Archive for maaliskuu, 2009

Eilen torstaina 19.3.2009 luovutettiin eduskunnassa sisäministeri Anne Holmlundille Kuuloliiton ja Kuurojen liiton edustajien toimesta noin 5100 kansalaisen allekirjoittama adressi sen puolesta, että hätänumeroon 112 voisi lähettää hätätilassa tekstiviestejä. Olin paikalla “kärpäsenä katossa” kun oli kerran mahdollisuus käydä seuraamassa tilaisuutta. Läsnä oli myös runsaasti median (TV, lehdet) edustajia, kuten kuvasta näkyy.

Kuuloliiton varapuheenjohtaja ja adressin "äiti" Eija Isaksson (oikealla) luovuttaa adressin sisäministeri Anne Holmlundille 19.3.2009 (kuva: Antti Valpas)

Sisäministerin mukaan tekniikkaa tätä varten ollaan kehittämässä, mutta järjestelmä olisi käytössä vasta vuonna 2012. Nykyisinkin voi kyllä lähettää tekstiviestin hätäkeskukseen, mutta numerot ovat hätäkeskuskohtaisia. On siis turha lähettää viestiä numeroon 112, vaan numero tulisi löytyä jo valmiiksi kännykästä, kyseessä kun on suorastaan huippusalainen kännykkänumero (jotta häiriköt pysyisivät poissa “linjoilta”).

Tilannetta kuvaa hyvin seuraava allaolevasta tiedotteestakin löytyvä tosielämän tapaus:

”Kuuroutunut nainen törmäsi pimeässä autiolla tiellä heijastimettomaan pyöräilijään autollaan. Pyöräilijä loukkaantui lennettyään konepellin yli katuun, mutta kuski ei voinut tehdä mitään hälyttääkseen apua. Loukkaantunut joutui soittamaan ambulanssin itselleen. Onneksi hän ei ollut loukkaantunut niin vakavasti, ettei olisi pystynyt puhumaan!”

Joskus onnettomuustilanne voi olla sellainenkin, että täysin terveellä voi olla ongelmia puhua. Tekstiviestin lähetys olisi aika mukavaa tuossa tilanteessa, eikö? Mitähän edellä kerrotussa tilanteessa olisi tapahtunut, jos auton alle jäänyt pyöräilijä olisi ollut taju kankaalla?

Ehkä sekin päivä vielä nähdään. Valitettava tosiasia on, että tässä maassa jahkaillaan monesti liian pitkään, ja vasta kuolemaan johtaneet onnettomuudet saavat vauhtia asioihin. Kukahan siinäkin vitkuttelussa sitten oikein säästi.

Tässä asiassa on yksi ISO mutta. Jos ministeriön suunnitelmat häiriköinnin estämistoimista toteutuvat sellaisenaan, tekstiviestejä voisi lähettää vain ennakkoon rekisteröidyistä numeroista. Hälytä siinä sitten apua kun joudut ensin rekisteröitymään kännykälläsi (luultavasti rekisteröitymisen yhteydessä näytetään ensin vähän mainoksia multimediaviesteinä, jotta valtion kassa saa täytettä) voidaksesi lähettää avunpyynnön.

Islannissa on käytössä ns. avoin malli, jossa jokainen voi lähettää hätätekstiviestin. Siellä häiriköintiä esiintyi aluksi jonkin verran, mutta valistuksella häiriköt saatiin kuriin. Sama tapahtuisi epäilemättä Suomessakin. Toivotaan, että ministeriö selvittää Islannin mallin ja ottaa opiksi heidän kokemuksiaan.

Kuuloliiton ja Kuurojen liiton edustajat luovuttivat kansalaisadressin sisäministeri Anne Holmlundille.

Ambulanssin, palokunnan tai poliisin voi hälyttää yleiseen hätänumeroon lähetetyllä tekstiviestillä Hätäkeskuslaitoksen aikataulun mukaan aikaisintaan vuonna 2012. Asian valmistelu on ollut vireillä jo kuudetta vuotta. Jahkailuun kyllästynyt ja nopeampaa aikataulua vaativa Kuuloliiton varapuheenjohtaja Eija Isaksson laittoi nettiin kansalaisadressin, jonka oli vuodenvaihteessa allekirjoittanut 5 100 ihmistä. Adressissa todetaan, että myös kuuroille sekä kuulo- ja puhevammaisille on taattava pääsy hätäpalveluihin kuten muillekin kansalaisille. – Kyse on ihmishengestä ja yhdenvertaisuudesta, allekirjoittajat toteavat ja vaativat, että hätätekstiviestien lähetys numeroon 112 täytyy saada toimimaan mahdollisimman pian.

Nykyisin hätäviestejä voidaan lähettää hätäkeskuksiin keskuksittain vaihtuviin matkapuhelinnumeroihin. Numeroita ei haluta julkistaa väärinkäytön ja ilkivallan pelossa. Käytännössä ko. numeroista ei siis tiedetä eikä niistä oikeassa hätätilanteessa ole apua.

Kuuloliitto sekä Kuurojen liitto ovat vaatineet tekstiviestihälytyksen mahdollisuutta yleiseen hätänumeroon jo pitkään. Järjestöt ovat olleet tyytymättömiä siihen, ettei Hätäkeskuslaitos ole ollut asiassa riittävästi yhteydessä järjestöihin. Suunnitelmien mukaan kuulovammaisille tarkoitettu hätätekstiviestipalvelu vaatisi aluksi rekisteröitymisen. Kuuloliitto ja Kuurojen liitto kannattavat puolestaan järjestelmää, joka ei vaadi rekisteröitymistä.

Avoin palvelu antaisi mahdollisuuden tekstiviestin lähettämiseen myös silloin, kun joutuu onnettomuustilanteessa käyttämään toisen henkilön puhelinta. Avoin palvelu parantaisi myös koko väestön mahdollisuuksia ilmoittaa hätätilanteesta. Harva osaa ajatella etukäteen, että voisi esimerkiksi menettää puhekykynsä onnettomuudessa tai että kännykän kuuluvuus on jollakin alueella heikko. Palvelut on yleensäkin suunniteltava sellaisiksi, että ne soveltuvat kaikille, myös kuulovammaisille ja kuuroille.

Kuuloliiton ja Kuurojen liiton edustajat luovuttivat kansalaisadressin sisäministeri Anne Holmlundille torstaina.

”Kuuroutunut nainen törmäsi pimeässä autiolla tiellä heijastimettomaan pyöräilijään autollaan. Pyöräilijä loukkaantui lennettyään konepellin yli katuun, mutta kuski ei voinut tehdä mitään hälyttääkseen apua. Loukkaantunut joutui soittamaan ambulanssin itselleen. Onneksi hän ei ollut loukkaantunut niin vakavasti, ettei olisi pystynyt puhumaan!”

Lisätietoja:

Erityisasiantuntija Jari Heiskanen, Kuurojen Liitto, p. 0400 876 905
Järjestöjohtaja Eeva Härkänen, Kuuloliitto, p. 0400 958 929

Kuten valveutuneet kansalaiset tietävät, sosiaalilautakunta käsitteli 12.3.2009 kahden uuden turvapaikkakeskuksen perustamista Helsinkiin entiseen Martta-hotelliin ja Fenno-hotelliin.

Esitin kokouksessa, että kyseisiä keskuksia koskevia vuokrasopimuksia ei tehdä ja näinollen äänestimme. Äänestys päättyi 7-3 keskusten perustamisen puolesta, jolloin ilmoitin jättäväni eriävät mielipiteet päätöksistä (kirjoituksen lopussa, sisällöltään hyvin yhteneväiset).

Koska äänestyskäyttäytyminen ja läsnäolleet on tässä yhteydessä julkista tietoa, julkistan ne tässä.

Läsnäolleet lautakunnan jäsenet ja äänestyskäyttäytyminen (vuokrasopimusten teon puolesta/vastaan):

Sirkku Ingervo (puheenjohtaja, vihr. vars. jäsen) Puolesta
Sanna Vesikansa (vihr. vars. jäsen) Puolesta
Jussi Tarkkanen (vihr. varajäsen) Puolesta
Jaana Pelkonen (kok. vars. jäsen) Vastaan
Heidi Ruhala (kok. varajäsen) Vastaan
Terhi Mäki (SDP vars. jäsen) Puolesta
Sara Paavolainen (SDP vars. jäsen) Puolesta
Katja-Anneli Wathén (Vas. varajäsen) Puolesta
Gunvor Brettschneider (RKP vars. jäsen) Puolesta
Antti Valpas (PS vars. jäsen) Vastaan

Poissa oli kokoomuksen kolmas edustaja Olli Valtonen (lautakunnan varapuheenjohtaja, joka tosin saapui jonkin aikaa näiden vastaanottokeskusten käsittelyn jälkeen jostain toisesta kokouksesta), eikä hänen varanainen Arja Karhuvaarakaan ollut paikalla.

Ennen äänestystä keskustelimme mm. turvapaikanhakijoita varten tarvittavien tilojen tarpeesta ja saatavuudeta. Tilanne on tällä hetkellä virkamiesten mukaan se, että muita tiloja ei Helsingissä ole. Siksi onkin aika erikoista, että poliittinen henki tuntuu olevan se, että maahanmuuttajia otetaan sisään sitä mukaa kuin heitä saapuu. Minulle jäi ainakin epäselväksi, miten kaupunki aikoo lisätulijat majoittaa ja kotouttaa, kun väliaikaisia tiloja vapautuu seuraavan kerran vasta parin vuoden päästä ja kotouttamiseen liittyvistä ammattilaisista on huutava pula.

Kuten jäljempänä olevista eriävistä mielipiteistä käy ilmi, seuraavan 15 vuoden aikana kaupunkiimme tulee vuosittain 5000 – 10000 uutta maahanmuuttajataustaista henkilöä, jos ennuste siitä että joka 4. Helsingin asukas olisi ulkomaalaistaustainen vuonna 2025 pitää paikkansa. Haluan korostaa tässä yhteydessä, kuten korostin myös lautakunnan kokouksessa, että en  sinällään vastusta turvapaikanhakijoiden tuloa kaupunkiimme. Sen sijaan vastustan sitä, että Helsingin kaupungilta puuttuu kokonaisvaltainen maahanmuuttostrategia ja kaupunki reagoi asioihin vasta kun ne tapahtuvat, eikä valmistaudu niihin mitenkään etukäteen. Ainakin kaupungin virkamiesten ilmeistä päätellen tämä kommentti sai harmaat aivosolut liikkeelle. Toivottavasti positiivisin tuloksin. Mihin kaupunki sijoittaa nämä tuhannet tulijat, jos jo 400 lisähengen kanssa on ongelmia? Mistä saamme heille työtä ja asunnot kun helsinkiläisillekään ei ole? Miten helsinkiläiset itse suhtautuvat tähän kaikkeen?

Toivonkin, että muut poliittiset päättäjät pysähtyvät pohtimaan asioita pitkän aikavälin (mielellään 25 vuoden) perspektiivillä eteenpäin, eikä reagoi näihin asioihin ikään kuin ne tulisivat yllätyksenä. Nämä asiat eivät tule yllätyksenä.

Kysyn uudestaan: Mitä tekee kaupunki tässä tilanteessa? Meillä on nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa. Joko reagoimme tilanteisiin vasta sitten, kun tilanne on akuutti ja venytämme resurssit sietokyvyn äärirajoille (ja siitä yli) kuten nyt tapahtuu, tai harjoitamme resursseihin sopeutettua maahanmuuttopolitiikkaa. Minä kannatan resurssien mukaan toimimista, vaikka se tarkoittaisi sitä, että suuri joukko tulijoita jouduttaisiin käännyttämään ovelta. Käytössämme olevilla resursseilla toteutettuna noin 500 henkilöä / vuosi (mukaanlukien perheenjäsenet) olisi uskoakseni toteutettavissa laadukkaasti. Nyt tuo määrä on eilisen päätöksen jälkeen siis reilu 1000 henkeä. On kaikkien etu, että maahamme tullut maahanmuuttaja saa kunnon kieli- ja kotouttamiskylvyn ja ymmärtää, millaiseen yhteiskuntaan hän on tullut ja mitä häneltä odotetaan. Kaupungin nykypolitiikka johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen.

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 12.3.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 3: Tilojen vuokraaminen aikuisten palvelujen vastuualueen maahanmuuttajapalvelujen Helsingin vastaanottokeskuksen majoituspaikkojen lisäämiseksi osoitteesta Uudenmaankatu 24

Taustaa

Suomi on ollut viime vuosina voimakkaasti lisääntyneen maahanmuuton kohde. Suomen sisällä muuttoliike on keskittynyt erityisesti suuriin kaupunkeihin, joista Helsinki on yksi kohdekaupunki.

Helsingin kaupungin vastuulla on ennestään kaksi vastaanottokeskusta Kyläsaaressa ja Metsälässä, joissa on yhteensä 279 paikkaa. Näiden lisäksi keskusten toiminnan piiriin kuuluvat ns. yksityisesti majoittuneet, joita oli vuoden 2008 lopulla keskusten kirjoilla yhteensä 467. Tämä tarkoittaa liki 750 henkilöä.

Helsingin vastaanottokeskukset ovat toimineet ns. transit-periaatteen pohjalta. Tässä järjestelmässä keskusten kirjoilla olevat henkilöt siirtyvät päätöksen saatuaan asumaan uuteen kotikuntaansa pääasiassa Helsingin ulkopuolelle. Samoin on suunniteltu tapahtuvan myös Uudenmaankatu 24:ään majoitettavien kohdalla.

Tässä on nyt kuitenkin tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos; yhä useampi vastaanottokeskuksen asukas jää joko asumaan Helsinkiin tai muuttaa kaupunkiimme. Kehityksen syynä on omalta osaltaan muiden kuntien mahdollisuudet ja halu vastaanottaa turvapaikanhakijat asumaan omille alueilleen.

Nyt suunnitellaan entiseen Martta-hotelliin osoitteessa Uudenmaankatu 24 perustettavaksi vastaanottopaikat yhteensä 150-200 maahanmuuttajalle.

Yksityiskohtaiset perustelut eriävälle mielipiteelle

Taloustilanne
Valtio korvaa maahanmuuttajien asuttamisesta syntyvät kustannukset, kuten Uudenmaankatu 24:n kiinteistön vuokrakulut. On kuitenkin muistettava, että ei ole käytännössä olemassa sellaista erillistä maksajaa kuin “valtio”. Vastaanottokeskusten maksumiehiä ovat kaikki Suomessa asuvat veronmaksajat. Myös helsinkiläiset. Maksajina ovat duunarit, työttömät, eläkeläiset ja yksinhuoltajat. He eivät hurraa kun he kokevat, että heiltä leikataan ja viedään palveluita, ja samaan aikaan maahanmuuton edistämiseen tuntuu riittävän rahaa.

Vuodessa pelkät vuokrakustannukset Uudenmaankatu 24:n kohdalla ovat yhteiskunnallemme 1.041.606,72 euroa. Vuokrasopimus on solmittu 10 vuodeksi ja se sisältää mahdollisuuden yhteensä 10 vuoden jatkoon, jaoteltuna neljään 5 vuoden määräaikaiseen jaksoon.

Tämän lisäksi tulevat mm. toimeentuloon ja kotouttamiseen liittyvät kustannukset. Jos asuntoja ja töitä ei riitä helsinkiläisille, miten niitä voi riittää maahanmuuttajille?

Nykyisessä taloustilanteessa tällaiset kasvavat kulut lisäävät kansalaisten ärtymystä ja syyllistää nimenomaan niitä syyttömiä ihmisiä jotka eivät ole päätöksentekoon osallistuneet eli turvapaikanhakijoita. Todellisia vastuullisia ovat asian puolesta päättäneet.

Marttahotellin tontin testamenttiasia epäselvä
Kansalaiset ovat kiinnittäneet sosiaalilautakunnan jäsenten huomiota siihen tosiasiaan, että Marttahotellin tontti on testamentilla säädelty kohde, jota ei saa myydä muuhun kuin Marttaliiton tarkoitusperiä vastaavaan käyttöön. Maahanmuuttajien vastaanottotoiminta ei kuulu Marttaliiton tarkoitusperiin.

Lisäksi on huomattava, että Perintökaaren 12 luvun § 4 mukaan yleinen periaate on, että jos testamentin tahdon vastaisia toimia halutaan tehdä, niihin on haettava lupa oikeudelta. Edessä saattaakin olla pitkä oikeudenkäyntien sarja kun haetaan selvyyttä testamentissa ilmaistun tahdon ja Marttaliiton käytännön toimien väliseen selkeään ristiriitaan.

Kaupungin resurssipula
Voimakas maahanmuuttajien määrän kasvu on johtanut maahanmuuttoresurssien loppumiseen koko maassa. Helsingissä tilanne on käytännössä veitsenterällä ja tilanteen pelätään kriisiytyvän minä päivänä tahansa. Nykyisinkin maahanmuuttajat joutuvat odottamaan Helsingissä mm. asuntoja, kielikoulutusta, terveystarkastuksia ja päivähoitopaikkoja jopa kuukausitolkulla. Puhumattakaan itse helsinkiläisistä. Lisähenkilökunnan palkkaus ei ratkaise vastaanoton rakenteellisia ongelmia, koska väkeä tulee heti lisää käyttämään nämä niukat lisäresurssit.

On ennustettu, että vuonna 2025 eli noin 15 vuoden päästä Helsingin väestöstä peräti 25% olisi maahanmuuttajataustaisia. Olettaen, että kaupungin asukasmäärä olisi vuonna 2025 sama kuin nyt, tarkoittaisi tämä Helsingissä vähintään 5.000 uutta maahanmuuttajaa per vuosi. Esitetyn lukeman voi olettaa olevan huomattavasti alakanttiin, koska kaupungin väkimäärä tulee kasvamaan, ellei nykyinen väestö muuta pois kaupungista samassa suhteessa maahanmuuttajien alta.

Jokainen ymmärtää, että jos Helsingin vastaanottokyky on romahduspisteessä nykyisten noin 750 vastaanottokeskusten kirjoilla olevien kanssa, mitä se tulee olemaan kun kotouttamistoimia tarvitsevien määrä on 5-10 kertainen?

Helsingin tulee siksi harjoittaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa vastaanotettavien turvapaikanhakijoiden määrä mitoitetaan kaupunkimme todelliseen kykyyn kotouttaa vastaanottajat. Näin ei nyt tapahdu, vaan vallalla on poliittinen suuntaus, jossa ei ajatella asioita kokonaisvaltaisesti loppuun asti vaan uskotaan, että kyllä “valtio hoitaa”. Ja kun valtio ei siihen kykene, ei siihen kykene kaupunkikaan. Unelmia ja toivoa on aina hyvä olla, mutta tulos on katastrofi jos yhteiskunnalliselle realismille ei anneta tilaa.

Kotouttamiseen pitää panostaa, se on myös perussuomalaisten viesti. Mutta ei siten, että piikki on auki. Meille panostus tarkoittaa laatua, ei määrää.

En halua olla mukana edistämässä sellaisen yhteiskunnan kehittymistä, jossa maahan tulevat turvapaikanhakijat saattavat syrjäytyä järjestelmän omien ongelmien vuoksi. Ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät vähene vain toivomalla ja mainostoimistojen tekemillä kampanjoilla, ne vähenevät vain siten, että ihmiset kuulevat maahanmuuttajien puhuvan suomea ja näkevät heidän tekevän töitä. Kotoutuminen on maahanmuuttajalle yhteiskunnassamme pärjäämisen elinehto ja helpottaa sitä, että hänet hyväksytään.

Helsingissä 12.3.2009

Antti Valpas
Sosiaalilautakunnan jäsen
Perussuomalaiset

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 12.3.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 4: Tilojen vuokraaminen aikuisten palvelujen vastuualueen maahanmuuttajapalvelujen Helsingin vastaanottokeskuksen majoituspaikkojen lisäämiseksi osoitteesta Kaarlenkatu 7

Taustaa

Suomi on ollut viime vuosina voimakkaasti lisääntyneen maahanmuuton kohde. Suomen sisällä muuttoliike on keskittynyt erityisesti suuriin kaupunkeihin, joista Helsinki on yksi kohdekaupunki.

Helsingin kaupungin vastuulla on ennestään kaksi vastaanottokeskusta Kyläsaaressa ja Metsälässä, joissa on yhteensä 279 paikkaa. Näiden lisäksi keskusten toiminnan piiriin kuuluvat ns. yksityisesti majoittuneet, joita oli vuoden 2008 lopulla keskusten kirjoilla yhteensä 467. Tämä tarkoittaa liki 750 henkilöä.

Helsingin vastaanottokeskukset ovat toimineet ns. transit-periaatteen pohjalta. Tässä järjestelmässä keskusten kirjoilla olevat henkilöt siirtyvät päätöksen saatuaan asumaan uuteen kotikuntaansa pääasiasssa Helsingin ulkopuolelle. Samoin on suunniteltu tapahtuvan myös Kaarlenkatu 7:ään majoitettavien kohdalla.

Tässä on nyt kuitenkin tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos; yhä useampi vastaanottokeskuksen asukas jää joko asumaan Helsinkiin tai muuttaa kaupunkiimme. Kehityksen syynä on omalta osaltaan muiden kuntien mahdollisuudet ja halu vastaanottaa turvapaikanhakijat asumaan omille alueilleen.

Nyt suunnitellaan entiseen Fenno-hotelliin osoitteessa Kaarlenkatu 7 perustettavaksi vastaanottopaikat yhteensä 180-200 maahanmuuttajalle.

Yksityiskohtaiset perustelut eriävälle mielipiteelle

Taloustilanne
Valtio korvaa maahanmuuttajien asuttamisesta syntyvät kustannukset, kuten Kaarlenkatu 7:n kiinteistön vuokrakulut. On kuitenkin muistettava, että ei ole käytännössä olemassa sellaista erillistä maksajaa kuin “valtio”. Vastaanottokeskusten maksumiehiä ovat kaikki Suomessa asuvat veronmaksajat. Myös helsinkiläiset. Maksajina ovat duunarit, työttömät, eläkeläiset ja yksinhuoltajat. He eivät hurraa kun he kokevat, että heiltä leikataan ja viedään palveluita, ja samaan aikaan maahanmuuton edistämiseen tuntuu riittävän rahaa.

Vuodessa pelkät vuokrakustannukset Kaarlenkatu 7:n kohdalla ovat yhteiskunnallemme 819.000 euroa. Sopimuksen mukaisesti vuokrankorotus on aina vähintään 1,95% vuodessa. Vuokrasopimus on solmittu 10 vuodeksi ja se sisältää 10 vuoden jatko-option. Tämän kiinteistön kohdalla lisäksi tulee maksettavaksi hoitovastike (5.017e/kk ensimmäisen vuoden ajan, vastiketta tarkistetaan vuosittain) ja kiinteistönhuoltopalvelut (5.500e/kk + alv 22% eli yhteensä 6.710e/kk)

Tämän lisäksi tulevat mm. toimeentuloon ja kotouttamiseen liittyvät kustannukset. Jos asuntoja ja töitä ei riitä helsinkiläisille, miten niitä voi riittää maahanmuuttajille?

Nykyisessä taloustilanteessa tällaiset kasvavat kulut lisäävät kansalaisten ärtymystä ja syyllistää nimenomaan niitä syyttömiä ihmisiä jotka eivät ole päätöksentekoon osallistuneet eli turvapaikanhakijoita. Todellisia vastuullisia ovat asian puolesta päättäneet.

Kaupungin resurssipula
Voimakas maahanmuuttajien määrän kasvu on johtanut maahanmuuttoresurssien loppumiseen koko maassa. Helsingissä tilanne on käytännössä veitsenterällä ja tilanteen pelätään kriisiytyvän minä päivänä tahansa. Nykyisinkin maahanmuuttajat joutuvat odottamaan Helsingissä mm. asuntoja, kielikoulutusta, terveystarkastuksia ja päivähoitopaikkoja jopa kuukausitolkulla. Puhumattakaan itse helsinkiläisistä. Lisähenkilökunnan palkkaus ei ratkaise vastaanoton rakenteellisia ongelmia, koska väkeä tulee heti lisää käyttämään nämä niukat lisäresurssit.

On ennustettu, että vuonna 2025 eli noin 15 vuoden päästä Helsingin väestöstä peräti 25% olisi maahanmuuttajataustaisia. Olettaen, että kaupungin asukasmäärä olisi vuonna 2025 sama kuin nyt, tarkoittaisi tämä Helsingissä vähintään 5.000 uutta maahanmuuttajaa per vuosi. Esitetyn lukeman voi olettaa olevan huomattavasti alakanttiin, koska kaupungin väkimäärä tulee kasvamaan, ellei nykyinen väestö muuta pois kaupungista samassa suhteessa maahanmuuttajien alta.

Jokainen ymmärtää, että jos Helsingin vastaanottokyky on romahduspisteessä nykyisten noin 750 vastaanottokeskusten kirjoilla olevien kanssa, mitä se tulee olemaan kun kotouttamistoimia tarvitsevien määrä on 5-10 kertainen?

Helsingin tulee siksi harjoittaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa vastaanotettavien turvapaikanhakijoiden määrä mitoitetaan kaupunkimme todelliseen kykyyn kotouttaa vastaanottajat. Näin ei nyt tapahdu, vaan vallalla on poliittinen suuntaus, jossa ei ajatella asioita kokonaisvaltaisesti loppuun asti vaan uskotaan, että kyllä “valtio hoitaa”. Ja kun valtio ei siihen kykene, ei siihen kykene kaupunkikaan. Unelmia ja toivoa on aina hyvä olla, mutta tulos on katastrofi jos yhteiskunnalliselle realismille ei anneta tilaa.

Kotouttamiseen pitää panostaa, se on myös perussuomalaisten viesti. Mutta ei siten, että piikki on auki. Meille panostus tarkoittaa laatua, ei määrää.

En halua olla mukana edistämässä sellaisen yhteiskunnan kehittymistä, jossa maahan tulevat turvapaikanhakijat saattavat syrjäytyä järjestelmän omien ongelmien vuoksi. Ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät vähene vain toivomalla ja mainostoimistojen tekemillä kampanjoilla, ne vähenevät vain siten, että ihmiset kuulevat maahanmuuttajien puhuvan suomea ja näkevät heidän tekevän töitä. Kotoutuminen on maahanmuuttajalle yhteiskunnassamme pärjäämisen elinehto ja helpottaa sitä, että hänet hyväksytään.

Helsingissä 12.3.2009

Antti Valpas
Sosiaalilautakunnan jäsen
Perussuomalaiset

Aloite  Seniorisäätiön kiinteistöjä varten varattavasta määrärahasta vuoden 2010 budjettiin.

Talousarvioaloite

Helsingin Seniorisäätiön vanhainkoteja ovat Antinkoti, Kannelkoti, Mariankoti, Osmonkallio ja Pakilakoti. Säätiössä on yhteensä yli 750 asukaspaikkaa ja yli 500 työntekijää. Helsingin Seniorisäätiö on itsenäinen, voittoa tavoittelematon säätiö. Se on perustettu tukemaan vanhusten asemaa Helsingissä ja se täydentää Helsingin kaupungin vanhuspalveluja. Seniorisäätiö kuuluu Helsingin kaupungin konserniin. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on ostanut kaikki Seniorisäätiön asukaspaikat.

Seniorisäätiön alituisena ongelmana on kiinteistöjen huononeva kunto. Antinkotiin on tehty vuonna 2005 saneeraus, mutta muut kiinteistöt odottavat edelleen korjausvuoroaan. Helsingin sosiaaliviraston maksamat vuorokausihinnat kattavat pelkästään hoitojen järjestämiseen liittyvät välttämättömät menot, jolloin kiinteistöjen huolto on jäänyt rahoituksen puutteessa toissijaiseksi. Edes vuosittaisia perushuoltoja Seniorisäätiön 25-30 vuotta vanhoihin kiinteistöihin ei pystytä tekemään tarvittavassa laajuudessa.

Seniorisäätiöstä on esitetty arvio, että rahoitustarve pelkästään kiinteistöjen peruskunnossapidoksi seuraavien 9 vuoden aikana on yhteensä 2,2 miljoonaa euroa.

Tärkeimpänä ja ensisijaisena remontointikohteena nähdään uuden keskuskeittiön rakentaminen. Nykyisistä kiinteistökohtaisista huonokuntoisista keittiöistä on tarkoitus siirtyä yhden täysinvarustellun keittiön malliin, tämän arvioitu kustannus uusine työkoneineen on 3 miljoonaa euroa.

Kaupungin strategian mukaisesti vanhustenhuollon laitosmaisuutta on tarkoitus vähentää ja hoidon kodinomaisuutta puolestaan lisätä. Näin on myös Seniorisäätiön kiinteistöjen kohdalla. Laskelmien mukaan kodinomaisempien yksi vanhus per huone –tyyppisen muutostyön kustannus on 1000 euroa / neliö.

Seniorisäätiö tarvitsee siis kiinteistöjensä perusteelliseen ja strategioiden mukaiseen kunnostamiseen ylimääräistä rahoitusta. Paraikaa alentuvat rakennuskustannukset ja valtion mahdolliset investointiavustukset kunnille saattavat merkittävällä tavalla edistää rahoitusmahdollisuuksien järjestymistä Seniorisäätiön kiinteistöille.

Esitämme, että kaupunginvaltuusto varaa edellä kerrotuilla perusteilla riittävän määrärahan Seniorisäätiön kiinteistöjen peruskorjaukseen ja tarvittaviin muutostöihin.

Helsingissä 25.2.2009

Antti Valpas (ja joukko muita valtuutettuja)

Vuoden 2010 talousarvioehdotuksen valmistelua koskevassa lähetekeskustelussa 25.2.2009 jokainen valtuustoryhmä piti ryhmäpuheen. Tässä pitämäni Perussuomalaisten ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:

BUDJETIN  2010 LÄHETEKESKUSTELUN RYHMÄPUHEENVUORO

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Valmistellessamme tulevan vuoden budjettia käytössämme on monentyyppisiä ennusteita. Kaikille niille on yhteistä, että  taantuma on tosiasia ja tämä pitää huomioida päätöksenteossa. Hyvät ajat ovat tällä erää ohi.
Perussuomalaiset painottavat budjetin valmistelutyössä työllisyyden ylläpitoa, kaupunkilaisten toimeentulon ja terveyspalveluiden turvaamista, hallittua  maahanmuuttopolitiikkaa ja  kaupungin asuntotuotannon lisäämistä.

Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä vuoden 2010 budjetin valmistelutyön pitää perustua tavoitteisiin, jotka auttavat omalta osaltaan kaupunkia ja erityisesti kaupunkilaisia selviytymään taantumasta mahdollisimman vähin vahingoin.

Käytännössä tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että käytämme keinoja joilla autamme työttömiksi jääneitä tai pian jääviä kaupunkilaisiamme saamaan työtä ja varmistamme esimerkiksi  yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden riittävän toimeentulon.

”Sossun luukku”  ei saisi olla kenellekään pääasiallinen toimeentulon lähde. Tavoitteeksi pitää asettaa kaupunkilaistemme toimeentulon turvaaminen esimerkiksi  tukemalla pienyrittäjyyttä ja huolehtimalla siitä, että kaupungissa nyt olemassa olevia työpaikkoja pystytään säilyttämään mahdollisimman paljon. Uskomme jokaisen valtuustoryhmän allekirjoittavan tämän tavoitteen.

Asumiskustannukset ovat nousseet pääkaupunkiseudulla viime vuosina huimasti. Vuokrasäännöstely lopetettiin vuonna 1995, ja sen jälkeen vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet Tilastokeskuksen mukaan noin 60 prosenttia. Erityisesti yksityisten omistamien vuokra-asuntojen vuokrataso on noussut huimasti. Pääsyy tähän on selvä: meillä on liian vähän vuokra-asuntoja suhteessa kysyntään.

Helsingin asuntotuotanto on jäänyt pahasti jälkeen todellisesta tarpeesta, tilanne tuleekin korjata voimaperäisin keinoin tehostamalla  rakennustuotantoa.  Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute muodostuu esteeksi  Helsingin taloudelliselle kasvulle ja estää myös esimerkiksi riittävän hoitohenkilökunnan saannin. Asuntojen puute johtaa myös lisääntyvään liikenteeseen, kun yhä harvemmalla lapsiperheellä on varaa asua Helsingissä. Tällöin he joutuvat hakeutumaan kehyskuntiin edullisempien asuinkustannusten perässä. Tämä puolestaan vaikuttaa kielteisesti pyrkimyksiimme hillitä ilmastonmuutosta, sillä monien työpaikka on kuitenkin Helsingissä.

Asumiskustannuksiin liittyy vahvasti myös paljon keskustelua herättänyt tonttien vuokrankorotuskysymys. Meidän täytyy muistaa, että mahdollisten korotusten tulokset kaupungin tulopuolella alkaisivat käytännössä näkyä vasta parin vuoden kuluttua.

Maahanmuuttopolitiikka on puhuttanut  viime aikoina paljon. Me kannatamme vastuullista, hallittua maahanmuuttoa, jossa vastaanotettavien maahanmuuttajien määrä sopeutetaan käytettävissä oleviin resursseihin.

Meille Perussuomalaisille vastuullinen maahanmuutto -  ja kotouttamispolitiikka tarkoittaa ennalta määriteltyjä resursseja, joista ei lipsuta. Jos kaupunkiimme olisi tulossa tuhat ihmistä ja meillä on resursseja vain kahdensadan henkilön vastaanottamiseen, vastuullisesti toimimalla otamme kaksisataa hädänalaista, kotoutamme heidät kerralla ja kunnolla, ja ohjaamme muut kahdeksansataa muualle Suomeen.

Vastuuttomasti toimimalla otamme vastaan kaikki tuhat ja panemme kahdelle sadalle hengelle varatut resurssit hoitamaan kahdeksaasataa ylimääräistä. Tilanne on tällöin sama kuin jatkaisi hyvää mehua vedellä, jotta se riittäisi kaikille: Jokainen kyllä saa jonkinlaista mehua, mutta se on niin kovin laihaa ja makukin on pilalla. Siitä tulee vain paha mieli.

Kaupungin tulojen väheneminen ja menojen kasvu pakottavat meidät pohtimaan tarkkaan kohteita, joihin nyt panostamme. Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä kaupungin tulee huolehtia myös riittävien peruspalveluiden, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden saannista. On pitkällä tähtäimellä halvempaa panostaa hädänalaisten kaupunkilaisten auttamiseen nyt, eikä joskus tulevaisuudessa. Suuret terveydenhoidon yksiköt eivät välttämättä takaa hyvää ja laadukasta hoitoa. Mielenterveyden avohoito tulee kyllä halvaksi yhteiskunnalle, mutta ei yksilölle. Kun yhdessä kupissa ovat harvojen huvit ja toisessa kupissa kaupunkilaisten terveyspalveluiden turvaaminen ja lapsiperheiden toimeentulo, on valinta meille hyvin selvä.

Meillä päättäjillä on suuri vastuu siitä, mihin me yhteisiä rahojamme käytämme. Meidän vastuullamme on viidensadan kuudenkymmenentuhannen helsinkiläisen arki.

Kirjallinen kysymys Musiikkitalon esteettömyydestä. Lähetetty 11.2. pidetyssä valtuuston kokouksessa kaupunginjohtajan vastattavaksi.

Musiikkitalon esteettömyys

”Helsingin kaupunki on mukana Helsingin keskustan Musiikkitalo-hankkeessa merkittävällä taloudellisella panostuksella. Rakennustyöt ovat olleet käynnissä useita vuosia ja äskettäin perustettiin Helsingin Musiikkitalon säätiö, jonka tehtävänä on sen sääntöjen 2 § mukaan ”…edistää ja vaalia laaja-alaisesti monipuolisen musiikkikulttuurin esille tuomista, pääsääntöisesti Helsingin Musiikkitalossa”.

Musiikkitalo-hankkeen yhteydessä on esitetty huolta siitä, onko musiikkitalo kaikelle kansalle tarkoitettu paikka vai tuleeko siitä vain harvojen ja valittujen huvikeskus. Terveet ihmiset joilla on varaa pääsevät taloon vaivatta, mutta on myös ihmisryhmiä joiden tarpeista on syytä erikseen huolehtia.

Yksi tällainen joukko ovat huonokuuloiset, joita on yksin Helsingissä useita kymmeniä tuhansia ja joista yhä suurempi joukko tarvitsee kuulolaitteita sekä muita apuvälineitä, kuten induktiosilmukoita ollakseen tasa-arvoisemmassa asemassa muiden kaupunkilaisten kanssa.

Kysyn, kuinka Helsingin kaupunki yhtenä Musikkitalon maksajana on omalta osaltaan huolehtinut siitä, että Musiikkitalon rakentamisen yhteydessä noudatetaan F1 rakentamismääräyskokoelman velvoitteita erityisesti musiikkinautinnon mahdollistamien induktiosilmukoiden rakentamiseksi konserttisaleihin ja näin ollen edistetään laaja-alaisen musiikkikulttuurin esille tuomista myös huonokuuloisten keskuuteen? Vai onko Musiikkitalo katsottava sellaiseksi rakennukseksi, jota eivät F1:n asettamat velvoitteet koske?”

Vastaus kuuluu seuraavasti:

VASTAUS VALTUUTETTU ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 13/2009

Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunginjohtaja esittää seuraavaa:

Musiikkitalon suunnittelussa esteettömyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Huonokuuloiset on suunnittelussa otettu huomioon. Musiikkitalon kaikkiin saleihin tullaan rakentamaan induktiosilmukat, jotka mahdollistavat huonokuuloisille musiikin kuuntelun.

Musiikkitalon esitystekniikasta on vastannut Akukon Oy. Akukon Oy:n mukaan pienissä saleissa induktiosilmukoiden kattavuus on 100 %. Suuressa salissa induktiosilmukoilla on teknisesti mahdollista saavuttaa hyvä kuuluvuus noin 80 %:ssa paikoista. Monimuotoisessa salissa eräisiin reunapaikkoihin ei ole mahdollista saada kattavaa hyvää kuuluvuutta induktiosilmukoilla.

Lippujen myynnissä tullaan huomioimaan, että kuulolaitetta käyttävät voivat hankkia lippunsa alueelta, jossa induktiosilmukat antavat hyvän kuuluvuuden.