Archive for marraskuu, 2009

Karjalan Kielen Seuran uunituore tiedote kertoo karjalan kielen saaneen vähemmistökielen virallisen statuksen Suomessa. Työ kielen hyväksi ei luonnollisestikaan pääty tähän, vaan nyt tarvitaan vielä niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla opetus- ja rahoituspuolelle muutoksia. Tietysti myös Tilastokeskus voisi alkaa pitämään tilastoa karjalankielisten määrästä Suomessa, nythän kieltä ei virallisten tilastojen mukaan puhuta Suomessa lainkaan. Totuus on toinen. 

Tämä asetusmuutos on joka tapauksessa hyvä puoliväli “taistelussa” unohdetun kansallisen vähemmistömme olemassaolon puolesta. Sen taistelun, jossa myös Perussuomalaiset ovat olleet aktiivisesti mukana niin puolueena kuin yksityisinä kansalaisinakin.

TIEDOTE

Karjalan kielestä tuli virallisesti kansallinen vähemmistökieli Suomessa

Tasavallan presidentti antoi tänään asetusmuutoksen, jossa karjalan kieli määriteltiin ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi Suomessa.

Maamme hyväksyi jo vuonna 1998 kaksi Euroopan Neuvoston sopimusta, joilla kansallisia vähemmistökieliä suojellaan ja joilla edesautetaan niiden elvyttämistä ja kehittämistä. Sopimukset ovat: Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja ja Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus. Euroopan Neuvoston kriteerien mukaan kansallista vähemmistökieltä on puhuttu ko. maassa vähintään sadan vuoden ajan. Tänään annettu asetus koskee ensin mainitun sopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen 2 pykälän muuttamista.

Asetuksella on huomattava merkitys karjalan kielen suojelun, elvyttämisen ja kehittämisen kannalta. Yhteiskunnan taloudellista tukea on nyt mahdollista saada mm. karjalankieliseen esiopetukseen eli kielipeziin, kouluopetuksen järjestämiseen, aikuisopetuksen tehostamiseen, julkaisutuotantoon, karjalankielisen median toimintaan, kielen ja kulttuuriin tutkimukseen ja naapurimaiden karjalaisten yhteistyöhön. Tähän mennessä viranomaiset ovat pääsääntöisesti torjuneet Karjalan Kielen Seuran esitykset vedoten kielen statuksen puuttumiseen.

Tänään tehdyllä päätöksellä on myös suuri periaatteellinen merkitys. Ensimmäisen kerran historiassa karjalaiset ja karjalankieliset tunnustetaan virallisesti omaksi kansalliseksi ryhmäksi Suomessa. Viime aikoihin asti heitä on yleisesti pidetty häviämään tuomittuna joukkona suomalaisia, jotka puhuvat suomen kielen karjalaisia murteita tai joilla on ”juuret” Karjalassa.  Muualla Euroopassa karjalaisia on taas pidetty omana etnisenä kokonaisuutenaan yli tuhat vuotta.

Valtiovallan tunnustus vahvistaa karjalaista identiteettiä tuntuvasti. Kansanryhmään kuuluvat ovat nyt virallisestikin oma tasavertainen kokonaisuutensa muiden maamme kansallisten vähemmistöjen joukossa.

Seuramme vuosikausia ajama hanke on nyt toteutunut. Karjalaiset ja Karjalan Kielen Seura kiittävät lämpimästi Tasavallan presidenttiä, hallitusta ja eduskuntaa historiallisen päätöksen johdosta.

Lisätietoja: Pertti Lampi p 0400 246 266

Ryhmäpuhe valtuuston istunnossa 25.11. koskien vanhusten pitkäaikaishoidon siirtoa terveystoimesta sosiaalitoimeen ja terveystoimen johtosäännön muutosta. Kyseessä oli suurta melua aiheuttanut suunnitelma, eikä ihme sillä tiedotus ja henkilökunnan kuuleminen oli laiminlyöty melko lahjakkaasti. Samaan pakettiin oli sidottu myös Seniorisäätiön siirto kaupungin alaiseksi toimijaksi muun muassa säätiön kiinteistöjen surkean kunnon takia. Valtuusto äänesti asiasta ja muutos meni läpi.

Hyvät valtuutetut

Nyt käsittelyssä oleva vanhusten pitkäaikaishoidon siirto on mielestäni ajatuksena kannatettava, kun mietitään niitä valtakunnallisia ja kunnallisia tavoitteita, joihin tämä nyt käsittelyssä oleva muutos perustuu.

Tavoitteena on keventää sairaanhoitoa ja vähentää kustannuksia. Samassa yhteydessä on mukaan otettu myös Seniorisäätiö, sillä Seniorisäätiön kiinteistöjen huono kunto on ollut kaikkien yhteinen huoli.

Jokaisen ikäihmisen tulisi voida viettää mahdollisimman vireää ja aktiivista elämää.  Onkin sanottu, että sairaalan ei pitäisi olla kenenkään koti.  Tähän ajatukseen on helppo yhtyä. Sen toteuttaminen ei sitten olekaan välttämättä ihan niin yksinkertainen asia, sillä kun vanhus katoaa sairaalasta siihen kevyempään hoitoon, vaatii se edelleen auttavia käsiä.

Tässä oikeastaan on kiteytettynä tähän koko asiaan liittyvä ongelma: on tehty selvitys ja vakuuteltu, että mikään ei muutu. Selvityksen eräs monista ongelmista on siinä, että se on tehty kolmen valmiiksi annetun vaihtoehdon pohjalta. Ei ole annettu tilaa hakea innovatiivisia ja mullistavia vaihtoehtoja antamalla tilaa neljännelle täysin puhtaalta pöydältä lähtevälle vaihtoehdolle. Tällainen selvitys on helppo tehdä, mutta sen lopputulos on niin kovin helppo arvata: joko valitaan yksi kolmesta tai yhdistetään jotakin. Nyt on päädytty yhdistämään virastomalli ja säätiön kehittäminen.

Perussuomalaiset pitävät selvityksen valmistelutapaa ongelmana. On haettu paperilla edullista vaihtoehtoa, mutta muu tuntuu unohtuneen. Tästä selvityksestä puuttuu ennen kaikkea inhimillisyysnäkökulma.

Ovatko selvityksen tekijät käyneet pitkäaikaissairaiden potilaiden ja heidän omaistensa luona kun selvitystä on tehty? Ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Onko oltu yhteydessä kaupungin vanhusneuvoston edustajiin ja onko heiltä kysytty miten vanhukset tulisi huomioida tässä muutoksessa? Ei ole.

Ovatko selvityksen tekijät olleet yhteydessä ruohonjuuritason henkilökuntaan esimerkiksi haastattelujen muodossa kun on selvityksiä tehty? Eivät ole. Ovat vain soittaneet sairaaloiden talousvastaaville ja pyytäneet avainlukuja taskulaskimiaan varten ja haastatelleet joitakin ylempiä johtajia.

Ja miksi olisivat edes olleet yhteydessä edellä mainittuihin avainryhmiin? Selvityksen taustataho KPMG Kunta Oy ja koko konserni on erikoistunut, omien kotisivujensa mukaan, tilintarkastukseen, veroneuvontaan ja kaikenlaiseen muuhun sellaiseen toimintaan, jolla kunta voi hioa talouttaan. Ei ole kyseisen yrityksen osaamisaloina terveydenhuolto, potilasturvallisuus tai henkilökunnan hyvinvointi.

Hyvät kollegat

Seuraavaksi esitän muutamia näkemyksiä ja vastausta kaipaavia kysymyksiä, joita hoitotyötä tekevät ovat esittäneet. Olisi mukavaa, jos tällaiset ja monet muut avoimet asiat voitaisiin selvittää ennen kuin tämä koko paketti tulee voimaan, sillä nämä huolet ovat todellisuutta.

Hoitohenkilökuntaa askarruttavat muun muassa sellaiset asiat kuin:

Mikä on terveyskeskuksen puolelta sosiaalivirastoon siirtyvän hoitohenkilökunnan tehtävä jatkossa? Voivatko he keskittyä hoitotyöhön vai laajenevatko heidän työnkuvansa koskemaan myös ikkunanpesua ja huoltoa, kuten on pelätty tapahtuvaksi sosiaaliviraston alaisuudessa toimimisen yhteydessä?

Miksi selvitystyötä tehneet eivät menneet kunnolla sille tasolle, missä tapahtuu, eli sairaaloihin kuulemaan hoitohenkilökuntaa ja potilaita sekä heidän omaisiaan?

Miksi kaupungin ylin johto ja johtavat virkamiehet eivät ole juurikaan vaivautuneet tiedotustilaisuuksiin kertomaan henkilökunnalle missä mennään ja miten asiat aiotaan tehdä?

Ja lopuksi kysymys: Miten muutokset toteutetaan tällä aikataululla? Mitä tehdään, kun asiat eivät menekään kuten kuvitellaan? Sanon kun, koska tässä on kyse niin isosta muutoksesta, että se ei voi mennä läpi kivuttomasti. Tarvitaan suunnitelma B.

Omalta osaltani, perustuen valistuneeseen koodaustietoon, olen lisäksi hyvin skeptinen sen suhteen, että alkusyksyllä 2010 olisi käytössä yksi potilastietojärjestelmä kahden sijaan, kuten tavoitteena on. Aikataulu on yksinkertaisesti sanottuna kireä. Uskonkin, että henkilökunta joutuu painimaan kahden järjestelmän loukussa pikemminkin kevääseen 2011 kuin syksyyn 2010 asti.

Hyvä puheenjohtaja, valtuutetut ja kansalaiset

Perussuomalaisten mielestä tämä koko asia kaipaa jatkoaikaa. Perimmäinen tavoite on sinänsä hyvä, mutta avoimia kysymyksiä on vielä aivan liian monta. Tämän vuoksi aikalisä ja avoimiin kysymyksiin vastaaminen olisi siksi enemmän kuin suotavaa. Se olisi kaikkien yhteinen etu.

Kaupunginvaltuusto käsitteli 4.11.2009 pidetyssä kokouksessa kaupungin budjettia vuodelle 2010 ja vuosien 2010-2012 taloussuunnitelmaa. Keskustelu kesti yhteensä reilut 7 tuntia.

Pidin tässä yhteydessä Perussuomalaisten 12-minuuttisen ryhmäpuheen, johon sisällytettiin kolme ryhmäpontta: 1) ponsi Suomessa asuvien rakennusmiesten ja -naisten työllisyyden puolesta, 2) ponsi laadukkaan vanhustenhuollon resurssien ja puitteiden varmistamisesta sekä 3) ponsi siitä, että syyskuun 2010 valtuustokokouksista ei makseta valtuutetuille tai varavaltuutetuille kokouspalkkioita. Lisäksi ryhmämme muut valtuutetut jättivät omien puheenvuorojensa myötä muutamia ponsia. Ponsien kohtalo ratkeaa 11.11. pidettävässä valtuuston kokouksessa, jossa päätetään lopullisesti budjetin sisällöstä ja veroprosenteista, ponsista ym.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Viime lamassa suosituin keino taistella rahavajetta vastaan oli juustohöylä. Tai oikeammin moottorisaha. Se oli kieltämättä tehokas keino säästää rahaa, mutta valitettavan tuhoisaa hyvinvointivaltiolle ja sen luomille turvaverkoille. Nyt on aika kokeilla toisenlaista lähestymistapaa lainanoton ja maltillisten leikkausten ja veronkorotusten muodossa. Emme vielä tiedä, onko se parempi vaihtoehto, aika kertoo meille sen.

Budjetti vuodelle 2010 ei ole täydellinen, mutta se voisi olla paljon tylympikin kaupunkilaisille. Muutamia poimintoja hyvistä ja huonoista puolista sekä huomioita niistä.

Olemme tyytyväisiä niihin tavoitteisiin ja keinoihin, joita budjetissa asetetaan työllistämiselle.

Esimerkiksi rakentaminen on tehokas keino luoda työpaikkoja alalle, joka perustuu ihmistyövoimaan eikä pelkästään robotteihin. Mutta tässä on myös ongelmansa, sillä mikäli rakentaminen ei luokaan työpaikkoja helsinkiläisille, Helsinkiin veronsa maksaville rakennusmiehille ja –naisille, siihen pistetyt miljoonat ovat yhtä tyhjän kanssa. Pahimmillaan helsinkiläisten rakennusmiesten työttömyyden torjuntaan tarkoitetut rahat saattavat valua ulkomaille.

Edellä olevaan viitaten esitän seuraavan ponnen:

”Kaupunginvaltuusto esittää toiveenaan, että kaupunki pyrkii vaikuttamaan urakkasopimuksia somlittaessa urakoitsijoihin siten, että ne käyttäisivät ensisijaisesti Suomessa pysyvästi asuvaa työvoimaa”.

Jos me voimme mainostaa televisiossa, että osta ja suosi suomalaista osana lamantorjuntaa, tulee meidän voida suosia myös suomalaista duunaria. EU:sta huolimatta.

Yleisesti puhuen rakentamisen painotukset ensi vuoden budjetissa ovat kohtuulliset. Korjausrakentaminen on kaupungissamme tällä hetkellä akuutti asia rakennuskantamme vanhuuden vuoksi, jota olisi suonut myös budjetissa korostettavan jo vuodelle 2010 enemmänkin. Lisäksi on mielestämme viisasta panostaa samalla energiatehokkuuden parantamiseen. Siksi tervehdimme tyytyväisyydellä niitä lisäyksiä, joita budjettineuvottelussa tälle sektorille saatiin.

On myös muita aloja, joissa tarvitaan työtä ja työntekijöitä. Sosiaali- ja terveyspalveluitamme ollaan parhaillaan panemassa uuteen uskoon. Raskasta vanhusten- ja lastenhoitoa halutaan keventää kodinomaisemmalla hoidolla. Kannatettava tavoite, mutta ilman riittävää määrää työntekijöitä nämä tavoitteet eivät täyty. Pahimmillaan tilanne johtaa siihen, että meillä on satoja heitteille jätettyjä helsinkiläisiä vankina neljän seinän sisällä. Tällöin rikottaisiin ihmisoikeuksia ja lakia oikein urakalla. Näin ei saa siis käydä.

Vanhustenhoidon laatu antaa parhaimmillaan ihmisarvon mukaiset puitteet elämiseen. Tärkein edellytys on riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö, jolle on luotu edellytykset työnsä laadukkaaseen suorittamiseen.

Tämän johdosta esitän seuraavan ponnen:

”Hyväksyessään budjetin 2010 kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki turvaa laadukkaaseen vanhustenhoitoon tarvittavat resurssit ja puitteet”

Yrittäjyyteen rohkaiseminen on yksi keino päästä tähän tavoitteeseen, mutta siihen liittyy myös riskejä, kuten riski yrittäjän työuupumuksesta tai konkurssista, joka pahimmillaan yllättäisi kaupungin housut kintuissa. On syytä muistuttaa, että kaupunkimme vastuu vanhusten ja lasten hyvinvoinnista ei ulkoistamisten myötä katoa mihinkään.

Joillekin valtuutetuille ja luottamushenkilöille lienee tullut yllätyksenä yksityistämisen pitkäaikaiset vaikutukset. Yksityistäminen nimittäin tarjoaa hetkellistä helpotusta ja säästöä, mutta pidemmän päälle ulkoistamisesta on tullut monille halpojen ratkaisujen hakijoille kalliita huteja. Tämän ei pitäisi olla mikään yllätys, sillä yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa. Sen voitontavoittelun maksaa aina asiakas. Suomalainen teollisuus on yrittänyt tätä ulkoistamalla esimerkiksi siivouspalveluitaan, ja kalliiksi on tullut. Nyt Helsingin kaupunki yrittää tätä sosiaali- ja terveyspalveluissaan, mutta emme usko että vastausta kustannuksien alentamiseen löytyy pelkästään ulkoistamisista. Kaupungin itsetuottamilla palveluilla tulee olemaan jatkossakin kysyntää myös kaupungin oman budjetin näkökulmasta katsoen.

Arvoisa puheenjohtaja

Helsingin yhtenä visiona strategiassaan on olla kansainvälisesti kilpailukykyinen. Jotta tähän päästään, tulee meillä olla laadukas koulutusjärjestelmä, joka kykenee tuottamaan kovatasoisia osaajia eri alojen palvelukseen. Jotta tähän päästään, on panostettava jo peruskoulutukseen.

Opetustoimen lähivuosien suuria, vastausta odottavia haasteita ovat koulujen eriytyminen ja oppilaiden osaamistason kirjavuus. Erityisopetusta tarvitsevien lasten, erityisesti maahanmuuttajalasten, määrä kasvaa vuosi vuodelta. Tämä tulee näkymään myös opetustoimen määrärahatarpeessa. Uskomme, että koulupudokkuus ja sen toteuma tulee olemaan paitsi Helsingin, myös koko maan kilpailukykyyn ja hyvinvointiin oleellisesti vaikuttava tekijä.

Me Perussuomalaiset emme usko määrän kaikkivoipaisuuteen. Me uskomme laatuun. Ei ole rikkautta olla työtön ja kieltä osaamaton maahanmuuttaja satojen tai tuhansien muiden samassa jamassa olevien joukossa. On rikkautta olla maahanmuuttaja, joka on työllistynyt, oppinut uuden kielen ja omaksunut uuden kulttuurin tavat. Perussuomalaisten mielestä ideaali tilanne olisi, kun meillä panostettaisiin määrän sijasta laatuun kaikessa maahanmuuttoon liittyvässä toiminnassa. Se on kaikkien etu. Tehokas kotouttaminen ei valitettavasti tunne henkilölukuun perustuvia paljousalennuksia.

Liikennejärjestelyt puhuttavat kaupungissamme. Julkisen liikenteen tehostaminen ja jalankulku- sekä polkupyöräreittien lisääminen ovat kannatettavia tavoitteita. Tämä näkyy myös budjetissa. Bulevardi on esimerkki hyvästä ja huonosta suunnittelusta. Hyvää ovat jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja autojen erottaminen omille kaistoilleen. Huonoa ovat jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kaistojen välissä kasvavat puut, jotka ovat varomattomalle, tietä ylittäville jalankulkijoille todellisia vaaran paikkoja, jos ei satu huomaamaan puun takaa syöksyvää pyöräilijää. Sama pätee toki toisinkin päin. Toivotamme onnea haasteisiin uudelle kaupunkimme palkkaamalle pyöräilysuunnittelijalle, joka varmastikin on jo tutustunut Bulevardin haasteellisuuteen.

Tämä edellä mainittu julkisen- ja ei-autoihin perustuvan liikenteen kehittäminen eivät kuitenkaan saa tapahtua muuta liikennettä, eli lähinnä autoilua vaikeuttavilla keinoilla. Helsingin ja erityisesti keskusta-alueen haasteena on sen maantieteellinen sijainti tiheästi rakennetulla niemellä, joka ei tarjoa moniakaan vaihtoehtoja liikenneolojen suunnittelussa.

Kaupunginhallituksen enemmistö päätti maanantaina myönteisestä kannasta ruuhkamaksuihin. Perussuomalaisten mielestä ruuhkamaksu, tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua, ei saa olla itsetarkoitus. Tavoitteena ei tule olla maksun rangaistusluonteisuus, vaan sen tulee pikemminkin ohjata ja kannustaa kuntia toisaalta kehittämään julkista liikennettään sekä yleisiä liikennejärjestelyitään, ja toisaalta kannustaa ihmisiä käyttämään itselle parhaiten soveltuvaa ja tarkoituksenmukaisinta liikkumismuotoa tilanteesta riippuen.

Arvoisa puheenjohtaja

Lopuksi on todettava, että budjetti ei ole pelkästään määrärahalisäyksiä. Se on myös säästöjä. Tulevien vuosien talouskehitystä on mahdoton tässä vaiheessa ennustaa tarkasti. Luultavasti tulemme tekemään säästöjä ja leikkauksia jatkossakin. Ehkä jopa korottamaan veroja. Aika näyttää.

Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä meillä valtuutetuilla on moraalinen ja käytännöllinen velvollisuus osallistua myös omalta osaltamme säästötalkoisiin.

Siksi esitän Perussuomalaisten valtuustoryhmän kolmantena pontena seuraavaa:

”Kaupunginvaltuusto päättää hyväksyessään tämän ponnen olla maksamatta syyskuussa 2010 pidettävien valtuustokokousten kokouspalkkioita valtuutetuille ja varavaltuutetuille”.

Hyväksymällä tämän ponnen säästämme veronmaksajien rahoja kymmenien tuhansien eurojen edestä. Emme usko, että yhden kuukauden kokouspalkkioista luopuminen olisi yhdellekään syyskuun 2010 kokouksiin osallistuvalle valtuutetulle tai varavaltuutetulle taloudellinen katastrofi. Se ei myöskään pelasta kaupunkimme budjettia.

Perussuomalaisten mielestä me valtuutetut emme voi vaatia muilta säästöjä, jos emme ole niitä valmiita myös omalla kohdallamme tekemään. Loppujen lopuksi me kaikki olemme samassa veneessä.

Aloite Helsingin kaupunginvaltuuston internet-arkiston kehittämisestä siten, että se palvelisi entistä paremmin valtuutettuja ja kaupunkilaisia.

Aloite sai alkunsa 23.9.2009 pidetyssä valtuuston istunnossa, jossa keskusteltiin eräästä kokoomusedustajan aiemmin jättämästä aloitteesta, jolla halutiin rajoittaa valtuutettujen oikeutta tehdä liukuhihnalta aloitteita. Ajatus tyrmättiin useissa puheenvuoroissa ja omassa puheenvuorossani peräänkuulutin kaupungin internetsivujen kehittämisen tärkeyttä tässä asiassa.

Kokouksen jälkeisten käytäväpuheiden perusteella päätin tehdä aloitteen seuraavaan valtuustoon (7.10.) ja keräsin tuossa kokouksessa allekirjoituksia, joita sainkin yhteensä 55 kappaletta. Vastaavia aloitteita on tehty menneinä vuosina, joten jään jännityksellä odottamaan, huomioidaanko tätä aloitetta. Aika voisi olla kypsä, sillä kaupunki on parhaillaan kehittämässä valtuustotyöskentelyä tietokonepohjaisemmaksi. Siinä sivussa hoituisi varmasti kaupungin kotisivujen hakutoimintojen kehittäminen.

Aloite sähköisen arkiston kehittämisestä

Me allekirjoittaneet pyydämme kaupunkia ryhtymään toimiin, joilla kehitetään kaupunginvaltuuston sähköisiä palveluja internetissä. Tavoitteena tulee olla sähköinen arkisto, josta valtuutetut ja kansalaiset voivat nähdä valtuutettujen jättämät aloitteet, kysymykset ja ponnet yksinkertaisesti hakusanoja ja/tai valtuutetun nimeä käyttämällä.

Nykyinen pdf-pohjainen järjestelmä on kankea ja löytääkseen jotain täytyisi hakijalla olla käsitys koska aloite tms. on jätetty. Sähköisen arkiston mallia voi hakea esimerkiksi eduskunnan vastaavasta järjestelmästä.

Uskomme, että toimivan sähköisen järjestelmän avulla myös hallinnon näkökulmasta katsottuna toistuvat aloitteet ja kysymykset vähenisivät ja rahaa sekä aikaa säästyy, kun valtuutettu voisi tarkistaa, onko asiasta jo aiemmin tehty aloitetta tai kysymystä ja millaisen vastauksen se on silloin saanut. Tämän jälkeen jää valtuutetun omaan harkintaan se, tyytyykö hän aiempaan vastaukseen vai onko asiassa tapahtunut jotain sellaista, joka edellyttää asian nostamista uudelleenkäsittelyyn.

Helsingissä 7.10.2009

Antti Valpas (+54 muuta valtuutettua)