Sosiaalilautakunta: Eriävät mielipiteet vastaanottokeskusten perustamisesta

Kuten valveutuneet kansalaiset tietävät, sosiaalilautakunta käsitteli 12.3.2009 kahden uuden turvapaikkakeskuksen perustamista Helsinkiin entiseen Martta-hotelliin ja Fenno-hotelliin.

Esitin kokouksessa, että kyseisiä keskuksia koskevia vuokrasopimuksia ei tehdä ja näinollen äänestimme. Äänestys päättyi 7-3 keskusten perustamisen puolesta, jolloin ilmoitin jättäväni eriävät mielipiteet päätöksistä (kirjoituksen lopussa, sisällöltään hyvin yhteneväiset).

Koska äänestyskäyttäytyminen ja läsnäolleet on tässä yhteydessä julkista tietoa, julkistan ne tässä.

Läsnäolleet lautakunnan jäsenet ja äänestyskäyttäytyminen (vuokrasopimusten teon puolesta/vastaan):

Sirkku Ingervo (puheenjohtaja, vihr. vars. jäsen) Puolesta
Sanna Vesikansa (vihr. vars. jäsen) Puolesta
Jussi Tarkkanen (vihr. varajäsen) Puolesta
Jaana Pelkonen (kok. vars. jäsen) Vastaan
Heidi Ruhala (kok. varajäsen) Vastaan
Terhi Mäki (SDP vars. jäsen) Puolesta
Sara Paavolainen (SDP vars. jäsen) Puolesta
Katja-Anneli Wathén (Vas. varajäsen) Puolesta
Gunvor Brettschneider (RKP vars. jäsen) Puolesta
Antti Valpas (PS vars. jäsen) Vastaan

Poissa oli kokoomuksen kolmas edustaja Olli Valtonen (lautakunnan varapuheenjohtaja, joka tosin saapui jonkin aikaa näiden vastaanottokeskusten käsittelyn jälkeen jostain toisesta kokouksesta), eikä hänen varanainen Arja Karhuvaarakaan ollut paikalla.

Ennen äänestystä keskustelimme mm. turvapaikanhakijoita varten tarvittavien tilojen tarpeesta ja saatavuudeta. Tilanne on tällä hetkellä virkamiesten mukaan se, että muita tiloja ei Helsingissä ole. Siksi onkin aika erikoista, että poliittinen henki tuntuu olevan se, että maahanmuuttajia otetaan sisään sitä mukaa kuin heitä saapuu. Minulle jäi ainakin epäselväksi, miten kaupunki aikoo lisätulijat majoittaa ja kotouttaa, kun väliaikaisia tiloja vapautuu seuraavan kerran vasta parin vuoden päästä ja kotouttamiseen liittyvistä ammattilaisista on huutava pula.

Kuten jäljempänä olevista eriävistä mielipiteistä käy ilmi, seuraavan 15 vuoden aikana kaupunkiimme tulee vuosittain 5000 – 10000 uutta maahanmuuttajataustaista henkilöä, jos ennuste siitä että joka 4. Helsingin asukas olisi ulkomaalaistaustainen vuonna 2025 pitää paikkansa. Haluan korostaa tässä yhteydessä, kuten korostin myös lautakunnan kokouksessa, että en  sinällään vastusta turvapaikanhakijoiden tuloa kaupunkiimme. Sen sijaan vastustan sitä, että Helsingin kaupungilta puuttuu kokonaisvaltainen maahanmuuttostrategia ja kaupunki reagoi asioihin vasta kun ne tapahtuvat, eikä valmistaudu niihin mitenkään etukäteen. Ainakin kaupungin virkamiesten ilmeistä päätellen tämä kommentti sai harmaat aivosolut liikkeelle. Toivottavasti positiivisin tuloksin. Mihin kaupunki sijoittaa nämä tuhannet tulijat, jos jo 400 lisähengen kanssa on ongelmia? Mistä saamme heille työtä ja asunnot kun helsinkiläisillekään ei ole? Miten helsinkiläiset itse suhtautuvat tähän kaikkeen?

Toivonkin, että muut poliittiset päättäjät pysähtyvät pohtimaan asioita pitkän aikavälin (mielellään 25 vuoden) perspektiivillä eteenpäin, eikä reagoi näihin asioihin ikään kuin ne tulisivat yllätyksenä. Nämä asiat eivät tule yllätyksenä.

Kysyn uudestaan: Mitä tekee kaupunki tässä tilanteessa? Meillä on nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa. Joko reagoimme tilanteisiin vasta sitten, kun tilanne on akuutti ja venytämme resurssit sietokyvyn äärirajoille (ja siitä yli) kuten nyt tapahtuu, tai harjoitamme resursseihin sopeutettua maahanmuuttopolitiikkaa. Minä kannatan resurssien mukaan toimimista, vaikka se tarkoittaisi sitä, että suuri joukko tulijoita jouduttaisiin käännyttämään ovelta. Käytössämme olevilla resursseilla toteutettuna noin 500 henkilöä / vuosi (mukaanlukien perheenjäsenet) olisi uskoakseni toteutettavissa laadukkaasti. Nyt tuo määrä on eilisen päätöksen jälkeen siis reilu 1000 henkeä. On kaikkien etu, että maahamme tullut maahanmuuttaja saa kunnon kieli- ja kotouttamiskylvyn ja ymmärtää, millaiseen yhteiskuntaan hän on tullut ja mitä häneltä odotetaan. Kaupungin nykypolitiikka johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen.

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 12.3.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 3: Tilojen vuokraaminen aikuisten palvelujen vastuualueen maahanmuuttajapalvelujen Helsingin vastaanottokeskuksen majoituspaikkojen lisäämiseksi osoitteesta Uudenmaankatu 24

Taustaa

Suomi on ollut viime vuosina voimakkaasti lisääntyneen maahanmuuton kohde. Suomen sisällä muuttoliike on keskittynyt erityisesti suuriin kaupunkeihin, joista Helsinki on yksi kohdekaupunki.

Helsingin kaupungin vastuulla on ennestään kaksi vastaanottokeskusta Kyläsaaressa ja Metsälässä, joissa on yhteensä 279 paikkaa. Näiden lisäksi keskusten toiminnan piiriin kuuluvat ns. yksityisesti majoittuneet, joita oli vuoden 2008 lopulla keskusten kirjoilla yhteensä 467. Tämä tarkoittaa liki 750 henkilöä.

Helsingin vastaanottokeskukset ovat toimineet ns. transit-periaatteen pohjalta. Tässä järjestelmässä keskusten kirjoilla olevat henkilöt siirtyvät päätöksen saatuaan asumaan uuteen kotikuntaansa pääasiassa Helsingin ulkopuolelle. Samoin on suunniteltu tapahtuvan myös Uudenmaankatu 24:ään majoitettavien kohdalla.

Tässä on nyt kuitenkin tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos; yhä useampi vastaanottokeskuksen asukas jää joko asumaan Helsinkiin tai muuttaa kaupunkiimme. Kehityksen syynä on omalta osaltaan muiden kuntien mahdollisuudet ja halu vastaanottaa turvapaikanhakijat asumaan omille alueilleen.

Nyt suunnitellaan entiseen Martta-hotelliin osoitteessa Uudenmaankatu 24 perustettavaksi vastaanottopaikat yhteensä 150-200 maahanmuuttajalle.

Yksityiskohtaiset perustelut eriävälle mielipiteelle

Taloustilanne
Valtio korvaa maahanmuuttajien asuttamisesta syntyvät kustannukset, kuten Uudenmaankatu 24:n kiinteistön vuokrakulut. On kuitenkin muistettava, että ei ole käytännössä olemassa sellaista erillistä maksajaa kuin “valtio”. Vastaanottokeskusten maksumiehiä ovat kaikki Suomessa asuvat veronmaksajat. Myös helsinkiläiset. Maksajina ovat duunarit, työttömät, eläkeläiset ja yksinhuoltajat. He eivät hurraa kun he kokevat, että heiltä leikataan ja viedään palveluita, ja samaan aikaan maahanmuuton edistämiseen tuntuu riittävän rahaa.

Vuodessa pelkät vuokrakustannukset Uudenmaankatu 24:n kohdalla ovat yhteiskunnallemme 1.041.606,72 euroa. Vuokrasopimus on solmittu 10 vuodeksi ja se sisältää mahdollisuuden yhteensä 10 vuoden jatkoon, jaoteltuna neljään 5 vuoden määräaikaiseen jaksoon.

Tämän lisäksi tulevat mm. toimeentuloon ja kotouttamiseen liittyvät kustannukset. Jos asuntoja ja töitä ei riitä helsinkiläisille, miten niitä voi riittää maahanmuuttajille?

Nykyisessä taloustilanteessa tällaiset kasvavat kulut lisäävät kansalaisten ärtymystä ja syyllistää nimenomaan niitä syyttömiä ihmisiä jotka eivät ole päätöksentekoon osallistuneet eli turvapaikanhakijoita. Todellisia vastuullisia ovat asian puolesta päättäneet.

Marttahotellin tontin testamenttiasia epäselvä
Kansalaiset ovat kiinnittäneet sosiaalilautakunnan jäsenten huomiota siihen tosiasiaan, että Marttahotellin tontti on testamentilla säädelty kohde, jota ei saa myydä muuhun kuin Marttaliiton tarkoitusperiä vastaavaan käyttöön. Maahanmuuttajien vastaanottotoiminta ei kuulu Marttaliiton tarkoitusperiin.

Lisäksi on huomattava, että Perintökaaren 12 luvun § 4 mukaan yleinen periaate on, että jos testamentin tahdon vastaisia toimia halutaan tehdä, niihin on haettava lupa oikeudelta. Edessä saattaakin olla pitkä oikeudenkäyntien sarja kun haetaan selvyyttä testamentissa ilmaistun tahdon ja Marttaliiton käytännön toimien väliseen selkeään ristiriitaan.

Kaupungin resurssipula
Voimakas maahanmuuttajien määrän kasvu on johtanut maahanmuuttoresurssien loppumiseen koko maassa. Helsingissä tilanne on käytännössä veitsenterällä ja tilanteen pelätään kriisiytyvän minä päivänä tahansa. Nykyisinkin maahanmuuttajat joutuvat odottamaan Helsingissä mm. asuntoja, kielikoulutusta, terveystarkastuksia ja päivähoitopaikkoja jopa kuukausitolkulla. Puhumattakaan itse helsinkiläisistä. Lisähenkilökunnan palkkaus ei ratkaise vastaanoton rakenteellisia ongelmia, koska väkeä tulee heti lisää käyttämään nämä niukat lisäresurssit.

On ennustettu, että vuonna 2025 eli noin 15 vuoden päästä Helsingin väestöstä peräti 25% olisi maahanmuuttajataustaisia. Olettaen, että kaupungin asukasmäärä olisi vuonna 2025 sama kuin nyt, tarkoittaisi tämä Helsingissä vähintään 5.000 uutta maahanmuuttajaa per vuosi. Esitetyn lukeman voi olettaa olevan huomattavasti alakanttiin, koska kaupungin väkimäärä tulee kasvamaan, ellei nykyinen väestö muuta pois kaupungista samassa suhteessa maahanmuuttajien alta.

Jokainen ymmärtää, että jos Helsingin vastaanottokyky on romahduspisteessä nykyisten noin 750 vastaanottokeskusten kirjoilla olevien kanssa, mitä se tulee olemaan kun kotouttamistoimia tarvitsevien määrä on 5-10 kertainen?

Helsingin tulee siksi harjoittaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa vastaanotettavien turvapaikanhakijoiden määrä mitoitetaan kaupunkimme todelliseen kykyyn kotouttaa vastaanottajat. Näin ei nyt tapahdu, vaan vallalla on poliittinen suuntaus, jossa ei ajatella asioita kokonaisvaltaisesti loppuun asti vaan uskotaan, että kyllä “valtio hoitaa”. Ja kun valtio ei siihen kykene, ei siihen kykene kaupunkikaan. Unelmia ja toivoa on aina hyvä olla, mutta tulos on katastrofi jos yhteiskunnalliselle realismille ei anneta tilaa.

Kotouttamiseen pitää panostaa, se on myös perussuomalaisten viesti. Mutta ei siten, että piikki on auki. Meille panostus tarkoittaa laatua, ei määrää.

En halua olla mukana edistämässä sellaisen yhteiskunnan kehittymistä, jossa maahan tulevat turvapaikanhakijat saattavat syrjäytyä järjestelmän omien ongelmien vuoksi. Ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät vähene vain toivomalla ja mainostoimistojen tekemillä kampanjoilla, ne vähenevät vain siten, että ihmiset kuulevat maahanmuuttajien puhuvan suomea ja näkevät heidän tekevän töitä. Kotoutuminen on maahanmuuttajalle yhteiskunnassamme pärjäämisen elinehto ja helpottaa sitä, että hänet hyväksytään.

Helsingissä 12.3.2009

Antti Valpas
Sosiaalilautakunnan jäsen
Perussuomalaiset

Eriävä mielipide

Sosiaalilautakunnan kokouksessa 12.3.2009 päätettyyn esityslistan asiaan numero 4: Tilojen vuokraaminen aikuisten palvelujen vastuualueen maahanmuuttajapalvelujen Helsingin vastaanottokeskuksen majoituspaikkojen lisäämiseksi osoitteesta Kaarlenkatu 7

Taustaa

Suomi on ollut viime vuosina voimakkaasti lisääntyneen maahanmuuton kohde. Suomen sisällä muuttoliike on keskittynyt erityisesti suuriin kaupunkeihin, joista Helsinki on yksi kohdekaupunki.

Helsingin kaupungin vastuulla on ennestään kaksi vastaanottokeskusta Kyläsaaressa ja Metsälässä, joissa on yhteensä 279 paikkaa. Näiden lisäksi keskusten toiminnan piiriin kuuluvat ns. yksityisesti majoittuneet, joita oli vuoden 2008 lopulla keskusten kirjoilla yhteensä 467. Tämä tarkoittaa liki 750 henkilöä.

Helsingin vastaanottokeskukset ovat toimineet ns. transit-periaatteen pohjalta. Tässä järjestelmässä keskusten kirjoilla olevat henkilöt siirtyvät päätöksen saatuaan asumaan uuteen kotikuntaansa pääasiasssa Helsingin ulkopuolelle. Samoin on suunniteltu tapahtuvan myös Kaarlenkatu 7:ään majoitettavien kohdalla.

Tässä on nyt kuitenkin tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos; yhä useampi vastaanottokeskuksen asukas jää joko asumaan Helsinkiin tai muuttaa kaupunkiimme. Kehityksen syynä on omalta osaltaan muiden kuntien mahdollisuudet ja halu vastaanottaa turvapaikanhakijat asumaan omille alueilleen.

Nyt suunnitellaan entiseen Fenno-hotelliin osoitteessa Kaarlenkatu 7 perustettavaksi vastaanottopaikat yhteensä 180-200 maahanmuuttajalle.

Yksityiskohtaiset perustelut eriävälle mielipiteelle

Taloustilanne
Valtio korvaa maahanmuuttajien asuttamisesta syntyvät kustannukset, kuten Kaarlenkatu 7:n kiinteistön vuokrakulut. On kuitenkin muistettava, että ei ole käytännössä olemassa sellaista erillistä maksajaa kuin “valtio”. Vastaanottokeskusten maksumiehiä ovat kaikki Suomessa asuvat veronmaksajat. Myös helsinkiläiset. Maksajina ovat duunarit, työttömät, eläkeläiset ja yksinhuoltajat. He eivät hurraa kun he kokevat, että heiltä leikataan ja viedään palveluita, ja samaan aikaan maahanmuuton edistämiseen tuntuu riittävän rahaa.

Vuodessa pelkät vuokrakustannukset Kaarlenkatu 7:n kohdalla ovat yhteiskunnallemme 819.000 euroa. Sopimuksen mukaisesti vuokrankorotus on aina vähintään 1,95% vuodessa. Vuokrasopimus on solmittu 10 vuodeksi ja se sisältää 10 vuoden jatko-option. Tämän kiinteistön kohdalla lisäksi tulee maksettavaksi hoitovastike (5.017e/kk ensimmäisen vuoden ajan, vastiketta tarkistetaan vuosittain) ja kiinteistönhuoltopalvelut (5.500e/kk + alv 22% eli yhteensä 6.710e/kk)

Tämän lisäksi tulevat mm. toimeentuloon ja kotouttamiseen liittyvät kustannukset. Jos asuntoja ja töitä ei riitä helsinkiläisille, miten niitä voi riittää maahanmuuttajille?

Nykyisessä taloustilanteessa tällaiset kasvavat kulut lisäävät kansalaisten ärtymystä ja syyllistää nimenomaan niitä syyttömiä ihmisiä jotka eivät ole päätöksentekoon osallistuneet eli turvapaikanhakijoita. Todellisia vastuullisia ovat asian puolesta päättäneet.

Kaupungin resurssipula
Voimakas maahanmuuttajien määrän kasvu on johtanut maahanmuuttoresurssien loppumiseen koko maassa. Helsingissä tilanne on käytännössä veitsenterällä ja tilanteen pelätään kriisiytyvän minä päivänä tahansa. Nykyisinkin maahanmuuttajat joutuvat odottamaan Helsingissä mm. asuntoja, kielikoulutusta, terveystarkastuksia ja päivähoitopaikkoja jopa kuukausitolkulla. Puhumattakaan itse helsinkiläisistä. Lisähenkilökunnan palkkaus ei ratkaise vastaanoton rakenteellisia ongelmia, koska väkeä tulee heti lisää käyttämään nämä niukat lisäresurssit.

On ennustettu, että vuonna 2025 eli noin 15 vuoden päästä Helsingin väestöstä peräti 25% olisi maahanmuuttajataustaisia. Olettaen, että kaupungin asukasmäärä olisi vuonna 2025 sama kuin nyt, tarkoittaisi tämä Helsingissä vähintään 5.000 uutta maahanmuuttajaa per vuosi. Esitetyn lukeman voi olettaa olevan huomattavasti alakanttiin, koska kaupungin väkimäärä tulee kasvamaan, ellei nykyinen väestö muuta pois kaupungista samassa suhteessa maahanmuuttajien alta.

Jokainen ymmärtää, että jos Helsingin vastaanottokyky on romahduspisteessä nykyisten noin 750 vastaanottokeskusten kirjoilla olevien kanssa, mitä se tulee olemaan kun kotouttamistoimia tarvitsevien määrä on 5-10 kertainen?

Helsingin tulee siksi harjoittaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa vastaanotettavien turvapaikanhakijoiden määrä mitoitetaan kaupunkimme todelliseen kykyyn kotouttaa vastaanottajat. Näin ei nyt tapahdu, vaan vallalla on poliittinen suuntaus, jossa ei ajatella asioita kokonaisvaltaisesti loppuun asti vaan uskotaan, että kyllä “valtio hoitaa”. Ja kun valtio ei siihen kykene, ei siihen kykene kaupunkikaan. Unelmia ja toivoa on aina hyvä olla, mutta tulos on katastrofi jos yhteiskunnalliselle realismille ei anneta tilaa.

Kotouttamiseen pitää panostaa, se on myös perussuomalaisten viesti. Mutta ei siten, että piikki on auki. Meille panostus tarkoittaa laatua, ei määrää.

En halua olla mukana edistämässä sellaisen yhteiskunnan kehittymistä, jossa maahan tulevat turvapaikanhakijat saattavat syrjäytyä järjestelmän omien ongelmien vuoksi. Ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät vähene vain toivomalla ja mainostoimistojen tekemillä kampanjoilla, ne vähenevät vain siten, että ihmiset kuulevat maahanmuuttajien puhuvan suomea ja näkevät heidän tekevän töitä. Kotoutuminen on maahanmuuttajalle yhteiskunnassamme pärjäämisen elinehto ja helpottaa sitä, että hänet hyväksytään.

Helsingissä 12.3.2009

Antti Valpas
Sosiaalilautakunnan jäsen
Perussuomalaiset

Share
Valpas.info © 2006-2017 - Piirros © Hannu Lukkarinen Frontier Theme