Archive for kesäkuu, 2009

Valtuusto käsitteli kevään 2009 viimeisessä kokouksessaan keskiviikkona 17.6.2009 Helsingin kaupungin vuoden 2008 tilinpäätöstä ja siihen liittyviä tilintarkastuksen loppuraporttia ja tarkastuslautakunnan raporttia. Tässä pitämäni ryhmäpuhe kokonaisuudessaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Aloitan huomiolla kaupunkimme yleisestä talouskehityksestä vuonna 2008. Viime vuosi oli Helsingin kaupungille taloudellisesti monin tavoin hyvä vuosi. Lähes loputtomalta näyttänyt, 1990-luvun puolivälistä lähtien jatkunut ja vain IT-kuplan puhkeamisen myötä lyhytaikaisesti katkennut nousukausi näkyi kaupungin kassassa osin jopa odotettua parempana tuloksena. Osansa tähän antoivat kunnallis- ja yhteisöverotuottojen suuri määrä ja liikelaitokset.

Tätä suotuisaa talouskehitystä jatkui vuoden 2008 kolmannelle vuosineljännekselle asti, eli siihen asti kunnes Yhdysvaltain uusjuppien asunto- ja pörssikupla puhkesi koko maailman silmille. Laman vaikutukset eivät kuitenkaan vielä vuonna 2008 tuntuneet Helsingissä suurina, ja näin ollen ylijäämää kaupungille kertyi lopulta yli 290 miljoonaa euroa.

Ilman liikelaitoksia, kaupunkimme merkittävimpiä tulolähteitä, taloutemme ei pysyisi pystyssä. Onkin syytä kysyä, onko kaupunkimme talous loppujen lopuksi terveellä pohjalla. Olemmeko liiankin riippuvaisia yksittäisten toimialojen tuomista tuloista?

Meidän kannattaa vakavasti pohtia, mitä meidän on tehtävä tappioita tuottavien yhtiöiden kanssa. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä esimerkiksi Helsingin Bussiliikenne Oy:n suhteen, jonka tilikauden tulos vuonna 2008 on liki 8 miljoonaa euroa miinuksella. Yhtiön piti alkaa tuottamaan pian perustamisensa jälkeen, mutta nousukaudesta huolimatta toisin on käynyt. Meidän on tehtävä yhtiötä tervehdyttävät päätökset mitä pikimmin. Tappioputki on katkaistava.

Hyvät valtuutetut

Nousukauden myötä nousivat myös kustannukset ja niiden vaikutukset. Esimerkkinä mainittakoon kaupunkimme asuntotuotanto, joka kärsi suurista rakennuskustannuksista. Tähän kun yhdistetään yli 6000 hengellä kasvanut väestö, johti se tilanteeseen, jossa vuokrat ja asuntojen hinnat nousivat jopa nopeammin kuin kysynnän suhteellinen kasvu antoi olettaa.

Ei siis ihme, että esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyssektoreilla on ollut vuonna 2008 vaikeuksia henkilöstörekrytoinnissaan. Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta, sillä tilanne on jatkunut tällaisena koko 2000-luvun ajan.

Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä kaupungin on nyt taantuman aikana syytä huolehtia siitä, että asetettu tuotantotavoite, 1500 asunnon vuosituotanto saavutetaan. Tämän lisäksi on huolehdittava nykyisen rakennuskannan kunnossapidosta osoittamalla riittävästi määrärahoja korjaus- ja kunnostustoimintaan. Ensisijaisina kohteina pidämme kosteusongelmaisia kouluja, lastentarhoja, sairaaloita, vanhainkoteja ja virastoja.

Arvoisa puheenjohtaja

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus on hyvin tehty ja siitä saa hyvän kuvan niistä asioista, jotka kaupungissa sujuvat, kuin myös niistä asioista jotka kaipaavat korjaamista. Haluankin esittää Perussuomalaisten kiitokset tarkastuslautakunnalle kattavasta raportista.

Tilintarkastuksen loppuraportti ja kaupungin tarkastuslautakunnan arviointikertomus paljastavat monia kiintoisia asioita kaupunkimme hallinnon toimintakulttuurista.

Tilintarkastuksen loppuraportissa kiinnitetään tuloslaskelman kohdalla huomiota ostolaskutuksen päivämääriin, joissa on syytä olla tarkkana. Lisäksi erityisen tarkastelun paikka on palkkakirjanpidon ja pääkirjanpidon välisissä ristiriidoissa. Erojen syitä ei ole selvitetty eikä niistä ole raportoitu. Tällaiset epäselvyydet tulee Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä selvittää pikaisesti kaupungin johdossa, jotta voidaan olla varmoja siitä, etteivät kirjanpidossa ilmenneet erot anna kaupunkilaisille aihetta epäillä väärinkäytöksiä.

Helsinki on suuri kaupunki, jonka eri toimialat ja hallintokunnat toimivat omista lähtökohdistaan. Yhteismitallisten toiminnallisten mittareiden luonti on vaikeaa, mikä käy ilmi myös arviointikertomuksesta. Mielestämme on tärkeintä, että jokaisella hallintohaaralla on toimintaa kuvaavat luotettavat mittarit, joilla voidaan tarkastella toiminnan kehittymistä lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Sosiaali- ja terveystoimia käsiteltäessä on todettu, että ne ovat ylittäneet budjettinsa ja tästä johtuen toiminnan ja talouden ohjausta tulee kehittää. On kyllä syytä kysyä, voidaanko ylikuormitetun henkilöstön toimintaa ja toiminnan taloudellisuutta enempää kehittää. On selvää, että laman aikana ei menoja saada vähennettyä. Määrärahojen tarve päinvastoin kasvaa.

Perussuomalaisten mielestä tämä fakta on syytä tunnustaa myös kaupungin johdossa ja lopettaa sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuva alibudjetointi. Vuosien mittaan tehdyt säästöt menojen hillitsemiseksi ovat olleet lyhytaikaisia ja kostautuneet heikoimmassa asemassa oleviin kaupunkilaisiimme.

Aktiivisten vanhusten paikka ei ole laitossängyissä ja vankina neljän seinän sisällä. Kaupunkimme velvollisuutena on huolehtia vanhuksistamme ja edistää heidän henkistä ja fyysistä terveyttä aktiviteetteja järjestämällä. Vanhusten eristäminen on lyhytnäköistä politiikkaa, joka lisää tarpeettomasti kustannuksia ja inhimillisiä kärsimyksiä.

Hyvät valtuutetut ja kansalaiset

Tarkastuslautakunta toteaa arviointikertomuksessaan, että Helsingin kotouttamistoimet maahanmuuttajien parissa eivät toimineet vuonna 2008 kovinkaan hyvin. Tämä ei ole yllätys kenellekään. Helsinki ei ole Suomen mittakaavassa yksin tämän asian kanssa, mutta Helsinki toimii maahanmuuttajien kotouttamisessa merkittävänä koelaboratoriona.

Ehdoton edellytys kotoutumiselle on suomen kielen oppiminen. Perussuomalaiset yhtyvät tarkastuslautakunnan huoleen maahanmuuttajaperheiden naisten, erityisesti kotiäitien tilanteesta. Mielestämme sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää samoja kotouttamistoimenpiteitä sekä miehille että naisille. Emme voi hyväksyä joidenkin maahanmuuttajanaisten kokemaa, perheidensä määräämää eristystä muusta yhteiskunnasta. Eikä sitä pidä muidenkaan puolueiden hyväksyä.

Kertomuksessa todetaan lisäksi, että kaupungin hallintokuntien väliset vastuut kotouttamiseksi ovat epäselvät. Rivien välistä voidaan päätellä, että jopa maahanmuuttopoliittisen osaston käsitys omista vastuistaan on puutteellinen. Jos asiat ovat näin huonosti, mitä se kertoo meille? Se kertoo, että maahanmuuttoon erikoistuneita asiantuntijoita ei ole tarpeeksi. Se kertoo, että asiat hoidetaan lähinnä mutu-tuntumalla, mikä on kaukana vastuullisesta politiikasta.

Vastuullinen kotouttamispolitiikka lähtee Perussuomalaisten mielestä siitä, että selvitetään käytettävissä olevat resurssit ja mitoitetaan tulijoiden määrä resurssien mukaan. Nyt tilanne on ollut juuri päinvastoin. Mielestämme maahanmuuton parissa työskentelevien kaupungin työntekijöiden on otettava oppia muiden maiden ja kaupunkien kokemuksista kotouttamisessa. Tietoisuus siitä, mitä ei pidä tehdä on yhtä tärkeää kuin tietoisuus siitä, mitä on syytä tehdä kun kotoutamme vieraista kulttuureista saapuvia ihmisiä tähän pohjoismaisista lähtökohdista ammentavaan suomalaiseen yhteiskuntaamme.

Tarkastuslautakunta esittää lisättäväksi kaupungin virkamiesten ja kaupunkilaisten välistä kuulemista. Perussuomalaiset kannattavat tätä lämpimästi. Vain kentän ääntä kuuntelemalla ja havaittuihin epäkohtiin puuttumalla asioita saadaan hoidettua kaupunkilaisia tyydyttävällä tavalla.

Kaupungin virkamiehet eivät ole päätöksiä tehdessään vastuussa pelkästään rahojen käytöstä. He ovat samalla vastuussa kansalaisten asuinympäristöstä ja elämästä. Jokaisella päätöksellä on seurauksensa. Päätös voi olla virkamiehen näkökannalta hyvä, mutta ei tyydytä kaupunkilaisia. Tästä syystä Helsingin on edelleen kehitettävä asukkaidensa kuulemista ja huomioitava asukkaiden mielipiteet jo asioiden valmistelun aikana.

Arvoisa puheenjohtaja

Lopuksi muutama sana tuleviksi vuosiksi. Kuten aiemmin puheessamme totesin, säästäminen kostautuu helposti muualla: Jos esimerkiksi sosiaalisektorilla saavutettu säästötoimenpide vaikuttaa terveyssektorilla säästöjä suurempana menoeränä, voidaan puhua todellisesta hölmöläisten peiton jatkamisesta. Sama koskee kaikkia kaupungin toimintoja, joten kaupunkimme tulevien vuosien taloudenhoidon kannalta on enemmän kuin syytä analysoida entistä tarkemmin jokaisen päätöksen vaikutukset.

Hyvät valtuutetut, todellisilla säästöillä ja määrärahojen leikkauksilla on eroa, se on syytä muistaa. Joko olemme unohtaneet 90-luvun opetukset?

Perussuomalaisten valtuustoryhmä kannattaa tili- ja vastuuvapauden myöntämistä vastuullisille, kuin myös tilinpäätöksen hyväksymistä.

Ensi keskiviikkona 10.6. kello 16 alkavassa Helsingin kaupunginvaltuuston istunnossa käsitellään vähemmistöasioita, nimittäin karjalan kielen opetusta ja kulttuuria  Helsingissä valtuuston ensimmäisenä asiana.

Jätin viime viikolla kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin Helsingin kaupungin toimenpiteitä karjalan kielen opetuksen järjestämisestä ja kulttuurin säilyttämisestä mm. Karjalan Kielen Seuran sihteeriltä Pertti Lammelta saamiini tietoihin tukeutuen. Kysymys löytyy täältä.

Usein kirjalliset kysymykset käsitellään kirjallisesti, eli niihin annetaan pelkästään kirjallinen vastaus ja ehkä vain joka 5. kirjallinen kysymys päätyy valtuuston suulliseen käsittelyyn. Eli voimme pitää tätä melko merkittävänä huomiona karjalan kielen näkökulmasta.

Kirjallisen kysymyksen suullisen käsittelyn kulku on kutakuinkin seuraava: Kysymyksen jättäjä esittää kysymyksensä, kaupungin edustaja vastaa ja sitten käydään keskustelua asiasta sen verran kuin mitä se keskusteluttaa. Toivotaan, että asia herättää paljon keskustelua. Luultavasti keskustelu kääntyy yleiseksi keskusteluksi kaupungin vähemmistö- ja (moni)kulttuuritavoitteista.

Olette tervetulleita seuraamaan istuntoa yleisölehterille (sisäänkäynti Sofiankatu 3) jos vain aikatauluihinne sopii. Keskustelua voi myös seurata netissä, osoitteessa www.helsinkikanava.fi tai Helsingin kaapeli-TV:n DINA-kanavalla.

Helsingin kaupunginvaltuustossa 10.6.2009 suullisesti käsiteltävänä ollut kirjallinen kysymys koskien yleisesti vähemmistökielten ja -kulttuurien sekä erityisesti  karjalan kielen ja kulttuurin tukemista Helsingin kaupungin toimesta.

Karjalan kielen ja kulttuurin tukeminen

Karjalan kieli on yksi Suomessa puhutuista kansallisista vähemmistökielistä; karjalaa on puhuttu Suomen alueella viimeiset 1200 vuotta. Kielen vähemmistöasemaa ei ole kuitenkaan virallisesti tunnustettu Suomessa eikä sitä virallisissa Tilastokeskuksen tilastoissakaan ole olemassa, vaikka Suomi on mm. allekirjoittanut Euroopan Neuvoston sopimuksen, joka käytännössä edellyttää Suomen valtiolta toimia karjalan kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi.

Karjalan Kielen Seura onkin käynyt vuosia neuvotteluita maamme hallituksien kanssa sen puolesta, että valtiovalta ryhtyisi vakaviin toimenpiteisiin antaakseen karjalan kielelle tunnustetun vähemmistön aseman, kuten mm. ruotsin, saamen, viittomakielen ja romanikielen kohdalla on tehty.

Helsingissä karjalan kieltä äidinkielenään puhuvia tai ymmärtäviä on Karjalan Kielen Seuran varovaisen arvion mukaan 2650. Koko maassa karjalan kieltä äidinkielenään puhuvia on noin 5000 ja kieltä ymmärtäviä noin 20000. Karjalankielinen yhteisö nyky-Suomessa koostuu pääosin talvi- ja jatkosotien rajakarjalaisista evakoista, Itä-Karjalan kansannousun (1918–1922) sotapakolaisista ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen muuttaneista karjalaisista sekä kaikkien näiden ryhmien jälkeläisistä. Kieli elää Suomessa uutta kukoistusaikaa. Muun muassa karjalankielisestä lapsille ja nuorille suunnatusta kielipesä- ja kouluopetuksesta kiinnostuneita perheitä on Helsingissä kymmeniä.

Jotta unohdetun kansallisen vähemmistömme oikeudet toteutuisivat täysimääräisesti, vaatii se myös käytännön toimenpiteitä ympäröivältä yhteiskunnalta.

Kysynkin

1  Millä eri tavoilla Helsingin kaupunki yleisesti ottaen tukee alueellaan asuvia kieli- ja kulttuurivähemmistöjä näiden oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi?

2  Jatkona edellä esitettyyn kysymykseen, millaisiin käytännön toimenpiteisiin Helsingin kaupunki ryhtyy antaakseen karjalan kielelle ja kulttuurille saman tuen kuin muille vähemmistöille annetaan esimerkiksi kouluopetuksessa ja oman kulttuurin säilyttämisessä?

Vastaus kuuluu seuraavasti:

VASTAUS VT ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 36/2009

Vastauksena esitettyyn kysymykseen sivistys- ja henkilöstötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa seuraavaa:

Helsingin kaupunki panostaa, strategiansa mukaisesti, vahvasti sivistykseen ja kulttuuriin. Tälle peruslinjaukselle rakentaen kaupunki arvostaa ja tukee kielivähemmistöjään ja -kulttuureja ja ottaa ne huomioon kehittäessään palvelujaan. Maahanmuuttajien osalta oman kielen ja kulttuurin merkitys on kirjattu kotouttamislakiin. Kotoutumisen tavoitteena on maahanmuuttajan osallistuminen yhteiskunnan toimintaan ja työelämään samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan ylläpitäen ja kehittäen.

Kaupunki panostaa merkittävästi kouluissa tapahtuvaan oman äidinkielen opetukseen. Tavoitteena on vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Opetuksen tehtävänä on saada oppilaat kiinnostumaan omasta äidinkielestään, käyttämään ja kehittämään äidinkielen taitojaan sekä arvostamaan omaa taustaansa ja kulttuuriaan. Helsinki tarjoaa tällä hetkellä oman äidinkielen ope-tusta 40 kielessä perusopetuksen puolella. Syksyllä 2008 tähän ope-tukseen osallistui Helsingissä noin 3 300 oppilasta. Varhaiskasvatuk-sen puolella tällaista järjestelmällistä kieliopetusta ei ole.

Perusopetuksessa voidaan tarvittaessa käynnistää karjalan kielen oman äidinkielen ryhmä. Toistaiseksi opetusvirastoon ei ole tullut hakemuksia karjalan kielen osalta.

Myös kulttuurin ja vapaan sivistystyön alueilla tehdään merkittävää työtä vähemmistöjen kulttuurin tukemiseksi. Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa tarjoaa erilaisia tapahtumia ja seminaareja, ja muuta toimintaa, jotka tähtäävät eri väestöryhmien kohtaamiseen. Caisa järjestää myös oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen tähtääviä perhekerhoja. Suomenkielisen työväenopiston opiskelijat puhuvat äidinkielenään yli 50 eri kieltä.  Kaupunginkirjaston on jo säännösten perusteella otettava hankinnoissaan huomioon kielet, joiden puhujia on kunnassa yli sata henkilöä. Nämä ovat vain esimerkkejä kaupungin monista palvelutoi-minnoista.

Järjestöt ja kolmas sektori ovat kaupungille tärkeitä yhteistyökumppaneita. Kaupungin hallintokunnat myöntävät avustuksia toimintoihin ja tapahtumiin, jotka osaltaan tukevat oman kielen ja kulttuurin ylläpitämistä. Avustuskohteista voidaan mainita eri kieliryhmiin kuuluvien lasten kerhotoiminta, läksykerhot ja kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminta. Kulttuuriasiainkeskus on myöntänyt vuosittain avustuksia mm. Karjalaisen laulun ystäville ja Karjalan nuorisoliitolle. Avustukset myönnetään hakemusten perusteella eikä niitä ole kiintiöity millekään vähemmistö- tai kieliryhmälle.

Kaupungin kulttuuristrategian valmistelu on parhaillaan käynnistymässä. Valmistelua ohjaavat strategiaohjelman linjaukset, joissa todetaan mm. että Helsingissä asuvien ja Helsinkiin muuttavien muunkielisten perheiden palveluja kehitetään kasvavan kysynnän mukaisesti.

Haluan lopuksi todeta, että karjalainen kulttuuriperinne näkyy ja vaikuttaa Helsingin palveluissa ja meidän yleissuomalaisessa kulttuurissamme esimerkiksi ruoka-, musiikki-, ja kuvataidetarjontana.