Archive for huhtikuu, 2008

Tänään sähköpostiini tuli Pro Karelian uutiskirje, jossa kerrottiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuominneen Turkin maksamaan reilun 800.000 euron korvaukset kreikkalaiselle omistajalle joka ei pysty Turkin miehityksen takia käyttämään omaisuuttaan Kyproksen turkkilaisella puolella.

EIT MÄÄRÄSI TURKIN MAKSAMAAN SUUREN VAHINGONKORVAUKSEN KYPROKSEN KREIKKALAISELLE PAKOLAISELLE

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tällä viikolla määrännyt Turkin maksamaan 835 000 euroa kreikkalaiselle kyprokselaisille pakolaisille John Demades’lle. Tuomioistuin teki erittäin selväksi, että vahingonkorvaus käsittää ainoastaan sen, etteivät pakolaiset kykene käyttämään omaisuuttaan tai hyödyntämään sitä.

Asiasta uutisoi The Cuprus Weekly April 25 – May 2, 2008. Koko artikkeli on luettavissa englanninkielisenä Pro Karelian nettisivuilta (ed. linkki).

Erittäin merkittävää päätöksessä on se, että EIT selväkielisesti toteaa, että pakolaiset edelleen omistavat omaisuutensa.

Vahingonkorvaussummaan ei millään lailla liity omistuksen siirtyminen.
EIT:n päätös merkitsee myös sitä, että ellei Turkki palauta omaisuutta oikeille omistajille, EIT tulee määräämään uusia vahingonkorvauksia maksettavaksi.

Päätös on pakkoluovutettujen alueitten, Karjalan, Sallan, Petsamon, Kuusamon ja Suomenlahden eräiden ulappasaarien suomalaisten oikeudenomistajien kannalta erittäin merkittävä. Se vahvistaa kaksi asiaa: korvauksen vahingosta ja omistusoikeuden pysyvyyden.

Päätös merkitsee, että suomalaisilla on mahdollisuus hakea Venäjältä vahingonkorvausta siitä, etteivät he voi hyödyntää omaisuuttaan pakkoluovutetulla alueella. Alueet ovat olleet yli 60 vuotta Neuvostoliiton ja Venäjän hallinnassa.

Suomalaisilta alueilta on vastoin omistajien tahtoa kaadettu pelkästään puita kymmenillä miljardeilla euroilla. Samalla on hyödynnetty voimalaitoksia, peltoja, maanteitä ja kaikkea muuta kiinteää omaisuutta. Lasku näistä voi kohota sangen korkeaksi.

Päätöksen ydin on pakolaisten omistusoikeuksien pysyvyydessä. Suomen osalta omistuksen pysyvyys on selviö. Sen vahvistaa Korkeimman oikeuden tapaus vuodelta 1918, Tarton rauhansopimuksen 1920 teksti, Pariisin rauhansopimuksen 1947 artikla sekä YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artikla ja Euroopan ihmisoikeusopimuksen 1. lisäpöytäkirja.

Suomalaisten omistusasiaa on eri oikeusistuimissa ajanut asianajaja Kari Silvennoinen, joka tällä EIT:n päätöksellä saa merkittävästi tukea esittämilleen vaatimuksille.

Kuten tekstistäkin käy ilmi, kyseessä saattaa olla merkittävä ennakkotapaus pakkoluovutetun Karjalankin suhteen. Viipurissahan on ollut käynnissä suomalaisen miehen nostama oikeudenkäynti perintötonttinsa puolesta. Asiaa on jo kerran käsitelty EIT:ssä, silloin venäjänkielisessä(!) päätöksessä todettiin, että aisa pitää ensin käydä läpi venäläisissä oikeusasteissa. Asia lienee edennyt varsin “vauhdikkaasti” Venäjällä, sillä heillä ei luonnollisestikaan ole halua tunnustaa syyllistyneensä mihinkään.

Olen kuitenkin hiukan skeptinen sen suhteen, voidaanko EIT:n tekemää Kyproksen päätöstä soveltaa Silvennoisen ajamaan asiaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että turkkilaista Kyprosta ei ole tunnustanut yksikään maa Turkkia lukuunottamatta. Neuvostoliitosta syntyneen Venäjän ovat tunnustaneet kaikki valtiot, rajoineen päivineen. Ainoan selvän poikkeuksen muodostanee Japani, joka on teknisesti ottaen yhä sodassa Neuvostoliiton ja sen seuraajavaltion Venäjän kanssa Kuriilien saarten ja Sakhalinin saaren kiistan vuoksi.

Aika näyttää miten pakkoluovutetun Karjalan käy EIT:ssä. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.