Archive for heinäkuu, 2007

Päivitetty versio STT:n tänään 26.7. julkaisemasta uutisesta. Kirjoitin tätä aihetta sivuten myös viime joulukuussa Stakesin työnantajien asennetutkimuksen tulosjulkaisun yhteydessä. Tämä uutinen vain vahvistaa sanomaani.

Tietämättömät yritykset pitävät vammaiset työttöminä

Suomen työkykyisistä vammaisista vain 60 prosentilla on työpaikka. Työnsaantia estää se, etteivät yritykset tiedä vammaisen työllistämiseen saatavista tuista.

Suomessa on noin 70 000 täysin työkykyistä vammaista, joista arviolta 60 prosentilla on työpaikka. Kaikista 200 000 vammaisesta 40 prosenttia pitää työntekoa hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeänä.

Näin kertoo Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen (PTT) vammaisten työkykyä selvittänyt tutkimus. Kyselyyn osallistui yli kymmenen erilaista vammaisjärjestöä.

PTT:n toimitusjohtajan Pasi Holmin mukaan suurin este vammaisten työllistymiselle on tiedon puute. Holmin mukana yrityksissä ei tiedetä, että vammaisen ihmisen työllistämiseen sekä työpaikalla tehtäviin muutostöihin on mahdollista saada tukea.

Tutkimuksen julkistamistilaisuudessa puhunut peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) uskoo, että työvoimapula helpottaa vammaisten työllistymistä. Hänen mielestään vammaisten työllistämistukea pitäisi maksaa kaikille yrityksille, ei vain niille, jotka ovat hankkineet sosiaalisen yrityksen statuksen.

Muuten asiallinen juttu, mutta olen eri mieltä peruspalveluministeri Paula Risikon kanssa vammaisten laajasta työllistämistuesta enkä kannata tällaista mallia laajassa mittakaavassa. Vaikeavammaisten kohdalla tuki voi olla perusteltua, mutta hyvän työkyvyn omaavien kohdalla se vain leimaa heitä turhaan eikä varmasti helpota työnatajien asenteiden muokkauksessa.

Käytännössä uskon tapahtuvan niin, että jos kaikki vammaiset asetetaan automaattisesti tuensaajien piiriin, se asettaa heidät toisen luokan ihmisiksi. Ikäänkuin vammainen ei muuten voisi töitä saada kuin yhteiskunnan armosta. Sitäpaitsi, kuka määrittelee kuka on oikeutettu tukeen ja kuka ei? Missä menee se raja, jolla henkilöstä tulee vammainen? Jos Kansaneläkelaitoksella on vaikeuksia päättää tällaisista rajoista (kuten esim. siitä kuka saa vammaistukea ja kuka ei. Tätä tapahtuu joka päivä.), niin ei se kyllä varmasti ole yhtään sen helpompaa ministeriölläkään, työnantajista puhumattakaan. Annetaanko Kela-korttiin jokin merkintä työnantajia varten, että tämä kaveri on vammainen; saatte rahaa jos otatte sen töihin?

PS. Kai joku kysyy myös vammaisilta itseltään? Asia vaatii perinpohjaista selvittelyä ja tutkimusta. Muuten käy helposti niin, että ammutaan kärpästä singolla ja tuloksena on tuhoutunut puutarha eikä paratiisi.

Jo ties kuinka kauan on mediassa puhuttu sairaanhoitajien ja muun terveydenhoitohenkilökunnan palkoista. Elien 18.7. mediassa kerrottiin, että suomalaisten sairaanhoitajien ja lääkärien palkat ovat OECD-maiden häntäpäässä. Sairaanhoitajan palkka on keskimäärin 20% pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin. On mielenkiintoista huomata, kuinka paljon asiasta keskustellaan. Teot vielä puuttuvat ja vain niillä on väliä. 

Itsekin sairaanhoitopalveluita säännöllisesti käyttävänä ja lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muita alan ammattilaisa henkilökohtaisesti kavereina ja sukulaisina tuntevana arvostan heidän tekemäänsä työtä. Minun onkin helppo yhtyä palkankorotusvaatimuksiin.

Yksi oleellinen asiaan liittyvä yksityiskohta on kuitenkin mielestäni saanut liian vähän huomiota: Länsimaat elävät “väestökadon” aikaa. Vanhojen ihmisten osuus nousee ja veroja maksavien laskee, tämän tietävät kaikki. Mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että Suomi ei ole ainut joka käytännössä kilpailee ammattitaitoisesta terveydenhuoltohenkilöstöstä? Luin jokin aika sitten, että jopa yli 5000 suomalaista terveydenhuollon ammattilaista on muuttanut ulkomaille töihin paremman palkan perässä. Tämän vuoksi puhutaankin paljon siitä, että tänne pitää saada työtä tekeviä ammattilaisia ulkomailta. Tervetuloa vaan, jos heillä riittää motivaatiota opetella suomen kieli ja tehdä töitä suhteellisesti huonolla palkalla. En usko, että on motivaatiota, kun vähemmällä vaivalla saa paljon paremmin palkattua hoitotyötä vaikkapa Englannista, Ranskasta tai Saksasta, kielikin on helpompi oppia. Näin ainakin sanotaan.

Ei siis riitä, että korotamme palkkoja esimerkiksi 20%, koska elämme teollisuusmaassa joka on samanlaisessa tilanteessa parinkymmenen muun teollisuusmaan kanssa. Kilpailu ammattilaissieluista kovenee, ja jos mielimme kasvattaa ammattitaitoisen työvoiman määrää, on myös palkkojen kasvettava paljon enemmän kuin OECD:n tilastojen keskiarvon saavuttaminen edellyttää.  Kestääkö taloutemme? Kyllä kestää, kyse on vain arvovalinnoista. Uskon, että maamme hallituskin tietää tämän kilpailutilanteen, toivottavasti heillä on myös tahtoa asia korjata.  

Tuli vietettyä Jessoilan kylässä viikko, karjalan kieltä opiskellen. Tämä oli toinen kerta kun olen karjalan kielen kurssilla Aunuksessa, edellinen kerta oli vuonna 2005 Suuressa Mäessä. Tuosta reissusta tekemäni juttu löytyy Salmi-Säätiön kotisivuilta kohdasta Salmi tänään -> Matkailijoiden kertomuksia.

Karjalan kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, ollen suomen ja eestin lähikieli. Kun nyt kirjoitan karjalan kielestä, tarkoitan nimen omaan karjalan kieltä, en Itä-Suomessa puhuttavaa karjalan murretta. Tämä Itäisen Suomen murre on itse asiassa alkujaan karjalan kieltä, se vain on muovautunut vuosisatojen aikana suomalaisemmaksi, toisin sanoen suomalaistunut. Suuriruhtinas- ja itsenäisen Suomen alueella asui ennen toista maailmansotaa noin 50.000 karjalankielistä henkilöä ns. Raja-Karjalassa. Heidän puhumansa kieli oli livviä, joka on yksi karjalan kielen murteista. Rajan takana Venäjällä ja Neuvostoliitossa karjalan kieltä puhui satoja tuhansia vielä 75 vuotta sitten. Nykyisin tilanne on paljon huonompi; karjalaa (oikeammin livviä) puhuu Suomessa äidinkielenään enää 5.000 henkeä ja ymmärtää 20.000 henkeä; katson itse nykyisin kuuluvani tähän jälkimmäiseen joukkoon. Karjalassa karjalaa puhuu äidinkielenään noin 65.000 henkeä, joista livviläisiä on merkittävä osa.

Kieli on ollut uhanalainen ja sitä se on edelleen. Onneksi nykyään valtaa pitävien venäläisten suhtautuminen karjalan kieleen ja karjalaisiin on muuttunut suopeammaksi ja kielen elvytys saa tukea Karjalan tasavallan korkeimmalta johdolta. Kielen kehittämisen tulevaisuus ei ole enää yksinomaan suomalaisten antamien apurahojen varassa. Suomessa tilanne ei valitettavasti ole ollut yhtä hyvä, sillä karjalan kieli on oikeastaan ainut alkuperäinen Suomen alueella puhuttu kieli, jota ei noteerata  tilastoissa kissanhännän vertaa, verrattuna kymmeniin muihin maassamme puhuttaviin kieliin, eikä sillä ole minkäänlaista vähemmistöasemaa. Toivottavasti tilanne muuttuu tulevaisuudessa, Suomessakin virkamiehet ovat alkaneet ymmärtää kielen uhanalaisuuden. Ehkä saavutamme täällä armaassa Suomessamme joskus saman sivistysasteen asian tiimoilta kuin jo edesmenneessä Neuvostoliitossa oltiin saavutettu. Terveisiä poliitikoille kaikissa puolueissa  

Itse reissusta muutama sananen: Jessoila on noin 3500 asukkaan suuri kylä Prääsän piirissä suuren Säämäjärven rannalla. Kylä sijoittuu Sortavalan ja Petroskoin välisen tien varrelle; Petroskoihin on matkaa noin 75 kilometriä ja Suomen rajalle linnuntietä reilu 100 kilometriä. Kylän voi mielestäni jakaa kahteen osaan, Vanhaan Jessoilaan ja Uuteen Jessoilaan. Vanhassa Jessoilassa ovat karjalaiset talot ja tsasounat, Uudessa Jessoilassa noin 3 kilometrin päässä ovat neuvostomalliset kerrostalot, jotka näyttävät vähintäänkin hengenvaarallisilta paikoilta asua. Valokuvia ja pari videota koko reissusta löytyy tekstin lopussa olevista linkeistä.

Tälläkin kertaa koolla oli mukava joukko kieltenopiskelijoita ja -opettajia. Läsnä oli noin 25 suomalaista, joilla on joko karjalaiset juuret tai muuten vain ovat kiinnostuneita Karjalasta, kulttuurista ja vähän kielestäkin. Paikalla oli myös tusinan verran tuttuja karjalaisia opettajia Karjalan tasavallan alueelta, kertaamassa karjalan kielioppia.

Kertailimme aiemminopittuja asioita paikallisessa Neuvostoliiton aikaan rakennetussa koulussa. Itse olin vähän kahden vaiheilla, menenkö kertaamaan alkeita alkeiskurssilaisten kanssa vai menenkö edistyneempien ryhmään. Asia ratkesi varsin selkeästi kävellessäni kohti alkeisryhmän luokkatilaa; alkeisryhmän opettaja Leena tuli vastaani ja ennenkuin ehdin sanoa mitään, hän totesi että mitä sinä tänne tulet, osaat jo niin hyvin että menet edistyneempien ryhmään. Ei siinä sitten auttanut muu kuin mennä toiseen luokkahuoneeseen Olgan vetämään ryhmään.

Paitsi opiskelua, ohjelmassa oli myös reissuja lähistön kyliin. Kävimme Rubčoilan ja Särkilahden kylissä ja tapasimme paikallisia asukkaita. Lisäksi matkalla tuli tavattua muun muassa Pjotr Semjonov, joka oli kääntänyt Alexander Pushkinin Kapteenin tytär -romaanin karjalan kielelle nimellä “Kapitanan tütär”; historiallinen teko sillä se on ensimmäinen karjalan kielelle käännetty romaani. Sain lahjaksi kyseisen kirjan, kääntäjän omakätisellä signeerauksella. Todellinen keräilyharvinaisuus ja hieno lisä omaan kirjastooni. Myös Alexander Volkov tuli matkalla nähdyksi, hän on myös kirjailija ja ennen kaikkea runoilija. Palavasieluinen livvin ja Karjalan puolestapuhuja, jonka terveiset suomalaisille tahdon tässä tehdä tiettäväksi: suomalaiset ja karjalaiset ovat yhtä, veljiä ja sisaria.

Ja nyt ne linkit kuviin:

Valokuvagalleria

Lapset laulavat “Jänis istui maassa”, karjalaksi totta kai (valitettavasti en ollut ihan valppaana, joten alusta jäi pätkä pois :/ ). Videon kesto 0:41 ja koko 10.5 Mt, formaatti .mpg.

Kylän kuoro esittää paikallisen pajon (laulun). Videon kesto 2:25 ja koko 38 Mt, formaatti .mpg.