Tulevana keskiviikkona 5.5.2010 on kaupunginvaltuuston kokous, jonka yhteydessä pidettävän kyselytunnin yhtenä suullisesti käsiteltävänä teemana on allaoleva kysymykseni. Tämä on toinen kertani kun kysymykseni pääsee suulliseen käsittelyyn, edellinen oli viime keväänä tehty kysymys vähemmistökieli karjalasta ja sen tukemisesta Helsingissä.

Kuten monet helsinkiläiset ja muuallakin asuvat tietänevät, on asuntojen puute ja sitä seuraava tuhansien ihmisten mittainen asuntojono Helsingissä merkittävä ongelma. Mielestäni kaupungin tulisi ilman muuta olla aktiivinen ja pyrkiä tarjoamaan kimppakämppiä niille ihmisille, jotka ovat sukulaisia tai ystävyksiä (tai vaikka ihan tuntemattomiakin opiskelija-asuntolan tapaan) ja jotka ovat halukkaita jakamaan kaupungin asunnon toisen ihmisen kanssa.

Tämä ei tietenkään ratkaisisi kaikkia asunto-ongelmia eikä välttämättä sopisi päihderiippuvaisille tai muutoin hoitoa tarvitseville, mutta saattaisi se ehkä hiukan asuntojonoa lyhentää. Vaikeat ajat vaativat luovia ratkaisuja, joten jäämme jännityksellä odottamaan, millaisen vastauksen apulaiskaupunginjohtaja virkamiesten avustuksella kysymykseeni antaa.

Kyselytuntia voi seurata livenä kaupungintalon yleisölehteriltä taikka osoitteesta www.helsinkikanava.fi, jälkimmäisestä sen löytää myös jälkikäteen arkistosta.

PS. Hyvää ja selvää vappua kaikille!

Kaupungin asuntojen jakopolitiikka

Esimerkki tosielämästä: Helsinkiläinen kolmihenkinen joukko saman suvun jäseniä on asunnottomia. Joukko koostuu äidistä, joka asuu Pelastuarmeijan majoituksessa 500 euron kuukausivuokraa vastaan. Juuri täysi-ikäistynyt poika suorittaa asepalvelusta ja joutuu asumaan kasarmilla myös lomansa, koska hänelläkään ei ole asuntoa. Lisäksi on äidin sairas veli, joka käytännössä joutuu asumaan sairaalassa. Äidin ja pojan luottotiedot ovat menneet, edellisen asunnon perhe menetti äidin veljen omaishoitajuuden aikana maksamattomien vuokrien vuoksi.

Kaikilla olisi halua asua yhdessä. Ongelmana tuntuu olevan kaupungin asuntoihin liittyvä jakopolitiikka; sen sijaan että asuntojonossa olisi vain yksi hakemassa kolmelle sukulaiselle yhteistä asuntoa, henki tuntuu olevan se, että asuntojonossa halutaan mieluummin pitää kolmea hakemassa omia asuntojaan. Lisäksi äidin ja pojan luottotietojen menetystä pidetään kaupungin taholta ongelmana.

Miksi näin on? Onko Helsingin kaupungin asuntojen jakopolitiikka todellakin näin joustamatonta, että pidetään mieluummin useita henkilöitä jonottamassa erillisiä asuntoja sen sijaan, että yksi voisi hakea yhteistä asuntoa sukulaisille? Asuntojen puute on Helsingin suurimpia ongelmia, kuin myös se, että meillä on toistakymmentä tuhatta ihmistä asuntojonossa. Kysyn lisäksi mihin toimiin Helsingin kaupunki ryhtyy muuttakseen käytäntöjään ja järjestääkseen edellä kerrotun kaltaisessa tilanteessa ja tahtotilassa oleville sukulaisille tai ystävyksille yhteisiä asuntoja?

VASTAUS VT ANTTI VALPPAAN KYSYMYKSEEN NRO 24/2010
Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja toteaa seuraavaa:

Asunnonhakijat voivat hakea kaupungin vuokra-asuntoja oman tahtonsa mukaisesti. Hakijatalous voi muodostua useasta aikuisikäisestä henkilöstä, jotka hakevat yhdessä yhteistä asuntoa. Hakijoilla ei tarvitse olla sukulaissuhdetta. Tällaisia talouksia on hakijarekisterissä ja heille on voitu myös tarjota asuntoja. Käytäntö asuntojen välityksessä on joustava.

Kunkin hakijan luottotiedot tarkistetaan ennen asunnon tarjoamista. Tällöin selvitetään onko hakijalle vuokravelkoja kaupungille tai muulle vuokranantajalle. Vuokravelkojen merkitys harkitaan tapauskohtaisesti, koska häätö voi olla itse aiheutettu ja heijastella elämänhallinnan ongelmia. Vuokravelkaisilta vaaditaan selvitys vuokravelkojen maksamisesta tai luotettava maksusuunnitelma, jonka toteutuminen on hyvin käynnistynyt. Joskus asian taustan selvittämiseen tarvitaan lisäksi sosiaali- tai muun viranomaisen lausunto.