Muualla verkossa
Ryhdy faniksi!

Karjalaisuus

Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlapuhe

Helsingin valtuustossa oli tänään 11.4. aiheena juhlallisuudet, kun juhlittiin Helsingin 200 vuotta pääkaupunkina ja samalla päätettiin myöntää 10 miljoonan euron ylimääräinen määräraha kaupunginhallituksen käyttöön nuorten syrjäytymisen ehkäisyä varten.

Jokaiselta valtuustoryhmältä oli pyydetty ryhmäpuhe aiheseen liittyen. Paikalla istuntoa seuraamassa oli myös opetusministeri Jukka Gustafsson. Pidin ryhmämme puheen, joka oli rakennettu kahden teeman, pääkaupunkina olemisen ja nuorisomme tulevaisuuden ympärille.

 

Hyvät helsinkiläiset, ministeri ja valtuutetut,

Tuskin arvasi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa vuonna 1550 perustaessaan Helsingin Tallinnan kilpailijaksi saattaneensa alulle kehityskulun, jonka seurauksena Helsinki on nyt itsenäisen Suomen pääkaupunki ja maamme ylivoimaisesti suurin ja kaunein kaupunki.

Kun olin koulussa muinaisella viime vuosituhannella, silloin opetettiin, että Venäjän tsaari siirsi Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungin vuonna 1812 Helsinkiin siksi, että vanhan pääkaupungin Turun sijaintia pidettiin liian läheisenä suhteessa Ruotsiin ja Tukholmaan.  Tämä lienee yksi syy siirtoon.

Yhtä hyvin tsaari olisi voinut tehdä Haminasta tai Viipurista uuden suuriruhtinaskuntansa pääkaupungin. Kumpikin olisi ollut huomattavasti lähempänä Venäjää ja Venäjän pääkaupunkia kuin Helsinki. Onkin luultavaa, että Helsingin valikoitumiseen vaikuttivat monet tekijät, kuten suuri linnoitus, edullinen sijainti ja helppokulkuisuus niin maalta kuin mereltä sekä viimeisenä mutta tuskin vähäisimpänä lobbaus. Siinähän me suomalaiset olemme olleet perinteisesti melko hyviä, erityisesti Venäjän suuntaan. Liekö helsinkiläiset olleet kuiskuttelemassa tsaarin korvaan sulosäveliä Helsingin puolesta. Joka tapauksessa näin helsinkiläisenä on todettava, että hyvän valinnan teki tsaari aikoinaan.

Pohditaanpa hetki mikä on pääkaupunki? Mitä se tarkoittaa? Voi hyvin sanoa, että sanan merkitys riippuu ihmisestä itsestään ja siitä, millaisena hän oman itsensä ja oman kansansa aseman mieltää. Meille Perussuomalaisille ja muille kansallismielisille maamme pääkaupunki Helsinki tässä ja nyt on itsenäisen valtion symboli. Symboli siitä, että suomalaiset itse hallitsevat omaa aluettaan päätöksillä, jotka tehdään keskitetysti eduskunnassa ja ministeriöissä, jotka sijaitsevat yhdessä kaupungissa, Helsinki-nimisessä pääkaupungissa.

Puolestaan monille Euroopan Unioniin uskoville liittovaltioihmisille pääkaupunkimme Helsinki on lähinnä Suomen muodollisen hallinnon keskus ja varsinaiseksi pääkaupungikseen tällaiset ihmiset kutsuvat Brysseliä.

Puhuttaessa pääkaupungista aikakaudella ja historialla on oma merkityksensä. Pääkaupunki voi nimittäin myös olla kahtia jaettuna, taikka kahdessa eri paikassa vaikka ihmiset jakaisivat yhteisen kansakunnan menneisyyden. Otan tässä vapauden käyttää itselleni läheistä esimerkkiä eli karjalaisia. Lähes 1000 vuotta sitten alkoi kehitys, jonka vuoksi karjalaisilla on nyt kaksi pääkaupunkia. Monille suomenkarjalaisille, erityisesti evakoille ja heidän jälkeläisilleen Viipuri oli, ja on yhä edelleen sen menneisyyden vuoksi, Karjalan todellinen pääkaupunki. Samoin eivät kuitenkaan ajattele venäjänkarjalaiset, joille Karjalan todellinen pääkaupunki on Petroskoi.

Tässä esimerkkitapauksessa pääkaupungin sijainnin ja nimen määrittää pitkälti uskonto, mutta myös osin valtioidenväliset rajat. Toinen esimerkki samankaltaisesta kehityksestä voisi olla jakautunut korean kansa ideologisten erojen vuoksi taikka Jerusalemin asema Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Onko Palestiinaa käytännössä olemassa, jos sillä ei ole Jerusalemia pääkaupunkinaan, on varmasti kysymys jonka parissa kansainvälinen yhteisö painii.

Hyvät valtuutetut,

Ilman nuorisoa ei ole tulevaisuutta, sanotaan. Perussuomalaisten valtuustoryhmä on tyytyväinen siitä, että Helsingin pääkaupungiksi tulon 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi olemme päättämässä 10 miljoonan euron määrärahasta tulevaisuutemme hyväksi.

Erityisesti toivomme nyt myönnettävän määrärahan tavoittavan ne nuoret, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa, ne nuoret joiden tulevaisuudenusko on heikoimmillaan. Erityisesti haluamme nostaa määrärahalla tehtävien toimenpiteiden kärkeen koulutuksen ja sen kautta tapahtuvan työllistymisen tukemisen.

Perussuomalaisten valtuustoryhmä katsoo, että Helsingin on tehtävä kirjaimellisesti kaikkensa, jotta jokaiselle nuorelle löytyy koulutuspaikka. Mieluiten vielä sellainen koulutuspaikka, joka on nuorelle itselleen mieleinen ja jonka kautta hän voi saada itselleen oikean työn, jonka kokee itselleen mielekkääksi. Temppukoulutus ei ole oikea tapa hoitaa asiaa eikä nuorisotakuu saa sellaiseksi muotoutua rahan tai opettajapulan toimiessa tekosyynä. Samalla on kysyttävä, mihin nuorisotakuusta ovat unohtuneet nuoret vammaiset, jotka ovat oikeasti kaikkein heikoimmassa asemassa. Toivottavasti Helsinki ei itse  heitä unohda.

Aivan liian usein päättäjillä on tapana sanoa, ettei jotain tärkeää asiaa voida tehdä koska se ei ole sallittua tai on vastoin tapoja. Nuorten kohdalla on ymmärrettävä, että nykynuoriso on toisenlaista ja ajat muuttuvat heidän ehdoillaan. Kaikille oppilaille ei perinteinen pulpetissa istuminen maistu, jolloin on kehitettävä uusia tapoja, joilla motivoidaan nuoria itseään auttamaan itseään, unohtamatta kuitenkaan ”saattaen vaihdettava”-ajatusta.

Koulutus on vasta osa tätä suurta haastetta, jonka voittamista varten on ehdotettu juhlavuoden määrärahaa. Tämän toteuttamisessa meidän on syytä rikkoa raja-aitoja, aivan kuten esityksessäkin todetaan. Perussuomalaisten valtuustoryhmä on valmis tähän haasteeseen ja kannatamme kaupunginhallituksen esitystä.

 

Lähetä tämä kavereille

Avoin kirjeeni ulkoministeri Alexander Stubbille

Karjala-lehti julkaisi eilen ilmestyneen numeronsa mielipidepalstalla oheisen avoimen kirjeeni ulkoministeri Alexander Stubbille. Olen lähettänyt kirjeen luonnollisesti myös suoraan ulkoministerille ja toivon hänen vastaavan joko minulle sähköpostitse taikka Karjala-lehden välityksellä (Helsingin Sanomat ei ole kirjettäni  julkaissut). Jos hän vastaa, julkaisen vastauksen blogissani.

Kirjeessäni halusin muistuttaa ulkoministeriä siitä, että Karjalan tasavallassa suomen kieli – jonka opetusta hän haluaisi lisätä – on tuolla alueella oikea vähemmistökieli karjalan kieleen verrattuna.

Pidän oleellisen tärkeänä, että karjalaiset lapset saavat opiskella omalla äidinkielellään, ja ettei karjalan kielen opetukseen suunnattuja sangen vähiä resursseja Karjalassa leikata suomen opetuksen hyväksi. Kirjeestä käy tarkemmin ilmi miksi.

Tilanne olisi kuitenkin käytännössä sama kuin Ruotsin ulkoministeri tulisi vierailulle Suomeen ja ilmoittaisi, että hän pitää välttämättömänä lisätä ruotsin kielen opetusta Suomessa. Ja suomalaiset poliitikot innoissaan taputtavat pieniä kätösiään, ryhtyen välittömästi toimiin.

Svenska.nu-projekti on oikeastaan tällainen projekti. Sen ainut ero Stubbin ajamaan Karjalan suomen kielen “projektiin” on se, että Svenska.nu joutuu taistelemaan Suomen enemmistökieltä suomea vastaan, Karjalan kieli on joutunut taistelemaan Karjalan nykyisen enemmistökielen venäjän laajentumista vastaan ja nyt karjalan kieltä uhkaa “kielisodan” laajeneminen myös suomen kielen torjuntaan. Yritä siinä sitten säilyttää omaa kieltäsi…

Avoin kirje ulkoministeri Alexander Stubbille

Kävitte äskettäin Venäjällä Pietarissa ja Karjalan tasavallassa. Pidätte lehtitietojen (HS/Karjalan Sanomat/useat nettilehdet) välttämättömänä lisätä suomen kielen opetusta Venäjällä ja Karjalassa. Olen kanssanne eri mieltä siitä, tarvitseeko Karjalassa opetella enempää suomea kuin jo nyt opiskellaan.

Jos tilannetta tasavallassa ajatellaan alkuperäisen Karjalan kansan kielen ja kulttuurin (eli karjalaisten) näkökulmasta, ovat sekä venäjän kieli kuin myös suomen kieli vieraita kieliä Karjalassa. Suomen kieli on vieläpä todellinen vähemmistökieli alueella.

1930-luvulla karjalan kieli yritettiin venäläistää kyrillisen aakkoston avulla. Toisen maailmansodan aikana Suomi valtasi Itä-Karjalan ja pani karjalankieliset lapset kouluun – opiskelemaan suomea. 2000-luvulla Moskova on pyrkinyt määrätietoisesti vähentämään karjalaisten määrää Karjalan Tasavallan johdossa, nimittämällä sinne Putinin vanhoja ei-karjalaisia KGB/FSB-ystäviä. Osa heistä on kyllä nimellisesti karjalaisia, mutta kieltä osaa ja kulttuuria tuntee heistä aniharva. Heistä ei siis pidetä alkuperäisväestön keskuudessa, eikä heidän uskota puolustavan karjalaisten oikeuksia.

Venäjällä on parhaillaan meneillään väestölaskenta, jonka tuloksesta riippuu paljon. Jos tulos on huono karjalan kieltä puhuvien kannalta (puhujia olisi alle 50.000), tarkoittaisi se pahimmillaan Karjalan tasavallan lakkautusta. Tämä puolestaan tarkoittaisi pahimmillaan sitä, että karjalan kielen (ja kulttuurin) säilyttämisen puolesta viimeiset 20 vuotta tehty työ tuhotaan yhdessä yössä Moskovan hallinnollisella päätöksellä.

Karjalan kielen opetusta lastentarhoissa, alaluokilla ja lukioissa sekä yliopistossa voitaisiin rajoittaa voimakkaasti. Joka ikinen vuosi ovat karjalankielen opettajat Karjalan tasavallassa saaneet taistella hallinnon virkamiesten kanssa siitä, että karjalan kielen opetukseen annetaan riittävästi opetustunteja ja oppikirjoihin annetaan rahaa. Nyt kun Suomen valtion ulkoministeri on sitä mieltä, että suomea pitäisi opettaa enemmän, voi Moskova hyvillä mielin määrätä karjalan kielelle varatut varat käytettäväksi suomen hyväksi. Sitten ei tarvita kuin kaksi sukupolvea, kun karjalan kieli on oikeasti sitä, minä sitä on virallisessa Suomessa aina pidetty: Kuollut kieli.

Kun Te, ulkoministeri Stubb, olette nyt tällä varomattomalla ja selkeää asiantuntemattomuutta, tai asiantuntevan piittaamattomasti, annetulla kielipoliittisella kannanotollanne tukenut paikallisen vähemmistökieli suomen aseman vahvistamista Karjalassa, antaa se Moskovalle hyvän selkänojan ajaa agendaansa. Agendaa jossa on olemassa vain venäläinen Karjala, jossa karjalaislasten kotikieli on venäjä ja ensimmäinen vieras kieli suomi. Karjala tulee siellä perässä, jos koskaan tulee.

Karjalaisten, erityisesti oppineiston ja hyvin koulutettujen ainut toivo tuossa tilanteessa olisi Suomen karjalankielinen yhteisö, joka on vuosikymmenen taistelulla saanut virallisen Suomen tunnustamaan olemassaolonsa 4.12.2009 annetulla asetuksella. Käytännössä toivoa voisi toteuttaa vain muuttamalla Suomeen, jolloin venäläisten tavoite venäläisestä Karjalasta helpottuisi huomattavasti.

Olette olleet ajamassa Suomen karjalankielisen vähemmistön oikeuksien toteutumista, mistä kiitos. Nyt olette kuitenkin puheillanne pelästyttäneet koko karjalankielisen yhteisön niin Suomessa kuin Venäjällä. Puhutte aina suvaitsevaisuuden puolesta. Lausunnostanne on kuitenkin vaikea löytää mitään suvaitsevaisuutta, kun suomen kielen opetuksen lisäämisen käytännön seuraukset karjalan kielelle ja karjalaiselle kansalle Karjalan tasavallassa tiedetään jo etukäteen.

Antti Valpas
Helsinki

Karjala Suomessa puhuttujen äidinkielten luetteloon

Tänään saapui Karjalan Kielen Seuralta uutiskirje, jossa kerrotaan mahdollisuudesta vaihtaa väestökirjanpitoon äidinkieleksi karjalan kieli. Aiemminhan tämä ei ole ollut mahdollista Suomessa. Alla ote kirjeestä.

KKS on sopinut väestörekisterikeskuksen kanssa järjestelystä, jonka mukaan karjalaiset voivat nyt vaihtaa väestökirjanpitoon äidinkielekseen karjalan. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista, vaikka äidinkielten luettelossa on yli 100 muuta kieltä. Asian voi hoitaa maistraatissa. Merkitään koodi 98 ja selväkielisenä merkintä karjala. Nettilomakkeella karjalan kielen ilmoittaminen onnistuu valitsemalla valikosta ylimmäinen eli ”kirjoitettuna alla” ja kirjoittamalla sitten alle karjala.

KKS suosittelee karjalan vaihtamista omaksi äidinkieleksi. Vaihdon voi tehdä nykyään myös sillä perusteella, että katsoo kielen olevan osa omaa identiteettiään. Karjalan elvyttämisen kannalta on hyvin tärkeätä, että se esiintyy väestökirjanpidossa Suomessa puhuttujen kielten joukossa.

Aionko minä sitten vaihtaa väestörekisteriin äidinkielekseni karjalan? Kyllä.

Olen identiteetiltäni suomenkarjalainen, vaikka se näinä globalisaation ja maailmankansalaisuuden aikoina tuntuu olevan joillekin kauhistus. Nykyään ei kai saisi olla mitään identiteettiä, jottei kukaan suutu. Kukaan ei ole nykyään mitään, Junnu Vainiota lainaten. Olen myös Karjalan Kielen Seuran hallituksen jäsen, joten olisi luontevaa vaihtaa äidinkieleksi karjala. KKS:n hallituksessa olen nostanut esille tilastojen merkityksen olemassaolon ja yhteiskunnan tuen kannalta, joten tätä voitaneen pitää eräänlaisena vastauksena siihen esillenostoon.

Entäpä sitten se käytännön kielitaitoni? Voisi olla parempi. Mutta on se parempi kuin ruotsin taitoni. Kyllä se vaan niin on, että motivaatio helpottaa paljon vieraiden ja “vieraiden” kielten oppimista. Sadassa tunnissa voi näköjään oppia enemmän kuin seitsemässä vuodessa, jos motivaatio vaan on kohdillaan.

Opiskele karjalan kieltä Itä-Suomen yliopistossa

Ohessa tiedoksi blogini lukijoille, ja erityisesti karjalaisjuurisille lukijoille, Karjalan Kielen Seuran tiedote mahdollisuudesta aloittaa karjalan kielen yliopistotasoiset opinnot Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa. Karjalan kielihän sai 4.12.2009 tunnustetun vähemmistökielen statuksen Suomen tasavallan alueella presidentti Tarja Halosen allekirjoituksen myötä. Käytännössä karjalan kieli on nyt samalla tasolla esim. romanikielen ja viittomakielen kanssa. Aiemmin karjalan kieltä ei tunnustettu edes olemassaolevaksi, vaikka kyse on kielestä joka oli  noin 50.000 puhujallaan suurimpia vähemmistökieliämme Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Terveh!

Oletko kiinnostunut rajantakaisista juuristasi? Oletko kuullut karjalan kieltä lapsena? Osaatpa itse vähän tai hyvin karjalaa, niin Sinulla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus opiskella karjalan kieltä ja kulttuuria! Opetusta annetaan yliopistotasolla vain Joensuussa ja Petroskoissa.

Karjalan kieli elää nykyajassa! Kiinnostus kieleen on huomattavasti lisääntynyt erityisesti  karjalan kielen vähemmistökielen aseman saamisen, professuurin perustamisen, julkaisutoiminnan lisääntymisen ja monien muiden kieltä elvyttävien toimenpiteiden myötä. Karjalan kieli on myötätuulessa!

Oppiaineen esittely

Itä-Suomen yliopistossa on mahdollisuus opiskella karjalan kieltä ja kulttuuria perusopinnoista aineopintoihin. Yliopiston verkkosivuilla oppiainetta esitellään seuraavasti:

”Opinnot kehittävät käytännön kielitaitoa ja karjalan kielen kieliopin tuntemusta sekä karjalan kielen    historiaa ja kehittymistä eri murteiksi ja edelleen eri kirjakieliksi sekä karjalan kielen asemaa yhtäältä    suomen läheisimpänä sukukielenä, toisaalta voimakkaan venäjän kielen vaikutuksen kohteena.    Opiskelijoille annetaan myös perustiedot vähemmistökielten asemaan liittyvistä kysymyksistä sekä kielen  elvyttämisestä, kielen standardoimisesta ja kirjakielen luomisesta. Opinnoissa käydään läpi myös karjalaisten asemaa idän ja lännen rajamaastossa ja karjalaisuutta kahdessa maassa, Suomessa ja Venäjällä. Opinnoissa perehdytään sekä Karjalan perinteiseen kulttuuriin että nykypäivän    karjalaisuuteen.”

Perusopinnoissa voi valita aunuksenkarjalan eli livvin tai varsinaiskarjalan eli vienan. Perusopinnot (25 op) sisältävät seuraavat kurssit:

Orientoivat opinnot (9 op)
Johdatus karjalan kieleen ja kulttuuriin
Karjalan historia
Kielentutkimuksen perusteet
Karjalan kieli ja sen tutkimus
Karjalan kieli (12 op)
Karjalan kielen alkeiskurssi
Karjalan kielen jatkokurssi
Karjalan kielen murteet
Karjalainen kulttuuri (4 op)
Karjalainen kulttuuri I

Hakumenettely

Varsinaiset tutkinto-opiskelijat voivat hakea sivuaineoikeutta karjalan kieleen ja kulttuuriin. Hakuaika päättyy 2.9.2010. Hakuohjeet löytyvät filosofian tiedekunnan humanistisen osaston verkkosivuilta sivuaineita käsittelevästä kohdasta.

Karjalan kielen ja kulttuurin opiskelumahdollisuutta on laajennettu myös Avoimen yliopiston opintotarjontaan. Tämä mahdollistaa opiskelun ilman tutkintotavoitetta. Tutustu tarkemmin Avoimen yliopiston opetukseen Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla (etusivulla kohdassa Pikalinkit). Huom! Hakuaika koskee myös Avoimen yliopiston opiskelijoita, sillä opetukseen kuuluu luentoja. Ilmoittautuminen Avoimeen yliopistoon tapahtuu sen jälkeen, kun tieto sivuaineoikeudesta on tullut. Vaikka opintokuvauksessa mainitaan, että sivuaine sopii erityisesti kieliaineiden, historian ja kulttuuriaineiden opiskelijoille, niin opinnot sopivat kaikille kielestä kiinnostuneille aikuisopiskelijoille.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi, jossa kerrot opintoihin hakeutumisesi perusteet osoitteella: Itä-Suomen yliopisto, Humanistinen osasto, PL 111, 80101 Joensuu. Voit myös tuoda hakemuksesi: Itä-Suomen yliopisto, Humanistinen osasto, huone 143, Yliopistokatu 4, Agora-rakennus, Joensuu. Halutessasi voit liittää hakemukseesi esim. opintosuoritusrekisterin yliopistossa suoritetuista opinnoista, mahdollisesta akateemisesta tutkinnosta tai muista tutkinnoista sekä opinnoista.

Lisätietoja Karjalan kieli ja kulttuuri -oppiaineesta antaa suomen kielen professori Marjatta Palander, Marjatta.Palander@uef.fi, puh. 013-2514337. Lisätietoja Avoimessa yliopistossa antaa koulutussihteeri Raili Karvinen, Raili.Karvinen@uef.fi, 013-2512723.

Käytä nyt tilaisuus hyväksesi ja aloita kieli- ja kulttuuriopinnot! Nykyisen suunnitelman mukaan perusopinnoista ei järjestetä opetusta lv. 2011-2012, vaan silloin keskitytään aineopintoihin.

Ystävällisin terveisin

Karjalan Kielen Seura ry:n psta
Anne-Mari Lemmetyinen
suunnittelija

Osallistu karjalan kielen kurssille 4.-9.7.2010

Karjalan kielen kurssi 4. – 9.7.2010 klo 9 – 16.15

Tapahtumapaikka
Karjalatalo, Käpylänkuja 1, Helsinki 

Kuvaus
Karjalan kielen (livvin)  intensiivikurssi pidetään Helsingissä 4.-9.7.2010.  Karjalan Liitto on järjestänyt suosittuja kielikursseja jo 1990-luvun alusta lähtien vuorovuosin Suomessa ja Venäjän Karjalassa.

Heinäkuussa pidettävällä kurssilla on mahdollisuus verestää karjalan kielen taitojaan tai aloittaa opinnot aivan alusta. Viikon aikana tehdään muun muassa retki Seurasaaren ulko-museoon, jossa tutustutaan karjalaistaloon Pertinotsaan.

Kurssilla opiskelijat jaetaan vasta-alkajiin ja pidemmälle ehtineisiin. Aloitusryhmässä opetellaan ensin kuuntelemaan karjalaa ja sitten puhumaan alkeita. Pitkään karjalaa opiskelleille tai sitä kotikielenä puhuville tai puhuneille tarjotaan tiiviimpää opiskelua. Karjalan ja suomen kielen sanaston, ääntämisen, muoto- ja lauseopin erot tulevat jatkokurssilaisten ryhmässä tutuksi. Opettajina ovat Leena Bogdanova ja Olga Zharinova Petroskoista.

Kurssipaikka on Karjalatalo Käpylässä, Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki. Majoitus on Satakuntatalossa Kampissa, Lapinrinne 1 A, 00180 Helsinki. Kampista Käpylään matka taittuu alle puolessa tunnissa bussilla. Kurssilaisten yhteinen kokoontuminen on maanantaina 5.7. klo 9 Karjalatalossa.

Hinnat: Kurssi ja majoitus
Normaalihinta 395 euroa, hinta Karjala-kortilla/opiskelijat 380 euroa. Hintaan sisältyy opetus, oppimateriaali, kahvit ja lounas (5.-9.7.) sekä majoitus kahden hengen huoneessa aamiaisella. Majoittuminen 4.7. iltapäivällä/illalla Satakuntataloon.

Hinnat: Kurssi ilman majoitusta
Normaalihinta 265 euroa, hinta Karjala-kortilla/opiskelijat 250 euroa.
Hintaan sisältyy opetus, oppimateriaali, päivittäin kahvit ja lounas ajalla 5.-9.7.2010.

Maksullisista retkistä ja tutustumiskohteista peritään eri maksu. Matkat Helsinkiin ja kurssin aikana Helsingin sisällä jokainen maksaa itse.

Ilmoittautumiset kurssille 28.5.2010 mennessä Karjalan Liiton toimistoon, (09) 7288 170, toimisto(at)karjalanliitto.fi. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä haluatko alkeis- vai jatkoryhmään. Kurssi järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa.

Muutokset mahdollisia.

Lisätietoja:
Karjalan Liitto ry, puh. (09) 7288 1715, saija.pelvas(at)karjalanliitto.fi.

Karjalan kielestä tuli virallisesti kansallinen vähemmistökieli Suomessa

Karjalan Kielen Seuran uunituore tiedote kertoo karjalan kielen saaneen vähemmistökielen virallisen statuksen Suomessa. Työ kielen hyväksi ei luonnollisestikaan pääty tähän, vaan nyt tarvitaan vielä niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla opetus- ja rahoituspuolelle muutoksia. Tietysti myös Tilastokeskus voisi alkaa pitämään tilastoa karjalankielisten määrästä Suomessa, nythän kieltä ei virallisten tilastojen mukaan puhuta Suomessa lainkaan. Totuus on toinen. 

Tämä asetusmuutos on joka tapauksessa hyvä puoliväli “taistelussa” unohdetun kansallisen vähemmistömme olemassaolon puolesta. Sen taistelun, jossa myös Perussuomalaiset ovat olleet aktiivisesti mukana niin puolueena kuin yksityisinä kansalaisinakin.

 

TIEDOTE

Karjalan kielestä tuli virallisesti kansallinen vähemmistökieli Suomessa

Tasavallan presidentti antoi tänään asetusmuutoksen, jossa karjalan kieli määriteltiin ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi Suomessa.

Maamme hyväksyi jo vuonna 1998 kaksi Euroopan Neuvoston sopimusta, joilla kansallisia vähemmistökieliä suojellaan ja joilla edesautetaan niiden elvyttämistä ja kehittämistä. Sopimukset ovat: Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja ja Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus. Euroopan Neuvoston kriteerien mukaan kansallista vähemmistökieltä on puhuttu ko. maassa vähintään sadan vuoden ajan. Tänään annettu asetus koskee ensin mainitun sopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen 2 pykälän muuttamista.

Asetuksella on huomattava merkitys karjalan kielen suojelun, elvyttämisen ja kehittämisen kannalta. Yhteiskunnan taloudellista tukea on nyt mahdollista saada mm. karjalankieliseen esiopetukseen eli kielipeziin, kouluopetuksen järjestämiseen, aikuisopetuksen tehostamiseen, julkaisutuotantoon, karjalankielisen median toimintaan, kielen ja kulttuuriin tutkimukseen ja naapurimaiden karjalaisten yhteistyöhön. Tähän mennessä viranomaiset ovat pääsääntöisesti torjuneet Karjalan Kielen Seuran esitykset vedoten kielen statuksen puuttumiseen.

Tänään tehdyllä päätöksellä on myös suuri periaatteellinen merkitys. Ensimmäisen kerran historiassa karjalaiset ja karjalankieliset tunnustetaan virallisesti omaksi kansalliseksi ryhmäksi Suomessa. Viime aikoihin asti heitä on yleisesti pidetty häviämään tuomittuna joukkona suomalaisia, jotka puhuvat suomen kielen karjalaisia murteita tai joilla on ”juuret” Karjalassa.  Muualla Euroopassa karjalaisia on taas pidetty omana etnisenä kokonaisuutenaan yli tuhat vuotta.

Valtiovallan tunnustus vahvistaa karjalaista identiteettiä tuntuvasti. Kansanryhmään kuuluvat ovat nyt virallisestikin oma tasavertainen kokonaisuutensa muiden maamme kansallisten vähemmistöjen joukossa.

Seuramme vuosikausia ajama hanke on nyt toteutunut. Karjalaiset ja Karjalan Kielen Seura kiittävät lämpimästi Tasavallan presidenttiä, hallitusta ja eduskuntaa historiallisen päätöksen johdosta.

Lisätietoja: Pertti Lampi p 0400 246 266

Karjalan kielen sanakirjan sähköinen versio ilmestyy

Tiedote kaikille karjalan kielestä ja karjalaisuudesta kiinnostuneille.

Karjalan kielen sanakirjan sähköinen versio ilmestyy

Haluatko tietää, miten eläimiä kutsuttiin Suistamolla entisaikaan? Miten suomen sanan tanssia voisi kääntää tverinkarjalaksi? Minkälaisia sanontoja Vuokkiniemessä on käytetty, tai millaiset uskomukset ovat vaikuttaneet elämään Salmin pitäjässä? Esimerkiksi näihin kysymyksiin saat vastauksen Karjalan kielen sanakirjan verkkoversiosta.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteistyönä julkaistu kuusiosainen Karjalan kielen sanakirja (1968-2005) on nyt sähköisenä versiona Kotuksen Kaino-aineistopalvelussa (http://kaino.kotus.fi/kks) kaikkien kiinnostuneiden käytössä.

Sähköisessä sanakirjassa on monenlaisia hakuominaisuuksia. Voi etsiä sanojen käyttöyhteyksiä, esimerkiksi itkuvirsisanastoa, lastenkielessä tai soimauksissa käytettyjä sanoja, sananparsia, uskomuksia ym. Halutessaan saa vaikkapa kaikki yhden pitäjän esimerkkilauseet. Hakusanat ovat sanakirjassa karjalaksi, mutta sanakirjasta voi myös hakea suomen sanoille karjalankielisiä vastineita Selite/suomennos-haun avulla. Verkkoversiota
päivitetään tarpeen mukaan.

Karjalan kielen sanakirja on murresanakirja. Siinä ovat edustettuina kaikki varsinaiskarjalan – vienankarjalan ja eteläkarjalan – ja aunuksenkarjalan eli livvin murteet. Lyydiläismurteita ei sanakirjassa ole mukana.

Sanakirjassa on yli 83 000 hakusanaa. Aineistoa on kerätty lähes sadan vuoden ajan: 1800-luvun lopulta 1970-luvulle. Muun muassa aineiston laajuuden vuoksi sanakirja on merkittävä apu kehitettäessä karjalan kirjakieltä Suomessa, Karjalan tasavallassa ja Tverin Karjalassa.

Karjalan kielen sanakirjan verkkoversio julkistetaan torstaina 15.10.2009 osoitteessa http://kaino.kotus.fi/kks.

Jogo löyvit midä tuandoi etsit?

Lisätietoja antavat
Marja Torikka, sähköposti marja.torikka[ät]kotus.fi, puh. 020 7813 295 ja
Leena Joki, sähköposti leena.joki[ät]kotus.fi, puh. 020 7813 238.

Laatokan Karjalan ja Rajakarjalan kunnaat – yhteiset kesäpäivät Punkaharjulla 8.-9.8.2009

Saapuipa sähköpostiini päivänä muutamana ao. kutsu, jonka välitän näin blogini kautta tiedoksi asiasta kiinnostuneille:

LAATOKAN KARJALAN JA RAJAKARJALAN KUNNAAT – YHTEISET KESÄPÄIVÄT PUNKAHARJULLA 8.-9.8.2009

Laatokankarjalaisten ja rajakarjalaisten yhteisöjen kesäpäivät järjestetään Itä-Karjalan Kansanopistolla Punkaharjulla. Päivien aiheena yhteisen kulttuurin vaaliminen ja yhteistoiminnan kehittäminen, nuorisotoiminta, matkailu, sukututkimus, tiedotustoiminta, jäsenhankinta ja – rekisteriasiat, ekumenia.

Ohjelma lauantaina 8.8.2009
12.00-14.00 Majoittuminen ja lounas
14.00-17.00 Alustukset ja Työpajatyöskentely – virvokkeet ja välikahvi
17.30 Kiertoajelu Punkaharjulla
18.30 Sauna
20.00 Buffet illallinen, yhteiset illanistujaiset

sunnuntaina 9.8.2009
8.00-9.00 Aamiainen
9.15- 13.00 Työpajatyöskentely: pajojen purku, yhteenveto ja jatkosuunnitelmat
13.00-14.00 Lounas, jonka jälkeen kotiinpaluu

Hinta 70 euroa/henkilö

Hintaan sisältyy yöpyminen 2-3 h huoneissa, 2 aamiaista, 2 lounasta, buffet illallinen, välikahvit ja virvokkeet sekä sauna. Ilmoittautuminen sekä majoituksen varaaminen: Itä-Karjalan Kansanopisto, Valoniementie 32,58450 Punkaharju, puh.(015) 57211, 5721202, fax 5721220, ita-karjalan.kansanopisto@ikko.fi 15.7.2009 mennessä. Katso myös www.ikko.fi

Bussikuljetus (pieni, muodollinen maksu) Helsingistä. Lähtö 8.8.2009 klo 7.00 Fennian edestä. Ilmoittauduthan Tuula Hämäläiselle p. 040-5546936 samoin 15.7. mennessä.

SYDÄMELLISESTI TERVETULOA !

Pertti Hämäläinen         Maija Tenojoki
Puheenjohtaja              Rehtori
Impilahti – Seura          Itä-Karjalan Kansanopisto

Karjalan kieli ja kulttuuri esillä Helsingin valtuustossa 10.6.

Ensi keskiviikkona 10.6. kello 16 alkavassa Helsingin kaupunginvaltuuston istunnossa käsitellään vähemmistöasioita, nimittäin karjalan kielen opetusta ja kulttuuria  Helsingissä valtuuston ensimmäisenä asiana.

Jätin viime viikolla kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin Helsingin kaupungin toimenpiteitä karjalan kielen opetuksen järjestämisestä ja kulttuurin säilyttämisestä mm. Karjalan Kielen Seuran sihteeriltä Pertti Lammelta saamiini tietoihin tukeutuen. Kysymys löytyy täältä.

Usein kirjalliset kysymykset käsitellään kirjallisesti, eli niihin annetaan pelkästään kirjallinen vastaus ja ehkä vain joka 5. kirjallinen kysymys päätyy valtuuston suulliseen käsittelyyn. Eli voimme pitää tätä melko merkittävänä huomiona karjalan kielen näkökulmasta.

Kirjallisen kysymyksen suullisen käsittelyn kulku on kutakuinkin seuraava: Kysymyksen jättäjä esittää kysymyksensä, kaupungin edustaja vastaa ja sitten käydään keskustelua asiasta sen verran kuin mitä se keskusteluttaa. Toivotaan, että asia herättää paljon keskustelua. Luultavasti keskustelu kääntyy yleiseksi keskusteluksi kaupungin vähemmistö- ja (moni)kulttuuritavoitteista.

Olette tervetulleita seuraamaan istuntoa yleisölehterille (sisäänkäynti Sofiankatu 3) jos vain aikatauluihinne sopii. Keskustelua voi myös seurata netissä, osoitteessa www.helsinkikanava.fi tai Helsingin kaapeli-TV:n DINA-kanavalla.

Itä-Karjalan valtiolippu

Itä-Karjalan valtiolippu

Monet minut tuntevat tietävät, että meikäläinen harrastaa Karjalaa, paitsi maata niin myös kieltä ja kirjallisuuttakin. Ehkä siksi, että itse olen juuriltani Suomen livviläinen, jotka tunnetaan paremmin nimellä aunuksenkarjalaiset.

Kirjahyllystäni löytyy metrikaupalla kirjallisuutta aiheesta Karjala, erityisesti 1920-1950 -luvuilta, tosin lähinnä Suomen puoleisesta raja-karjalasta, jonka asujista 90% oli karjalaa äidinkielenään puhuvia aunukselaisia. Neuvostojen maan alun Karjala-aiheinen kirjallisuus on Suomessa a) äärimmäisen harvinaista ja b) kirjoitettu kielellä jota en osaa (lue: venäjäksi). Yhtä harvoin kuin antikvariaateista löytyy neuvostoliittolaista suomen- tai karjalankielistä Karjala-kirjallisuutta, yhtä harvoin sitä saa mahdollisuutta hankkia käsiinsä Itä-Karjalan valtiolippua. Noh, minä hankin kun eteen tuli.

Lipun suunnitteli alunperin Akseli Gallen-Kallela, vuosi oli 1920. Lippu noudattaa pohjoismaista lippumallia (yllättäen? No ei). Haltuuni saamani lipun mitat ovat leveys 200 ja korkeus 120 cm. Lippu on valmistettu Suomessa, tarkkaa valmistusvuotta en vielä tiedä. Luultavasti kuitenkin aikavälillä 1920-22. Vastaus lienee saatavilla, sillä lipusta löytyy valmistajan, Oy Urheilutarpeita Ab:n merkki ja meille kaikille tuttu logo. Nykyisin ko. tehdas ja sen tuotteet nimittäin tunnetaan nimellä Karhu.Täytyy lähestyä seuraavaksi Karhua aiheen tiimoilta.

Lippu on selvästi nähnyt elämää; siitä puuttuu alempi hela (leikattu selvästi irti puukolla) ja lipussa on muutamia pieniä reikiä. Reiät ovat kuitenkin liian pieniä ollakseen luodinreikiä. Liekö koit olleet asialla. Lisäksi yhdestä kohtaa lipun reuna on revennyt muutaman sentin matkalta. Muuten lippu on hyvässä kunnossa.

Jokainen tuntee Suomen kansallislipun; siniristilippu ilman leijonavaakunaa. Kun lippuun lisätään keskelle leijonavaakuna, tulee siitä valtiolippu. Sama juttu Itä-Karjalan lipun kanssa: Karjalan kansallislippu on kuten kuvassa, paitsi että siitä puuttuu vasemman yläkulman puna-valkea alue ja se on sen sijaan vihreä kuten muutkin kulmat.

Itä-Karjalan valtiolipussa on siis vasemmassa yläkulmassa punainen alue, jossa on yhteensä kuusi valkoista kamman näköistä kuviota. Kyseiset kuviot eivät ole varsinaisesti kampoja vaan “sudenhammasvöitä”. Joissain lähteissä puhutaan vyön yhteydessä revontulista. Jokaisessa vyössä on 9 piikkiä eli yhteensä 54 piikkiä. Allekirjoittaneelle on ainakin vielä epäselvää, mitä sudenhammasvyöt lipussa tarkalleen ottaen symboloivat. Yksi mahdollisuus on, että ne symboloivat Itä-Karjalan kuntia, sama idea nimittäin löytyy Itä-Karjalan vaakunasta mutta niitä ei siinä tunneta varsinaisesti sudenhammasvöinä vaan revontulina. Itä-Karjalan vaakunassa piikkejä on 52, tosin joissain lähteissä puhutaan vaakunasta jossa on 53 “kuntaa”. Onkin mahdollista, että valtiolippuun on lisätty kaksi kuntaa enemmän kuin vaakunassa on, ja määrä kuvaa tuolloin karjalaisten metsäsissien hallussa olleiden kuntien määrää. Aika vaan ei täsmää, metsäsissit nimittäin syntyivät virallisesti vasta syksyllä 1921. Mutta eiköhän tämäkin arvoitus ratkea ajan mittaan…

Alun perin mietin, josko kehystäisin lipun lasin alle ja panisin sen seinälle, mutta olisi se melko kookas taulu. Varsinkin yksiööni. Ilmeisesti tässä pitää alkaa suunnitella isompaa asuntoa kasvavan kokoelmani takia, vaimitähä?

Blogiarkisto