Archive for huhtikuu, 2007

Vaaleista on nyt kulunut melkein kuukausi. Lopullinen äänimääräni oli 162 ääntä, eli tarkistuslaskennassa löytyi yksi lisä-ääni. Olen itse hyvin tyytyväinen äänimäärääni, onhan se kuitenkin enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Ensikertalaiselle ihan kohtuullinen äänisaalis. Kentällä tuli kierrettyä kiitettävästi, mikä oli mukava ja uusi kokemus. Kokonaisuutena tämä oli kokemus, joka opetti paljon niin hyvässä kuin pahassa.

Viime viikolla saamani mahdollisuus ryhtyä uuden Pohjois-Savon kansanedustajamme Pentti Oinosen eduskunta-avustajaksi oli tapaus, jonka muistan epäilemättä loppuelämäni, sen verran puskasta, pyytämättä ja yllättäen tarjous esitettiin. Asiaa ei kyllä tarvinnut kauaa miettiä. Olenkin nyt ollut puoli viikkoa avustajana, tosin varsinaiseen työhön pääsen käsiksi vasta ensi viikolla. Byrokratia se on eduskunnassakin ja uudella henkilökunnan jäsenellä riittää opeteltavaa. Kirjoittanen jotain eduskunta-avustajan työstä tulevina kuukausina ja mahdollisesti vuosina tähän blogiin. Mitään paljastuksia on turha odottaa. Tiedossa on satavarmasti puheiden kirjoittelua, puhelimeen vastailua, tapaamisia ja matkustelua Pohjois-Savoon sekä muuallekin sidosryhmiä tapaamaan. Aikaa ja vaivoja säästämättä. Olen valppaana, valmis haasteeseen.

Myös puolue-elämässä tapahtuu jälleen; Perussuomalaisten Nuorten kevätkokous pidetään Helsingissä puoluevaltuuston jälkeen toukokuun alussa lauantaina 5.5. Puoluekokous pidetään Oulussa viikonloppuna 9.-10.6., jotka mennee epäilemättä vaalien jälkijuhlatunnelmissa.

Vielä voisin kirjoittaa tähän loppuun vähän vaalianalyysia: Vaalit olivat meille suuri voitto ja epäilemättä monille kilpailijoillemme järkytys. Kansa on puhunut ja muita on turha syyttää; peilistä löytyvät ne syyt, mitkä toivat meille ja Kokoomukselle voiton ja muille tappion. Koko maassa saimme 4,1% äänistä ja 5 paikkaa. Helsingissä menetimme kansanedustajan, mutta ylöspäin on joka tapauksessa tultu Helsingissä edellisten kunnallisvaalien notkahduksesta. Jos kunnallisvaalit menevät hyvin syksyllä 2008, meillä voi olla Helsingissä kolmekin valtuutettua nykyisen yhden sijaan. Se olisi jo kiitettävä nousu.

Mielestäni hallittu, varovainen kasvu kaikilla kansallisen ja kansainvälisenkin vaikuttamisen foorumeilla on parempi kuin täysin holtiton nousu. Mopo voi tällöin lähteä lapasesta ja pahasti. Ei nouse pissikään niin pahasti päähän. Realistina olen sitä mieltä, että välillä mennään ylöspäin ja välillä alaspäin. Nyt on nousun aika. Ollaan kuin osakkeet pörssissä. Arvoon vaikuttavat ennen kaikkea kansalaisten odotukset ja SE todellinen mittari, eli näytöt tuloksellisuudesta. Bisnesmaailmassa SE mittari on kassassa olevat varat, politiikassa SE on teot. Kauppaopiston oppeja voi näemmä soveltaa hyvin myös politiikan saralla.

Nuorisovaaleissa menestyimme myös loistavasti: 7,7% äänistä ja 15 paikkaa. Vuonna 2003 äänisaalis oli 4,4% ja 7 paikkaa. Jotkut asiantuntijat pitivät tulosta jopa yllättävänä, ilmeisesti he odottivat, että Halmeen myötä menetämme asemamme, mutta ei. Itselleni tulos ei ollut mikään yllätys. Tai no, oli se sikäli että itse veikkailin saavamme nuorison äänistä 6% ja kymmenkunta paikkaa. Pieleen meni siis se veikkaus, positiivisesti.

Miksi tulos ei sitten ollut yllätys? Liikkuessani kentällä nuorten parissa viesti on tullut selväksi; me Perussuomalaiset olemme tulevaisuus. Nuoret ovat sen jo ymmärtäneet, ja myös äänestysikäiset ovat pikkuhiljaa kyllästymässä päättymättömään huonoon tv-sarjaan, josta näytellään aina vain sama kohtaus. Kaiken huipuksi pääosan kolme päähenkilöä vain esiintyvät vuoroittain eri rooleissa. Tämähän kuulostaa ihan Kauniiden ja Rohkeiden siltä jaksolta jossa Ridge pähkäilee ottaisiko Brooken vai Taylorin. Vai likistelisikö sittenkin uutta mallityttöä. Sehän on siis sarjan jakso numero… niin… siis… koko sarja.