Perussuomalaisten ryhmäpuhe valtuustossa 20.1.2010 Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta vuosille 2009-2011. Kaupunki tekee joka kolmas vuosi suunnitelman tasa-arvon edistämiseksi. Tämänkertainen suunnitelma tuli käsittelyyn vasta tänä vuonna, vaikka suunnitelma kattaa myös vuoden 2009.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Mitä on tasa-arvo? Erään määritelmän mukaan se tarkoittaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Melko avoin käsite, joka vaatii tarkempaa avaamista.

Jos tätä määritelmää avataan käytännön tasolle ja sanan tasa-arvo sisältöä peilataan tähän nyt käsittelyssä olevaan kaupunkimme tasa-arvosuunnitelmaan, ei pelkästään kaupungin työntekijöiden vaan myös asukkaiden näkökulmasta, huomataan, että tasa-arvolla tarkoitetaan muun muassa seuraavia asioita:

Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, eli jokaisella on äänioikeus esimerkiksi omaa aluetta koskevien asioiden käsittelyssä. Nyt ei puhuta pelkästään joka neljäs vuosi pidettävistä kunnallis- tai eduskuntavaaleista, vaan kaupunginjohdon asukasiltojen kaltaisista tilaisuuksista, jotka ovat hyvä esimerkki oikeudesta tulla kuulluksi laajemminkin käytännön tasolla. Tämä oikeus on kirjattu paitsi tähän suunnitelmaan, myös kaupunkimme strategiaan.

Se, noudatetaanko suunnitelman ja strategian henkeä kuunnellen asukkaita ihan oikeasti, onkin sitten oma juttunsa. Jos on päätetty, että tietyn asuinalueen terveyskeskus ja kirjasto pannaan kiinni, siitä tavoitteesta pidetään helposti kiinni. Tulkitsette aivan oikein, puhun nyt siitä kuuluisasta listasta, joka on saanut mediassa nimen Pajusen lista ja joka päätettiin maanantaina kaupunginhallituksessa nimetä muistioksi. Nimi muuttui, käsittelytapa muuttui mutta sisältö ei muuttunut. Ihan kuin EU:n perustuslaki joka nimettiin uudelleen Lissabonin sopimukseksi kun se ei miellyttänyt äänestäjiä.

Pidämme tasa-arvon kannalta ongelmallisena, että esimerkiksi lapsilta ja nuorilta haluttiin ja halutaan säästöjen nimissä viedä oikeus saada koulutusta ja kirjasto- tai terveyspalveluita omalla asuinalueellaan. Me perussuomalaiset tulkitsemme sanaa tasa-arvo siten, että tasa-arvo ulottuu myös tällaisiin arkielämän perusasioihin. Oikeuteen saada samat palvelut kuin naapurikaupunginosa.

Pidämme tasa-arvon kannalta erityisen ongelmallisena listan valmistelutapaa. Asukkaita alettiin kuunnella toden teolla vasta siinä vaiheessa, kun listaa oltiin valmiit panemaan täytäntöön ja oltiin tilaamassa puskutraktoreita liikoja seiniä kaatamaan. Samaa tasa-arvoisen kuulemisen vastaista myyräntyötä tehtiin esimerkiksi Uudenmaankadun ja Kaarlenkadun surullisenkuuluisien vastaanottokeskusten kohdalla: asukkaita alettiin kuulla vasta siinä vaiheessa kun päätökset oli jo tehty.

Koko tasa-arvosuunnitelman sisällön kantavana teemana on sukupuolten välinen tasa-arvo. Lähes joka sivulla puhutaan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta ja tavoitteista, joilla tähän päästään. On tavoitteita kaupungin organisaatioiden naisjohtajien määrän lisäämiseksi, on samapalkkaisuutta samaa työtä tekevien välillä, lasten ja nuorten samanlaista kohtelua sekä kuulemista sukupuolesta riippumatta ja niin edelleen. Perussuomalaisten valtuustoryhmä yhtyy näihin tavoitteisiin täysin.

Samaisen suunnitelman ja lain mukaan ketään ei saa asettaa sukupuolen, ihonvärin tai jonkin muun tekijän perusteella eriarvoiseen asemaan. Näin sen pitäisi ollakin. Kuitenkin samaisessa tasa-arvosuunnitelmassa halutaan suosia ihmisiä heidän ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella esimerkiksi työnhaussa.

Me näemme tässä syrjinnässä, joka on hunnutettu positiivisen diskriminaation kaapuun, vakavan moraalisen ristiriidan. Työnhaussa kaupungin tulisi nimenomaan tarkastella ihmisten soveltuvuutta kyseiseen tehtävään kokemuksen ja koulutuksen pohjalta, eikä minkään keinotekoisen ulkoisen kriteerin pohjalta. Mitä tasa-arvoa se semmoinen on, jossa ihmisiä luokitellaan nimenomaan heidän ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella?

Hyvät valtuutetut ja kaupungin väki,

Kaupungin sukupuolten välinen tasa-arvotyö on pääosin hyvissä kantimissa. Kuitenkin on vielä alueita, joissa kaupungilla itsellään on vielä paljon parannettavaa. Kerronkin lopuksi ajankohtaisen esimerkin Helsingin kaupungin tasa-arvotyön keskeneräisyydestä.

Viime vuoden puolella lähetettiin vammaisneuvoston toimesta kutsu neuvoston ja vammaisjärjestöjen yhteistyötilaisuuteen, joka järjestetään tämän vuoden puolella, itse asiassa vajaan viikon päästä. Pian kirjeen postittamisen jälkeen allekirjoittaneelle toimitettiin kopio kirjeestä ja eräs kohta siinä sai käden hakeutumaan nitropurkille.

Luulisi, että sosiaalivirasto ja ennen kaikkea vammaisneuvosto ottaisi erilaisten ihmisten erityistarpeet huomioon, mutta ei. Kutsukirjeessä ilmoitettiin sanatarkasti seuraavaa, sitaatti alkaa: ”Kokoustilassa on hyvä äänentoisto, mutta induktiosilmukan toimivuutta sosiaalivirasto ei edelleenkään pysty takaamaan.” sitaatti päättyy. Jos jollekulle on epäselvää mikä on induktiosilmukka, se on eräänlainen vahvistin, jonka avulla kuulon apuvälineitä käyttävät kuulevat huoneen toisessa päässä mikkiin puhuvan henkilön puheen aivan kuin puhe tulisi vierestä. Sellainen löytyy muun muassa tästä valtuustosalista.

Mutta palatakseni kaupungin vammaisneuvoston tasa-arvo-olosuhteisiin, on pakko kysyä, että jos ihmisten välistä tasa-arvotyötä tekevät ja sen puolesta nimenomaan toimivat tahot, eli sosiaalivirasto ja vammaisneuvosto, eivät pysty takaamaan edes omiensa parissa tasa-arvoisia kuunteluolosuhteita, miten vaikeaa todellisen tasa-arvon saavuttaminen niin asenteiden kuin käytännön toimien tasolla mahtaakaan olla muualla?

Olemme kuitenkin luottavaisia sen suhteen, että tämä asia hoidetaan lupausten mukaisesti kuntoon nyt, kun olemme puolueemme edustajan toimesta informoineet viraston johtoa tästä epätasa-arvoisesta tilanteesta. Seuraammekin tilanteen kehittymistä tarkasti.

Kuten huomaatte, paljon on vielä käytännön hienosäätöä tehtävänä tässä kaupungissa todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.