Muualla verkossa
Ryhdy faniksi!

Kissamaisuudet

Leevi

Otsikossa mainittu Leevi on kissani. Leevi löytyi elokuussa 2006 harhailemasta Helsingin Konalassa. Kadulta poju joutui ensin eläinlääkärin hoidettavaksi, josta Leevi siirrettiin Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen. Siellä hänelle tehtiin terveystarkistus ja annettiin nimi Frankie Boy.

Kun asuin vielä kotona, meillä oli kaksi eurooppalaista maatiaiskissaa, Milla ja Eetu. Molemmat kissat elivät yli 15-vuotiaiksi, kuollen 2000-luvun alkupuoliskolla. Itse olin jo pari vuotta sitten päättänyt hankkia uuden kissan. Tuolloin aikeeni esti silloisen asunnon pienuus. Ostettuani viime keväänä tämän nykyisen asuntoni päätin sitten ryhtyä kissanhankintaprojektiin tulevana syksynä. Kolme kertaa kävinkin Hesyssä katsomassa sopivia kissoja. Ensimmäisellä kerralla tyhjin käsin poistuessani tunsin itseni kissojen petturiksi ja teki mieli napata kädet ja kainalot täyteen kissoja ja juosta pakoon.

Kolmannella kerralla näin mustavalkoisen kissan. Frankie Boy vaikutti rauhalliselta yksilöltä, eikä kissalla ollut tiettävästi esimerkiksi nurkkiinpissimisongelmaa. Hyvin arka se kyllä oli, mutta olen kärsivällinen luonne ja olin varma siitä, että meistä tulisi vielä hyvät kaverit ajan mittaan. Erityisesti kiinnitin huomiota Frankie Boyn “leijonanharjaan”. Kissani on nimittäin norjalainen metsäkissa, ja sen mahtava leijonanharja teki kissasta jännän näköisen. Siihen kun vielä yhdistetään ilveksistä tutut korvien tupsut, oli asia sillä selvä. Ei muuta kuin varaus vetämään ja parin päivän kuluttua noutamaan kissaa. Kissan ikä on tuntematon, mutta uskoisin kyseessä olevan vasta parivuotiaan kissan.

Frankie Boyn kuljetushäkkiin saaminen oli varsinainen show. Hesyn hoitaja joutui laittamaan suojahanskat käsiinsä ennenkuin uskalsi ottaa vauhkon ja panikoivan kissan käsiinsä. Kun kissaa yritettiin laittaa itse häkkiin, levitti se tassunsa niin ettei sitä saanut häkkiin. Lopulta hoitajan piti kääntää kissa niin, että sen sai selkä edellä häkkiin. Välittömästi häkkiinjoutumisen jälkeen alkoi hurja mourunta ja pyörintä. Tähän auttoi vanha kikka, eli häkin peittäminen siten, että eläin ei näe ulos. Kun kissa oli häkissä, ei muuta kuin häkki autoon ja kohti Frankie Boyn uutta kotia.

Uuteen kotiin saavuttuaan Frankie Boy syöksyi piiloon sängyn alle. Siellä hän vietti pari ensimmäistä päivää, käyden välillä syömässä tai hiekkalaatikolla, mahdollisimman hiljaa ja varovasti. Tätä kesti muutamia päiviä. Koska kyseessä on löytäkissa, mietin josko sillä olisi jotain musiikkia mitä Frankie Boy oli tottunut kuulemaan mahdollisessa entisessä kodissaan. Leevi and the Leavingsin musiikki tuntuikin tepsivän kissaan, sillä aina kun soitin Leevin musiikkia, kissa tuli pois piilosta kurkkimaan. Nimi oli sillä selvä. Leevi.

Nyt Leevi on ollut minulla puolisen vuotta ja hän ei pelkää minua enää lainkaan. Vieraille hän on kyllä arka. Leeville on kehittynyt rutiineja; aina kun tulen kotiin, on Leevi eteisessä vastassa. Sitten seuraa siirtyminen olohuoneen matolle jossa suoritetaan perinteinen lihasten venyttelyoperaatio ja naukumiskonsertti. Leeville tärkeintä tässä vaiheessa on päästä syliin. Tämä tarkoittaa 5-10 minuutin mittaista kehräyskonserttia ja loikoilua, mieluiten vatsani päällä. Tätä tapahtuu pitkin iltaa ja oikeastaan aika kun olen kotona. Tätä kirjoittaessani Leevi nukkuu lempipaikallaan ikkunan vieressä olevalla pöydällä. Ikkunan vieressä on viileää ja Leevin pitkähkö turkki arvatenkin aiheuttaa tiettyjä vaatimuksia nukkumapaikan suhteen. Vieressäni Leevi ei koskaan kauaa viihdy, olemmehan me molemmat sen verran kuumaverisiä kolleja. Kohta kisu arvatenkin herää ja huomauttaa ruokakupin tyhjyydestä…

Täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä ihmisiä jotka ottavat kesäkissoja tai mitään muitakaan eläimiä ja hylkäävät ne kesän lopuksi, kuten epäilen Leevillekin käyneen. Mahtaakohan sellaisten ihmisten päässä liikkua mitään muuta kuin sitä keltaista itseään? Kissa ei ole mikään lelu, vaan eläin josta pitää pitää huolta koko sen elämän ajan. Kissa voi elää jopa 30-vuotiaaksi, joten kyseessä on perheenjäsen joka vie paljon rahaa ja aikaa mutta antaa paljon enemmän, ainakin minulle. Kissa on itsenäinen ja vapaa, aivan kuten minäkin. Minun on helppo ymmärtää kissojen sielunelämää.

Nyt tuli naukuva nootti ruokahuollolle, joten pitää lopettaa…

Leevi poseeraa blogin lukijoille.

Lähetä tämä kavereille
Blogiarkisto