistä, uhkaavat syrjäytyä. Toisaalta voisin kysyä, onko yhteiskunnassamme tällä hetkellä ylisuorittamisen meininkiä? Tarvitseeko kaikkien koko ajan touhuta ja olla menossa? Voisiko olla niin, että hyvinvointia syntyy myös silloin, kun ei tee mitään? Ainakin moni itsensä ylityöllistetyksi kokeva saattaisi ajatella näin. 

Liikkumatilamme on niukka

Toisen ja kolmannen kurssipäivän käytimme talouden realiteettien ja kansallisen politiikan liikkumatilan käsittelyyn sekä hyvinvointipolitiikkamme haasteisiin. Luennoitsijoina olivat mm. ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman, Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma ja Eläketurvakeskuksen johtaja Hannu Uusitalo.

Esitysten pohjalta voidaan sanoa, että Suomen kansainvälinen tilanne taloudellisessa mielessä on vielä melko hyvä, mutta ei kauaa. Ongelmiamme ovat erityisesti väestöpyramidimme nurinkurinen asento ja sitä seuraava huoltosuhteen vääristymä. Myös väestön maan sisäinen muuttoliike on ongelma kuntien talouksille. Voittajia ovat suuret kaupungit ja maakunnalliset keskukset, mutta häviäjiä erityisesti Lappi ja Kainuu. Vuonna 2025 peräti 184 nykyisessä kunnassa sen asukkaiden keski-ikä tulee olemaan 50 vuotta tai enemmän. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 1975 tällaisia kuntia oli vain kolme.

Monet poliitikot ja kansalaiset uskovat maahanmuuton pelastavan Suomen talouden. Yhtä ruususista näkemystä ei luennoitsijoiden keskuudessa ollut. Lähes jokaisen maahanmuuttoa sivunneen luennoitsijan sanoma oli se, että vaikka ottaisimme nyt kuinka monta maahanmuuttajaa, he eivät maatamme pelasta. Ainakaan nykyisellä politiikalla ei tarpeellisten osaajien suhteellista määrää lisätä. Nuivuus onkin selvästi yleisempää isojen herrojen ja rouvien keskuudessa kuin mitä mediassa annetaan ymmärtää.

Kurssilla kävi myös hyvin ilmi se, että kolmannen sektorin työpanosta yhteiskuntamme hyvinvoinnissa ja BKT:ssa ei aina oikein ymmärretä. Tiesitkö, että maamme vajaassa 200.000 yhdistyksessä on mukana peräti 15 miljoonaa jäsentä. Heistä noin 37% tekee säännöllisesti vapaaehtoistyötä keskimäärin 16 tuntia kuukaudessa; tämä vastaa noin 80.000 henkilön työpanosta. Järjestöjen yhteenlaskettu liikevaihto on noin 5 miljardia euroa. Tähän vapaaehtoisten joukkoon voidaan laskea myös puolueemme hyväksi työskentelevät perussuomalaiset aktiivit ympäri maan.

ETKH-sukupolvi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkija Jouko Karjalainen piti viimeisenä luentopäivänämme hyvän esittelyn syrjäytymisestä ja kertoi karuja tosiasioita todellisuudestamme. Erityisen huolissaan meidän kaikkien on syytä olla reilun 60.000 hengen ETKH-sukupolvesta. Kyse on niistä 16-24 -vuotiaista koulupudokkaista, joilla Ei ole Työtä eikä Koulutusta tai Harjoittelupaikkaa.

Osa on joutunut ETKH-sukupolveksi tahtomattaan, eli he ottaisivat vastaan minkä tahansa työn tai harjoittelupaikan jos vain saisivat. Toisaalta on yhä suurempi joukko niitä nuoria, joita ei edes kiinnosta hakeutua mihinkään, ei vaikka heitä uhattaisiin toimeentulotuen ja muiden taloudellisten tukien leikkauksilla.

Köyhyysriski on muuten erityisen suuri juuri tämän nuoren sukupolven kohdalla. Vuonna 2009 keskimäärin 12 prosenttia kaikista 16-24-vuotiaista oli pienituloisia, naisista keskimäärin useampi kuin miehistä. Itsenäisesti asuvista nuorista peräti 40% elää köyhyysrajan alapuolella, vanhempiensa luona asuvista ”vain” 10%. Vuonna 1990 vastaavat lukemat olivat 20% itsenäisesti asuvien kohdalla ja vanhempiensa luona asuvilla noin 4%.

Olen usein pohtinut, mikä on maahanmuuton rooli yhteiskuntamme köyhyyden lisääntymisessä. Kuinka moni ETKH-sukupolven nuorista onkaan itse asiassa huonosti suomea puhuvia ja ammattikouluttamattomia maahanmuuttajia, jotka uhkaavat syrjäytyä? Onko heidän osuutensa tästä ETKH-joukosta 10%, 20% vai enemmän? Siinäpä asia, jota sietäisi tutkia tarkemmin.

Yhteiskunnassamme on jo ainakin yksi ryhmä, johon köyhyys ja huono-osaisuus ovat tulleet jäädäkseen. Tämä ryhmä on eri tavoin vammaiset, joiden kohdalla voidaan puhua elämänmittaisesta köyhyydestä useammin kuin minkään muun ryhmän kohdalla.

Vammaisen kohdalla tulot syntyvät pääasiassa tulonsiirroista. Invalidivähennykseen oikeutettujen kohdalla suurimman tulonlähteen muodostavat eläkkeet. Heidän tulonsa ovat vuodessa noin 11.000 euroa. Tässä ei ole tapahtunut suurtakaan muutosta viimeisen 15 vuoden aikana. Sen sijaan tulot ovat kasvaneet niillä vammaisilla, jotka ovat päässeet töihin. 15 vuoden aikana heidän tulonsa ovat lisääntyneet noin 3.000 eurolla, ollen nyt 22.000 euroa vuodessa. Tämä on noin 2.000 euroa vähemmän kuin muulla väestöllä keskimäärin.

Kurssi oli mielestäni hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Eri yhteiskunnan toimijoiden sekoituksesta syntyi hyvää ja kriittistäkin keskustelua eri tavoista ja tavoitteista. Mielestäni meidän tulee luoda hyvinvointia omillemme. Me emme pysty tekemään koko maailmaa hyvinvoivaksi, mutta suomalaisten hyvinvointiin meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa.

Antti Valpas
Helsinki

Lauantaina 27.2.2010 vietti Helsingin Huonokuuloiset ry jokakeväistä vuosikokoustaan. Tällä kertaa kokouspaikkana toimi Kinaporin sijaan ruotsinkielisen sisarjärjestömme tila Temppeliaukion kirkon naapurissa. Vuosikokouksessa oli läsnä 41 yhdistyksemme jäsentä. Kaikenkaikkiaan HHK ry:lla on reilu 900 jäsentä.

Minua pyydettiin yhdistyksen hallituksessa puhumaan tämänvuotisessa vuosikokouksessa “juhlapuhujana” valtuustotaustani vuoksi. Aiheeksi valikoitui huonokuuloisia koskettavat aiheet niin kunta- kuin valtiopuolellakin. Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan alhaalta.

Vuosikokouksessa äänestettiin myös uusista hallitusjäsenistä erovuoroisten tilalle seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi, erovuoroisia oli yhteensä neljä. Olin itse käytettävissä uudelle kaksivuotiskaudelle 2010-2011. Korostin omassa lyhyessä ehdokasesittelyssäni omaa kiinnostustani edunvalvonnallisiin kysymyksiin, joihin valtuusto- ja eduskuntatausta antaa erinomaiset mahdollisuudet. Suoritetussa äänestyksessä jossa oli lopulta viisi ehdokasta, tulin valituksi uudelleen yhteensä 38 äänellä, ollen ääniharava. Suuri kiitos kaikille minua äänestäneille.

Puhe Helsingin Huonokuuloiset ry:n vuosikokouksessa 27.2.2010

Hyvät yhdistyksemme jäsenet

Aluksi kiitän yhdistyksen hallitusta pyynnöstä pitää puhe yhdistyksemme vuosikokouksessa. Jos joku ei minua tunne, kerrottakoon että nimeni on Antti Valpas. Olen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja sosiaalilautakunnan jäsen Perussuomalaisten riveistä. Varsinainen palkkatyöni on eduskunnassa tapahtuva kansanedustajan avustajuus ja vasta-alkanut eduskuntaryhmämme perusturvasihteerin pesti, jota teen avustajantoimen ohessa. Olen ollut Helsingin huonokuuloisten jäsen vuodesta 2003 ja toista vuotta yhdistyksemme hallituksessa.

Ajattelin lyhyesti kertoa mitä kaupunki ja valtio ovat meidän hyväksemme paraikaa tekemässä. Kokousajan säästämiseksi keskityn vain muutamiin ajankohtaisimpiin asioihin.

Helsingin kaupungin osalta mainittakoon, että elämme juuri niitä aikoja, jolloin jätetään määräraha-aloitteita kaupunkimme vuoden 2011 budjettia varten. Ensi keskiviikkona jätän muun muassa aloitteen sen puolesta, että kaupungin ensi vuoden budjettiin varataan määräraha julkisten tilojemme  silmukoiden kuntoonsaattamiseksi siellä, missä se on tarpeen. Turhan usein lienee jokainen meistä törmännyt epäkuntoiseen silmukkaan kaupunkimme julkisissa tiloissa. Kunta korjatkoon sen, mikä kunnan vastuulla on. Myös kaupungin työntekijöiden silmukoidenkäyttöön liittyvässä osaamisessa olisi parantamisen varaa.

Silmukoiden parista kuuluu hyvääkin. Tiedustelin vuosi sitten keskustaan nousevan Musiikkitalon soveltuvuutta musiikinnälkäisille huonokuuloisille. Saamani kirjallisen vastauksen mukaan kaikki Musiikkitalon konserttisalit varustetaan silmukoilla ja niiden peittoasteeksi on vakuutettu pienissä saleissa 100% ja suuressa salissa noin 80%. Lisäksi on vakuutettu, että henkilökunta koulutetaan lippuluukulla tarjoamaan kuulovammaiselle paikkaa alueelta, jossa silmukka kuuluu. Luulen, että monet meistä suorastaan himoitsevat päästä testaamaan lupausten paikkaansapitävyyttä kun talo ehkä jo tänä vuonna valmistuu. Tahdomme vastinetta niille kymmenille miljoonille euroille, jotka taloon näinä aikoina on upotettu yhteisestä kassastamme.

Hyvät läsnäolijat

Valtion puolelta mainittakoon yksi merkittävimmistä asioista kuulovammaisille, eli lähestyvä tulkkipalveluiden siirto kunnilta Kelaan. Siirto tulee voimaan 1.9.2010.

Parhaillaan on menossa Kelan järjestämä tarjouskilpailu välityskeskusten välillä. Suomi on jaettu Kelan toimesta viiteen alueeseen ja jokaiseen hankitaan oma välityskeskus, yksi kullekin alueelle. Lisäksi kilpailutetaan tulkkauspalveluiden tuottajat ja tulkin tilaaminen tulee onnistumaan netin kautta keskitetysti, mikäli aikataulut vain pitävät. Se täytyy kyllä todeta, että valtion tietoliikennehankkeet ja aikataulussa pysyminen eivät yleensä kuulu samaan lauseeseen, sen verran pahasti aikataulut yleensä lipsuvat. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Tulkkihakemusten käsittely ja kaikki tulkkipalveluihin liittyvät taloudelliset toiminnat puolestaan keskitetään Turkuun mahdollisimman tasapuolisen päätöksenteon varmistamiseksi. Nykyisin kunnilla on koko maassa noin 4000 tulkkipalvelun piirissä olevaa henkilöä, heidän tietonsa siirretään kunnilta Kelaan jo ennen varsinaisen siirron toteutumista.

Mainitsen tähän asiaan liittyvän siirtymävaiheen vielä erikseen, sillä se on syytä jokaisen palvelun käyttäjän muistaa ja huomioida. Siirtymävaihe on voimassa 1.9.- 31.12.2010. Tänä aikana kunta on velvollinen järjestämään tulkkauksen, jos tilaus on tehty ennen lain voimaantuloa eli viimeistään 31.8.2010. Kunta voi siirtää siirtymäkaudelle sijoittuvan tilauksen Kelan välitettäväksi vain asiakkaan suostumuksella. Opiskelijoille opiskelutulkkaus, joka on tilattu ennen 1.9., on kunnan vastuulla 31.12. 2010 saakka.

Televisio-ohjelmien tekstittämisasia on parhaillaan liikenne- ja viestintäministeriön valmistelussa. Hallituksen on tarkoitus esitellä asia eduskunnalle tänä keväänä viestintämarkkinalain täydennyksen yhteydessä. Jäämme jännityksellä odottamaan, millaisen esityksen ministeriö saa aikaiseksi. Lienemme kaikki yksimielisiä siitä, että lain tuloksena tulee olla 100% tekstitysvelvoite Yleisradiolle. Myös kaupalliset kanavat olisi syytä saada mukaan tähän velvoitteeseen.

Arvon läsnäolijat

Lopuksi haluan rohkaista teitä kaikkia hyödyntämään omaa kuulovammaista valtuutettuanne yhteisen hyvän edistämiseksi. Jos löydätte julkisen tilan, jonka silmukka ei toimi, laittakaa viestiä ja soitan puhelun tahi kaksi asian tiimoilta kaupungin viskaaleille. Tai jos teillä on mielessänne muita kaupunkia koskettavia asioita kuten esimerkiksi kotikatunne liikenneturvallisuutta edistäviä ideoita tai ihan mitä tahansa muita toiveita, ottakaa yhteyttä.

Valtuustosta ei nimittäin montaa kuulovammaista löydy. Itse asiassa olen ainut 85 valtuutetun  joukossa, joka käyttää valtuustosalin silmukkaa FM-vastaanottimen avulla. Valtuustossa kyllä on useampiakin henkilöitä, joilla on pään asennosta päätellen selvästi vaikeuksia kuulla valtuustosalin äänentoistosta kuuluvat äänet. Jätän kuitenkin nimien paljastamisen Seiska-lehden toimittajien hommaksi.

Olen lähtenyt politiikkaan edistämään tärkeäksi kokemieni asioiden toteutumista, ja yksi niistä on vammaisten aseman parantaminen. Se vaatii vain yhtä asiaa: yhteistyötä kaikkien kesken. Minä en tuijota omissa toimissani poliittista tai muutakaan väriä. Kukaan meistä ei ole tässä maailmassa sellaisessa asemassa, että voisi sanella yksin mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Maailma muuttuu vain jos me muutamme sitä yhdessä.

Kiitos.

Ryhmäpuhe valtuuston istunnossa 25.11. koskien vanhusten pitkäaikaishoidon siirtoa terveystoimesta sosiaalitoimeen ja terveystoimen johtosäännön muutosta. Kyseessä oli suurta melua aiheuttanut suunnitelma, eikä ihme sillä tiedotus ja henkilökunnan kuuleminen oli laiminlyöty melko lahjakkaasti. Samaan pakettiin oli sidottu myös Seniorisäätiön siirto kaupungin alaiseksi toimijaksi muun muassa säätiön kiinteistöjen surkean kunnon takia. Valtuusto äänesti asiasta ja muutos meni läpi.

Hyvät valtuutetut

Nyt käsittelyssä oleva vanhusten pitkäaikaishoidon siirto on mielestäni ajatuksena kannatettava, kun mietitään niitä valtakunnallisia ja kunnallisia tavoitteita, joihin tämä nyt käsittelyssä oleva muutos perustuu.

Tavoitteena on keventää sairaanhoitoa ja vähentää kustannuksia. Samassa yhteydessä on mukaan otettu myös Seniorisäätiö, sillä Seniorisäätiön kiinteistöjen huono kunto on ollut kaikkien yhteinen huoli.

Jokaisen ikäihmisen tulisi voida viettää mahdollisimman vireää ja aktiivista elämää.  Onkin sanottu, että sairaalan ei pitäisi olla kenenkään koti.  Tähän ajatukseen on helppo yhtyä. Sen toteuttaminen ei sitten olekaan välttämättä ihan niin yksinkertainen asia, sillä kun vanhus katoaa sairaalasta siihen kevyempään hoitoon, vaatii se edelleen auttavia käsiä.

Tässä oikeastaan on kiteytettynä tähän koko asiaan liittyvä ongelma: on tehty selvitys ja vakuuteltu, että mikään ei muutu. Selvityksen eräs monista ongelmista on siinä, että se on tehty kolmen valmiiksi annetun vaihtoehdon pohjalta. Ei ole annettu tilaa hakea innovatiivisia ja mullistavia vaihtoehtoja antamalla tilaa neljännelle täysin puhtaalta pöydältä lähtevälle vaihtoehdolle. Tällainen selvitys on helppo tehdä, mutta sen lopputulos on niin kovin helppo arvata: joko valitaan yksi kolmesta tai yhdistetään jotakin. Nyt on päädytty yhdistämään virastomalli ja säätiön kehittäminen.

Perussuomalaiset pitävät selvityksen valmistelutapaa ongelmana. On haettu paperilla edullista vaihtoehtoa, mutta muu tuntuu unohtuneen. Tästä selvityksestä puuttuu ennen kaikkea inhimillisyysnäkökulma.

Ovatko selvityksen tekijät käyneet pitkäaikaissairaiden potilaiden ja heidän omaistensa luona kun selvitystä on tehty? Ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Onko oltu yhteydessä kaupungin vanhusneuvoston edustajiin ja onko heiltä kysytty miten vanhukset tulisi huomioida tässä muutoksessa? Ei ole.

Ovatko selvityksen tekijät olleet yhteydessä ruohonjuuritason henkilökuntaan esimerkiksi haastattelujen muodossa kun on selvityksiä tehty? Eivät ole. Ovat vain soittaneet sairaaloiden talousvastaaville ja pyytäneet avainlukuja taskulaskimiaan varten ja haastatelleet joitakin ylempiä johtajia.

Ja miksi olisivat edes olleet yhteydessä edellä mainittuihin avainryhmiin? Selvityksen taustataho KPMG Kunta Oy ja koko konserni on erikoistunut, omien kotisivujensa mukaan, tilintarkastukseen, veroneuvontaan ja kaikenlaiseen muuhun sellaiseen toimintaan, jolla kunta voi hioa talouttaan. Ei ole kyseisen yrityksen osaamisaloina terveydenhuolto, potilasturvallisuus tai henkilökunnan hyvinvointi.

Hyvät kollegat

Seuraavaksi esitän muutamia näkemyksiä ja vastausta kaipaavia kysymyksiä, joita hoitotyötä tekevät ovat esittäneet. Olisi mukavaa, jos tällaiset ja monet muut avoimet asiat voitaisiin selvittää ennen kuin tämä koko paketti tulee voimaan, sillä nämä huolet ovat todellisuutta.

Hoitohenkilökuntaa askarruttavat muun muassa sellaiset asiat kuin:

Mikä on terveyskeskuksen puolelta sosiaalivirastoon siirtyvän hoitohenkilökunnan tehtävä jatkossa? Voivatko he keskittyä hoitotyöhön vai laajenevatko heidän työnkuvansa koskemaan myös ikkunanpesua ja huoltoa, kuten on pelätty tapahtuvaksi sosiaaliviraston alaisuudessa toimimisen yhteydessä?

Miksi selvitystyötä tehneet eivät menneet kunnolla sille tasolle, missä tapahtuu, eli sairaaloihin kuulemaan hoitohenkilökuntaa ja potilaita sekä heidän omaisiaan?

Miksi kaupungin ylin johto ja johtavat virkamiehet eivät ole juurikaan vaivautuneet tiedotustilaisuuksiin kertomaan henkilökunnalle missä mennään ja miten asiat aiotaan tehdä?

Ja lopuksi kysymys: Miten muutokset toteutetaan tällä aikataululla? Mitä tehdään, kun asiat eivät menekään kuten kuvitellaan? Sanon kun, koska tässä on kyse niin isosta muutoksesta, että se ei voi mennä läpi kivuttomasti. Tarvitaan suunnitelma B.

Omalta osaltani, perustuen valistuneeseen koodaustietoon, olen lisäksi hyvin skeptinen sen suhteen, että alkusyksyllä 2010 olisi käytössä yksi potilastietojärjestelmä kahden sijaan, kuten tavoitteena on. Aikataulu on yksinkertaisesti sanottuna kireä. Uskonkin, että henkilökunta joutuu painimaan kahden järjestelmän loukussa pikemminkin kevääseen 2011 kuin syksyyn 2010 asti.

Hyvä puheenjohtaja, valtuutetut ja kansalaiset

Perussuomalaisten mielestä tämä koko asia kaipaa jatkoaikaa. Perimmäinen tavoite on sinänsä hyvä, mutta avoimia kysymyksiä on vielä aivan liian monta. Tämän vuoksi aikalisä ja avoimiin kysymyksiin vastaaminen olisi siksi enemmän kuin suotavaa. Se olisi kaikkien yhteinen etu.

30-vuotias helsinkiläinen Antti Valpas on Pentti Oinosen eduskunta-avustaja, aktiivinen Perussuomalaisten Nuorten jäsen ja kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä. Tunnollisen ja luotettavan miehen maineessa oleva Antti on juuriltaan karjalainen, vaikka onkin itse asunut koko ikänsä Helsingissä.

“Olen kasvanut käytännössä kahden kulttuurin kasvattina, karjalaisen ja suomalaisen. Periaate “maassa maan tavalla” kiteyttää oman ajatusmaailmani hyvin.”

Antti Valpas on luonteeltaan synnynnäinen tutkija, joka on aina ollut kiinnostunut historiasta ja politiikasta. Myös sukututkimus kuuluu miehen harrastuksiin. Kansallismielisenä Antti on pitänyt itseään aina ja tiesi jo 12-vuotiaana, kun EU:hun liittymisestä alettiin puhua, että siitä ei hyvä seuraa.

Perussuomalaisiin hän liittyi vuonna 2003 eduskuntavaalien jälkeen, mietittyään asiaa pitkään. “Koska tiesin oman kantani, ihmettelin että miksi lykätä asiaa enää kauempaa? Päätin, että nyt tai ei koskaan.”

Yhteiseksi hyväksi
Antti Valpas on koulutukseltaan ylioppilas, markkinointimerkonomi ja ATK-suunnittelija. Hän on opiskellut myös avoimessa yliopistossa, sillä haluaa oppia aina uusia asioita. Hän on suorittanut opintoja muun muassa karjalan kielestä Itä-Karjalassa pidetyillä kielikursseilla.

Ennen eduskuntatyötään hän on ollut muun muassa ATK-liikkeessä myyjänä ja projektikoordinaattorina Sanoma Magazines Finlandilla, josta Pentti Oinonen hänet löysi.

“Vaaliteemani liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden parantamiseen. Esimerkiksi hammaslääkärille pääsyä joutuu Helsingissä odottamaan keskimäärin kahdeksan kuukautta. Minua ihmetyttää, että kaupungilla on varaa panna 115 miljoonaa euroa automaattimetron kaltaisiin hankkeisiin, mutta peruspalveluista nipistetään.”

Pentti Oinosen eduskunta-avustaja Antti Valpas on puolueessa tunnollisen ja luotettavan miehen maineessa, joka tekee aina sen minkä lupaa.

“Vaalilauseeni on ”Yhteiseksi hyväksi”. Kannattaa äänestää, koska joku tässä kaupungissa kuitenkin päätökset tekee. Jos se ei ole oma edustajasi, niin sitten se on jonkun muun edustaja.”