Archive for tammikuu, 2008

Reilun kuukauden päästä on aika valita uusi HOK-Elannon edustajisto. Olen yksi 1116:sta ehdokkaasta, numerolla 170. Vaaliaika on 22.2. – 7.3.2008 ja äänestäminen on mahdollista joko perinteisellä postiäänestyksellä tai sähköisesti HOK-Elannon jäsenille.

Edustajiston tehtävänä on toimia osuuskaupan asiakasomistajien valitsemana ylimpänä päätöksentekoelimenä. Osuustoiminnallisessa yrityksessä jäsenillä on tasaveroinen mahdollisuus vaikuttaa omistamansa yrityksen asioihin. Tämä vaikuttamismahdollisuus konkretisoituu edustajiston vaaleissa. Edustajiston tärkeimpiä tehtäviä on päättää osuuskaupan tuloksen käytöstä ja valita osuuskaupan hallintoneuvosto, joka puolestaan valitsee osuuskaupalle hallituksen.

Lisätietoja vaaleista ja äänestämisestä löytyy osoitteesta http://www.s-osuuskauppavaalit.fi/hok-elanto/

Helsingin Sanomissa oli tänään 22.1. Tiede & Luonto -osiossa Helsingin yliopiston historian laitoksen assistentin Mirkka Lappalaisen kirjoitus “Pelastakaa Suomen historia”. Erittäin ansiokkaassa kirjoituksessaan Lappalainen kritisoi Suomen lukioiden historiantuntien sisältöä.

Lukiossa on neljä pakollista historian kurssia. Tämän lisäksi voi, lukiosta riippuen, valita valinnaisia historian kursseja. Tilanne oli sama jo 1990-luvun puolivälissä kun itse kävin luokatonta lukiota. Pakollisten kurssien osalta Lappalainen kysyy aiheellisesti, miksi Suomen historiaa opetetaan vain yhdellä (neljännellä pakollisella) kurssilla ja siinäkin vasta 1800-luvulta lähtien nimellä “Suomen historian käännekohtia”. Muut pakolliset kurssit ovat 1. “Ihminen,  ympäristö ja kulttuuri”, 2. “Eurooppalainen ihminen” ja 3. ”Kansainväliset suhteet”.

Lappalainen kysyy ja minä myös: Mihin ovat jääneet Suomen ja suomalaisten historian perusopetus viikinkiajoista tai jopa kauempaa, Ruotsin vallan loppuun? Eikö Suomen historiassa ole muka ollut käännekohtia jo ennen venäläisiä? Voisin kysyä, miksi kirjoitamme edes latinalaisilla kirjaimilla jos meillä ei ole ollut historiaa ennen vuotta 1809? Miksi maamme historianopetus keskittyy Euroopan kulttuurin (ihan kuin Euroopassa olisi vain yksi kulttuuri) ja historiaan pelkästään länsieurooppalaisesta näkökulmasta.

Tilannne on itseasiassa sama Suomen historian opetuksen kanssa: Suomen historia on yhtä kuin Länsi-Suomen historia, perspektiivi keskittyy asioihin Lännen näkökulmasta. Sivistys tuli lännestä, sanotaan. Sieltä tuli myös verot, miekkakäännytys ja sotaväen pakko-otot. Itse olen ottanut myös Itäisen näkökulman koko ajatusmaailmaani ja siitä katsottuna Suomi ja maamme historia sekä kulttuurit näyttävät vähän erilaiselta. Itse asiassa aika paljonkin erilaiselta. Kun nämä kaksi yhdistää, tulee tasapainoinen kuva ja moni asioita tuntemattomia ihmisiä ihmetyttävä asia saa luonnollisen selityksensä.

Politiikasta puhuttaessa en yhtään ihmettele, miksi minusta on jo vuosia tuntunut siltä, että monet yliopistoissakin opiskelevat nuoret suomalaiset tuntuvat häpeävän suomalaisuuttaan ja yhteistä historiaamme. Ehkä se johtuu siitä, etteivät he tiedä suomalaisuudesta ja historiastamme taikka kulttuurista kun sitä ei edes opeteta kuin syventävillä kursseilla? Eivätkö he ymmärrä, että historia on tehnyt meistä mitä me olemme? Ei oman kulttuurin ja historian arvostaminen ole paha asia. Vai onko? Häpeätkö sinä hyvä lukija Suomea ja suomalaisuutta sekä historiaamme? Jos häpeät, miksi? Kerro minulle ja auta minua ymmärtämään maailmaa.

Ehkä kaikkia ei kiinnosta “jotkut vanhojen kääkköjen tekemiset”. Mitä väliä on jollain Agricolalla ja hänen Keski-Euroopan reissullaan? Yx hailee kun on hieno globaali maailma ja maailma jota muuttaa reilusti? Päinvastoin ja miksi? Koska kirjoitettua suomea ei olisi olemassa kuten me sen nyt tunnemme ilman Agricolaa. Ilman luterilaisuuden isää Martti Lutheria (suomalaisittain kirjoitettuna) ei olisi 30-vuotista sotaa eikä suomalaisia ja virolaisia talonpoikia karjumassa ranskalaisten ritarien korvaan “Hakkaa päälle”, ennenkuin talonpojan tappara heilahtaa. Hakkapeliitat ja siinä sivussa suomalaiset ovat sillä heilahduksella lunastaneet paikkansa maailmanhistoriasta. Saksassa musitellaan vieläkin suomalaisia hakkapeliittoja pelonsekaisin tuntein. Se on historiaa jota arvostetaan, vaikka ei niinkään hyvässä kuin pahassa.

Kuten Lappalainen toteaa, lukiosta voi selvitä ilman että oppilaalla on alkeellisintakaan hajua miksi ja milloin Helsinki on perustettu tai miksi Suomessa on kaksi suurta kirkkokuntaa. Nämä ja koko historia on asia, joka mielestäni kuuluu yleissivistykseen. “Jos et tunne historiaa, et voi ymmärtää maailmaa” on ollut mietelauseeni jo toistakymmentä vuotta.

Okei, voin sanoa että koska olen opiskellut lukiossa kaikki pakolliset ja kymmenkunta vapaaehtoista kurssia historiaa, lukenut Suomen historiaa Avoimessa yliopistossa ja vähän arkeologiaakin, saatan vaatia ajatuksissani ja puheissani enemmän kuin olisi tarpeen tavalliselta pulliaiselta. Ei kaikkea tarvitsekaan tietää, kuten sitä milloin oli Vasarakirveskulttuurin kulta-aika ja miten se liittyy muinaiseen historiaamme. Mutta jos ihminen ei tiedä, miksi esimerkiksi Agricolasta vaahdotaan niin kovasti, tai miksi tämä ja ensi vuosi juhlitaan Ruotsista vapautumista (ja Venäjän ikeen alle joutumista), niin ei voi kuin ihmetellä ja kysyä mikä on sellaisen maan ja kansan kohtalo, jossa ei tiedetä mitä ja miksi. Jos me emme kirjoita ja muistele omaa historiaamme, siirrä sitä jälkipolville,  se katoaa. Ikuisiksi ajoiksi.

Näin vuoden 2008 alussa on hyvä tehdä katsaus vuoteen 2007, joka olikin varsin jännittävä vuosi niin itselleni kuin Perussuomalaisillekin.

Maaliskuiset eduskuntavaalit teettivät mukavasti töitä niin ehdokkaana kuin käytännön työssäkin. Nuorten toiminnanjohtajana minulla oli kädet täynnä töitä tehdessäni mahdolliseksi nuorten ehdokkaidemme osallistumisen Allianssin järjestämään Nuorisovaali-projektiin, jossa pääosin alle 35-vuotiaat nuoret (tai vähän vanhemmat nuorenmieliset) kävivät koulujen järjestämissä vaalipaneeleissa. 

Projekti alkoi jo kesällä 2006 ja huipentui maaliskuussa järjestettyyn valtakunnalliseen koululaisäänestykseen, joka oli puolueellemme erittäin voitokas; kasvatimme vuoden 2003 nuorisovaalien suomaa 4,4 % kannatusta vuoden 2007 Nuorisovaalien 7,7 %:iin. Paikkoja eduskuntaan tuolla tuloksella olisi tullut 15. Tuntui aika hyvältä sen reilun 9 kuukauden uurastuksen jälkeen kun taululla komeili 7,7% ja 15 paikkaa. Asiantuntijatkin olivat puulla lyötyjä, mutta ei ihme kun tuijottivat vanhaan (Halme) eivätkä katsoneet tulevaisuuteen (puolueen uskottava politiikka ja nuoria puhuttelevat ehdokkaat). Laskin kerran käyttäneeni talkootyötä nuorisovaalien järjestämiseen ja omiemme tiedottamiseen tunneissa laskettuna liki 300 tuntia eli keskimäärin noin tunnin päivässä.

Nuorista puhuttelevista ehdokkaista tulikin mieleeni Yleisradion boikotti nuorisojärjestöämme kohtaan nuorisolle suunnatussa ohjelmassaan Superfarmi – Mitkä vaalit? Kyseinen ohjelmahan esitteli nuoria puhuttelevia ehdokkaita noin viikkoa ennen vaaleja, mikä oli Yleisradion ohjelman tuottajan argumentti sille, ettei eduskuntapuolue Perussuomalaisten nuorisojärjestön edustajia oltu kutsuttu ohjelmaan. Meillä ei siis ollut heidän mielestään nuoria puhuttelevia ehdokkaita; Nuorisovaalien tulokset kertovat muuta. Kaikki muut eduskuntapuolueet oli kyllä muistettu kutsua mukaan ja mainitakin. Ohjelman esittämisen jälkeen teimme vastalauseen Ylen ohjelmapolitiikasta. Sattumaa tai ei, pian tämän episodin jälkeen kyseinen ohjelma lakkautettiin vedoten liian vähäiseen katsojamäärään.

Eduskuntavaaliehdokkaana oleminen oli mukava ja opettavainen kokemus. Vaikka edustajanpaikka jäi varsin kauas (sain 162 ääntä, eli muutkin kuin sukulaiset äänestivät), itse vaalikiertue oli mielenkiintoinen ja antoi paljon uusia ideoita ja eväitä tulevaisuutta varten. Henkilökohtainen menestys ei ole minulle niin tärkeää, tärkeintä on että menestymme joukkona.

Vaalien jälkeen sain mahdollisuuden päästä eduskunta-avustajaksi. Aloitinkin huhtikuun puolivälissä Pentti Oinosen avustajana, ja mukavaa on ollut. Avustajan työssä pääsee tutustumaan siihen politiikkaan, joka on suurelle yleisölle tuntematonta. Minulta onkin kysytty, millaista se avustajan työ oikein on ja olen verrannut sitä lähinnä sihteerin ja salapoliisin töihin. Työssäni sekä soitan puhelimella että kirjoitan sähköpostia eri puolille Suomea, erityisesti Pohjois-Savoon, edustajan kotivaalipiiriin. Salapoliisin taitoja tarvitaan kun pitää selvittää asioita. Onneksi jo aiemmin hankittu oppi sukututkimuksen parissa on antanut valmiit eväät ja kärsivällisyyttä etsiä haluttua tietoa vaikka korpikuusen kannon alta. Tarvittaessa eduskunnan henkilökunnan omat “etsivät” auttavat tiedon hakemisessa. 

Avustajan työ on hyvin itsenäistä. Joskus on päiviä, jolloin sitä uppoutuu omaan työhuoneeseensa etsimään tietoa eikä muita ihmisiä juurikaan näe (varsinkaan loma-aikoina). Toisinaan sitä saa juosta ympäri taloa (tai kaupunkia) ihmiseltä ja virastosta toiseen. Lentämäänkin pääsee, sillä Kuopio on sen verran kaukana ettei sinne tarvitse eduskunnan sääntöjen mukaan matkustaa junalla ja tärvätä hyvää työaikaa junassa istumiseen.

Loppuvuodesta pidimme nuorisojärjestön ja Helsingin piirin syyskokoukset, joissa tulin valituksi jatkamaan hallituspaikoilla. Nuorten toiminnanjohtajana jatkan siis vielä ainakin tämän vuoden, ehkä pari lisää. Sitten pitää alkaa harkita sivuun siirtymistä, sillä ikä alkaa tulla vastaan. Vaikka eipä sen puoleen, kyllähän järjestössämme saa olla mukana 36 vuotiaaksi asti, mutta tulevaisuuden kannalta on hyvä jos toiminnanjohtajana olisi vähän päälle kaksikymppinen eikä yli kolmikymppinen “wanhus”.

Tänä vuonna (2008) järjestetään kahdet vaali, joissa olen mukana. Ensin on HOK-Elannon vaalit 22.2.-7.3.2008. Olen mukana yhteislistalla nimeltään Yhteiseksi hyväksi, jolla ovat mukana pääkaupunkiseudun Perussuomalaiset sekä muutamat pienpuolueet. Saimme listallemme yhteensä 102 ehdokasta. Oman numeroni saan tietää sen jälkeen, kun HOK-Elannon keskusvaalilautakunta on arponut numerot, minkä pitäisi tapahtua 24.1.

Näissä vaaleissa on kaksi tapaa äänestää: Äänestäjä (HOK-Elannon jäsen) voi itse valita, haluaako äänestää perinteisesti postitse vai netissä. Sähköinen äänestäminen on mahdollista vaalien alkupäivinä 22.–27.2.2008. Äänestäjä rekisteröityy sähköiseen äänestykseen vaalisivustolla henkilökohtaisilla pankkitunnuksillaan ja pääsee sen jälkeen äänestämään. Postiäänestys on mahdollista 5.3. asti. Vaalit päättyvät 7.3.2008 kello 16. Jotta postiääni ehtisi perille ennen vaaliajan päättymistä, äänestyslipun palautuskuori on jätettävä postiin viimeistään 5.3.

Toiset vaalit ovat luonnollisesti kunnallisvaalit, joihin aion ottaa myös osaa. Kunnallisvaalit järjestetään sunnuntaina 26.10. Helsingissä valmistaudumme kunnallisvaaleihin täyttä häkää. Uskon, että tulemme saamaan hyvän tuloksen kunnallisvaaleissa. Tällä hetkellähän meillä on yksi kaupunginvaltuutettu, Olli Sademies, joka toimii Tony Halmeen varamiehenä. Uskon, että tulemme saamaan toisen ellei kolmannenkin valtuutetun Helsinkiin, ja muuallakin tulemme epäilemättä aiheuttamaan vakavaa hermoromahdusta kilpaileville puolueille.

Saas nähdä kuinka paljon kunnallisvaalit nuorten parissa tuottavat tällä kertaa töitä. Allianssi aikoo jälleen järjestää jonkinlaisen kampanjan kunnallisvaalien yhteyteen. Tuskin kuitenkaan yhtä laajaa kuin eduskuntavaalien yhteydessä ollut, näin ainakin itse toivon.