Kaupunginvaltuusto käsitteli 4.11.2009 pidetyssä kokouksessa kaupungin budjettia vuodelle 2010 ja vuosien 2010-2012 taloussuunnitelmaa. Keskustelu kesti yhteensä reilut 7 tuntia.

Pidin tässä yhteydessä Perussuomalaisten 12-minuuttisen ryhmäpuheen, johon sisällytettiin kolme ryhmäpontta: 1) ponsi Suomessa asuvien rakennusmiesten ja -naisten työllisyyden puolesta, 2) ponsi laadukkaan vanhustenhuollon resurssien ja puitteiden varmistamisesta sekä 3) ponsi siitä, että syyskuun 2010 valtuustokokouksista ei makseta valtuutetuille tai varavaltuutetuille kokouspalkkioita. Lisäksi ryhmämme muut valtuutetut jättivät omien puheenvuorojensa myötä muutamia ponsia. Ponsien kohtalo ratkeaa 11.11. pidettävässä valtuuston kokouksessa, jossa päätetään lopullisesti budjetin sisällöstä ja veroprosenteista, ponsista ym.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Viime lamassa suosituin keino taistella rahavajetta vastaan oli juustohöylä. Tai oikeammin moottorisaha. Se oli kieltämättä tehokas keino säästää rahaa, mutta valitettavan tuhoisaa hyvinvointivaltiolle ja sen luomille turvaverkoille. Nyt on aika kokeilla toisenlaista lähestymistapaa lainanoton ja maltillisten leikkausten ja veronkorotusten muodossa. Emme vielä tiedä, onko se parempi vaihtoehto, aika kertoo meille sen.

Budjetti vuodelle 2010 ei ole täydellinen, mutta se voisi olla paljon tylympikin kaupunkilaisille. Muutamia poimintoja hyvistä ja huonoista puolista sekä huomioita niistä.

Olemme tyytyväisiä niihin tavoitteisiin ja keinoihin, joita budjetissa asetetaan työllistämiselle.

Esimerkiksi rakentaminen on tehokas keino luoda työpaikkoja alalle, joka perustuu ihmistyövoimaan eikä pelkästään robotteihin. Mutta tässä on myös ongelmansa, sillä mikäli rakentaminen ei luokaan työpaikkoja helsinkiläisille, Helsinkiin veronsa maksaville rakennusmiehille ja –naisille, siihen pistetyt miljoonat ovat yhtä tyhjän kanssa. Pahimmillaan helsinkiläisten rakennusmiesten työttömyyden torjuntaan tarkoitetut rahat saattavat valua ulkomaille.

Edellä olevaan viitaten esitän seuraavan ponnen:

”Kaupunginvaltuusto esittää toiveenaan, että kaupunki pyrkii vaikuttamaan urakkasopimuksia somlittaessa urakoitsijoihin siten, että ne käyttäisivät ensisijaisesti Suomessa pysyvästi asuvaa työvoimaa”.

Jos me voimme mainostaa televisiossa, että osta ja suosi suomalaista osana lamantorjuntaa, tulee meidän voida suosia myös suomalaista duunaria. EU:sta huolimatta.

Yleisesti puhuen rakentamisen painotukset ensi vuoden budjetissa ovat kohtuulliset. Korjausrakentaminen on kaupungissamme tällä hetkellä akuutti asia rakennuskantamme vanhuuden vuoksi, jota olisi suonut myös budjetissa korostettavan jo vuodelle 2010 enemmänkin. Lisäksi on mielestämme viisasta panostaa samalla energiatehokkuuden parantamiseen. Siksi tervehdimme tyytyväisyydellä niitä lisäyksiä, joita budjettineuvottelussa tälle sektorille saatiin.

On myös muita aloja, joissa tarvitaan työtä ja työntekijöitä. Sosiaali- ja terveyspalveluitamme ollaan parhaillaan panemassa uuteen uskoon. Raskasta vanhusten- ja lastenhoitoa halutaan keventää kodinomaisemmalla hoidolla. Kannatettava tavoite, mutta ilman riittävää määrää työntekijöitä nämä tavoitteet eivät täyty. Pahimmillaan tilanne johtaa siihen, että meillä on satoja heitteille jätettyjä helsinkiläisiä vankina neljän seinän sisällä. Tällöin rikottaisiin ihmisoikeuksia ja lakia oikein urakalla. Näin ei saa siis käydä.

Vanhustenhoidon laatu antaa parhaimmillaan ihmisarvon mukaiset puitteet elämiseen. Tärkein edellytys on riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö, jolle on luotu edellytykset työnsä laadukkaaseen suorittamiseen.

Tämän johdosta esitän seuraavan ponnen:

”Hyväksyessään budjetin 2010 kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki turvaa laadukkaaseen vanhustenhoitoon tarvittavat resurssit ja puitteet”

Yrittäjyyteen rohkaiseminen on yksi keino päästä tähän tavoitteeseen, mutta siihen liittyy myös riskejä, kuten riski yrittäjän työuupumuksesta tai konkurssista, joka pahimmillaan yllättäisi kaupungin housut kintuissa. On syytä muistuttaa, että kaupunkimme vastuu vanhusten ja lasten hyvinvoinnista ei ulkoistamisten myötä katoa mihinkään.

Joillekin valtuutetuille ja luottamushenkilöille lienee tullut yllätyksenä yksityistämisen pitkäaikaiset vaikutukset. Yksityistäminen nimittäin tarjoaa hetkellistä helpotusta ja säästöä, mutta pidemmän päälle ulkoistamisesta on tullut monille halpojen ratkaisujen hakijoille kalliita huteja. Tämän ei pitäisi olla mikään yllätys, sillä yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa. Sen voitontavoittelun maksaa aina asiakas. Suomalainen teollisuus on yrittänyt tätä ulkoistamalla esimerkiksi siivouspalveluitaan, ja kalliiksi on tullut. Nyt Helsingin kaupunki yrittää tätä sosiaali- ja terveyspalveluissaan, mutta emme usko että vastausta kustannuksien alentamiseen löytyy pelkästään ulkoistamisista. Kaupungin itsetuottamilla palveluilla tulee olemaan jatkossakin kysyntää myös kaupungin oman budjetin näkökulmasta katsoen.

Arvoisa puheenjohtaja

Helsingin yhtenä visiona strategiassaan on olla kansainvälisesti kilpailukykyinen. Jotta tähän päästään, tulee meillä olla laadukas koulutusjärjestelmä, joka kykenee tuottamaan kovatasoisia osaajia eri alojen palvelukseen. Jotta tähän päästään, on panostettava jo peruskoulutukseen.

Opetustoimen lähivuosien suuria, vastausta odottavia haasteita ovat koulujen eriytyminen ja oppilaiden osaamistason kirjavuus. Erityisopetusta tarvitsevien lasten, erityisesti maahanmuuttajalasten, määrä kasvaa vuosi vuodelta. Tämä tulee näkymään myös opetustoimen määrärahatarpeessa. Uskomme, että koulupudokkuus ja sen toteuma tulee olemaan paitsi Helsingin, myös koko maan kilpailukykyyn ja hyvinvointiin oleellisesti vaikuttava tekijä.

Me Perussuomalaiset emme usko määrän kaikkivoipaisuuteen. Me uskomme laatuun. Ei ole rikkautta olla työtön ja kieltä osaamaton maahanmuuttaja satojen tai tuhansien muiden samassa jamassa olevien joukossa. On rikkautta olla maahanmuuttaja, joka on työllistynyt, oppinut uuden kielen ja omaksunut uuden kulttuurin tavat. Perussuomalaisten mielestä ideaali tilanne olisi, kun meillä panostettaisiin määrän sijasta laatuun kaikessa maahanmuuttoon liittyvässä toiminnassa. Se on kaikkien etu. Tehokas kotouttaminen ei valitettavasti tunne henkilölukuun perustuvia paljousalennuksia.

Liikennejärjestelyt puhuttavat kaupungissamme. Julkisen liikenteen tehostaminen ja jalankulku- sekä polkupyöräreittien lisääminen ovat kannatettavia tavoitteita. Tämä näkyy myös budjetissa. Bulevardi on esimerkki hyvästä ja huonosta suunnittelusta. Hyvää ovat jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja autojen erottaminen omille kaistoilleen. Huonoa ovat jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kaistojen välissä kasvavat puut, jotka ovat varomattomalle, tietä ylittäville jalankulkijoille todellisia vaaran paikkoja, jos ei satu huomaamaan puun takaa syöksyvää pyöräilijää. Sama pätee toki toisinkin päin. Toivotamme onnea haasteisiin uudelle kaupunkimme palkkaamalle pyöräilysuunnittelijalle, joka varmastikin on jo tutustunut Bulevardin haasteellisuuteen.

Tämä edellä mainittu julkisen- ja ei-autoihin perustuvan liikenteen kehittäminen eivät kuitenkaan saa tapahtua muuta liikennettä, eli lähinnä autoilua vaikeuttavilla keinoilla. Helsingin ja erityisesti keskusta-alueen haasteena on sen maantieteellinen sijainti tiheästi rakennetulla niemellä, joka ei tarjoa moniakaan vaihtoehtoja liikenneolojen suunnittelussa.

Kaupunginhallituksen enemmistö päätti maanantaina myönteisestä kannasta ruuhkamaksuihin. Perussuomalaisten mielestä ruuhkamaksu, tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua, ei saa olla itsetarkoitus. Tavoitteena ei tule olla maksun rangaistusluonteisuus, vaan sen tulee pikemminkin ohjata ja kannustaa kuntia toisaalta kehittämään julkista liikennettään sekä yleisiä liikennejärjestelyitään, ja toisaalta kannustaa ihmisiä käyttämään itselle parhaiten soveltuvaa ja tarkoituksenmukaisinta liikkumismuotoa tilanteesta riippuen.

Arvoisa puheenjohtaja

Lopuksi on todettava, että budjetti ei ole pelkästään määrärahalisäyksiä. Se on myös säästöjä. Tulevien vuosien talouskehitystä on mahdoton tässä vaiheessa ennustaa tarkasti. Luultavasti tulemme tekemään säästöjä ja leikkauksia jatkossakin. Ehkä jopa korottamaan veroja. Aika näyttää.

Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä meillä valtuutetuilla on moraalinen ja käytännöllinen velvollisuus osallistua myös omalta osaltamme säästötalkoisiin.

Siksi esitän Perussuomalaisten valtuustoryhmän kolmantena pontena seuraavaa:

”Kaupunginvaltuusto päättää hyväksyessään tämän ponnen olla maksamatta syyskuussa 2010 pidettävien valtuustokokousten kokouspalkkioita valtuutetuille ja varavaltuutetuille”.

Hyväksymällä tämän ponnen säästämme veronmaksajien rahoja kymmenien tuhansien eurojen edestä. Emme usko, että yhden kuukauden kokouspalkkioista luopuminen olisi yhdellekään syyskuun 2010 kokouksiin osallistuvalle valtuutetulle tai varavaltuutetulle taloudellinen katastrofi. Se ei myöskään pelasta kaupunkimme budjettia.

Perussuomalaisten mielestä me valtuutetut emme voi vaatia muilta säästöjä, jos emme ole niitä valmiita myös omalla kohdallamme tekemään. Loppujen lopuksi me kaikki olemme samassa veneessä.