Kirjallinen kysymys: Karjalan kielen ja kulttuurin tukeminen

Helsingin kaupunginvaltuustossa 10.6.2009 suullisesti käsiteltävänä ollut kirjallinen kysymys koskien yleisesti vähemmistökielten ja -kulttuurien sekä erityisesti  karjalan kielen ja kulttuurin tukemista Helsingin kaupungin toimesta.

Karjalan kielen ja kulttuurin tukeminen

Karjalan kieli on yksi Suomessa puhutuista kansallisista vähemmistökielistä; karjalaa on puhuttu Suomen alueella viimeiset 1200 vuotta. Kielen vähemmistöasemaa ei ole kuitenkaan virallisesti tunnustettu Suomessa eikä sitä virallisissa Tilastokeskuksen tilastoissakaan ole olemassa, vaikka Suomi on mm. allekirjoittanut Euroopan Neuvoston sopimuksen, joka käytännössä edellyttää Suomen valtiolta toimia karjalan kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi.

Karjalan Kielen Seura onkin käynyt vuosia neuvotteluita maamme hallituksien kanssa sen puolesta, että valtiovalta ryhtyisi vakaviin toimenpiteisiin antaakseen karjalan kielelle tunnustetun vähemmistön aseman, kuten mm. ruotsin, saamen, viittomakielen ja romanikielen kohdalla on tehty.

Helsingissä karjalan kieltä äidinkielenään puhuvia tai ymmärtäviä on Karjalan Kielen Seuran varovaisen arvion mukaan 2650. Koko maassa karjalan kieltä äidinkielenään puhuvia on noin 5000 ja kieltä ymmärtäviä noin 20000. Karjalankielinen yhteisö nyky-Suomessa koostuu pääosin talvi- ja jatkosotien rajakarjalaisista evakoista, Itä-Karjalan kansannousun (1918–1922) sotapakolaisista ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen muuttaneista karjalaisista sekä kaikkien näiden ryhmien jälkeläisistä. Kieli elää Suomessa uutta kukoistusaikaa. Muun muassa karjalankielisestä lapsille ja nuorille suunnatusta kielipesä- ja kouluopetuksesta kiinnostuneita perheitä on Helsingissä kymmeniä.

Jotta unohdetun kansallisen vähemmistömme oikeudet toteutuisivat täysimääräisesti, vaatii se myös käytännön toimenpiteitä ympäröivältä yhteiskunnalta.

Kysynkin

1  Millä eri tavoilla Helsingin kaupunki yleisesti ottaen tukee alueellaan asuvia kieli- ja kulttuurivähemmistöjä näiden oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi?

2  Jatkona edellä esitettyyn kysymykseen, millaisiin käytännön toimenpiteisiin Helsingin kaupunki ryhtyy antaakseen karjalan kielelle ja kulttuurille saman tuen kuin muille vähemmistöille annetaan esimerkiksi kouluopetuksessa ja oman kulttuurin säilyttämisessä?

 

Vastaus kuuluu seuraavasti:

VASTAUS VT ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 36/2009

Vastauksena esitettyyn kysymykseen sivistys- ja henkilöstötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa seuraavaa:

Helsingin kaupunki panostaa, strategiansa mukaisesti, vahvasti sivistykseen ja kulttuuriin. Tälle peruslinjaukselle rakentaen kaupunki arvostaa ja tukee kielivähemmistöjään ja -kulttuureja ja ottaa ne huomioon kehittäessään palvelujaan. Maahanmuuttajien osalta oman kielen ja kulttuurin merkitys on kirjattu kotouttamislakiin. Kotoutumisen tavoitteena on maahanmuuttajan osallistuminen yhteiskunnan toimintaan ja työelämään samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan ylläpitäen ja kehittäen.

Kaupunki panostaa merkittävästi kouluissa tapahtuvaan oman äidinkielen opetukseen. Tavoitteena on vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Opetuksen tehtävänä on saada oppilaat kiinnostumaan omasta äidinkielestään, käyttämään ja kehittämään äidinkielen taitojaan sekä arvostamaan omaa taustaansa ja kulttuuriaan. Helsinki tarjoaa tällä hetkellä oman äidinkielen ope-tusta 40 kielessä perusopetuksen puolella. Syksyllä 2008 tähän ope-tukseen osallistui Helsingissä noin 3 300 oppilasta. Varhaiskasvatuk-sen puolella tällaista järjestelmällistä kieliopetusta ei ole.

Perusopetuksessa voidaan tarvittaessa käynnistää karjalan kielen oman äidinkielen ryhmä. Toistaiseksi opetusvirastoon ei ole tullut hakemuksia karjalan kielen osalta.

Myös kulttuurin ja vapaan sivistystyön alueilla tehdään merkittävää työtä vähemmistöjen kulttuurin tukemiseksi. Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa tarjoaa erilaisia tapahtumia ja seminaareja, ja muuta toimintaa, jotka tähtäävät eri väestöryhmien kohtaamiseen. Caisa järjestää myös oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen tähtääviä perhekerhoja. Suomenkielisen työväenopiston opiskelijat puhuvat äidinkielenään yli 50 eri kieltä.  Kaupunginkirjaston on jo säännösten perusteella otettava hankinnoissaan huomioon kielet, joiden puhujia on kunnassa yli sata henkilöä. Nämä ovat vain esimerkkejä kaupungin monista palvelutoi-minnoista.

Järjestöt ja kolmas sektori ovat kaupungille tärkeitä yhteistyökumppaneita. Kaupungin hallintokunnat myöntävät avustuksia toimintoihin ja tapahtumiin, jotka osaltaan tukevat oman kielen ja kulttuurin ylläpitämistä. Avustuskohteista voidaan mainita eri kieliryhmiin kuuluvien lasten kerhotoiminta, läksykerhot ja kulttuuri-, nuoriso- ja urheilutoiminta. Kulttuuriasiainkeskus on myöntänyt vuosittain avustuksia mm. Karjalaisen laulun ystäville ja Karjalan nuorisoliitolle. Avustukset myönnetään hakemusten perusteella eikä niitä ole kiintiöity millekään vähemmistö- tai kieliryhmälle.

Kaupungin kulttuuristrategian valmistelu on parhaillaan käynnistymässä. Valmistelua ohjaavat strategiaohjelman linjaukset, joissa todetaan mm. että Helsingissä asuvien ja Helsinkiin muuttavien muunkielisten perheiden palveluja kehitetään kasvavan kysynnän mukaisesti.

Haluan lopuksi todeta, että karjalainen kulttuuriperinne näkyy ja vaikuttaa Helsingin palveluissa ja meidän yleissuomalaisessa kulttuurissamme esimerkiksi ruoka-, musiikki-, ja kuvataidetarjontana.
 

Antti Valpas © 2006-2014 Frontier Theme