Vammaiset työelämässä

Stakesin joulukuussa julkaistavan tutkimuksen mukaan työnantajat eivät ole halukkaita palkkaamaan koulutettuja vammaisia työntekijöitä, vaikka samaan aikaan yritykset valittavat työvoimapulaa. Käytännössä 65 prosenttia palvelualan yrityksistä kärsii työvoimapulasta, mutta vain 2-4 prosenttia yrityksistä on palkannut ns. vajaakuntoisen työntekijän, vaikka saatavilla olisi ollut pilvin pimein ammatillisesti päteviä työntekijöitä joiden ainut vika on vammaisuus.

Suurimpana syynä mainitaan pelko huonosta yrityskuvasta, mitä näkyvillä oleva vammainen työntekijä voi asiakkaille luoda. Tämä voi olla uutinen joillekin: vammaisuus ei tartu. Tämä tutkimus todistaa todeksi sen, minkä monet vammaiset tietävät ilman tutkimuksiakin: elämme sairaassa yhteiskunnassa, jossa todellinen sairaus piilee maahamme viime vuosikymmeninä levinneessä tehokkuusajattelussa. Ajatellaan, että vammainen työntekijä on automaattisesti hidas tai muuten vain huono.

Väitän, että vammaiset ovat parhaita työntekijöitä mitä yritys voi saada. Paras asia mitä yritys voi tehdä suomalaisuuden osoittamiseksi, on palkata vammainen työntekijä. Maassamme on paljon sellaisia ihmisiä, jotka arvostavat yritystä joka osaa ottaa myös sosiaalista vastuuta. Osakkeenomistajille tunnettava vastuu ei siitä kärsi. Väitän myös, että vammaisten uskollisuus työnantajaa kohtaan on korkeammalla tasolla kuin terveillä työntekijöillä ja näin ollen he tekevät monissa tapauksissa töitä jopa tehokkaammin kuin täysin terve työntekijä. Tämä johtuu siitä, että vammainen työntekijä tietää olevansa työmarkkinoilla heikoilla ja siksi motivaatio työskennellä on korkeammalla. Terve ihminen luovuttaa helpommin.

Mitä sitten voidaan tehdä tutkimustuloksen tulosten parantamiseksi jatkossa? Valtio on tähän asti rohkaissut yrityksiä palkkaamaan vajaakuntoisia työntekijöitä työllistämistukien avulla ja näin se tekee jatkossakin. Sdp lupaa taas Heinäluoman suulla lisää (vaali)rahaa vammaisten työllistämiseen seuraavalle vaalikaudelle, ikään kuin raha ratkaisisi tämän ongelman.

Valitettavasti tämän asiantilan parantaminen ei ole eduskunnan tai työmarkkinaosapuolten käsissä. Mitä raha auttaa, kun työnantajien asenteet ovat mitä ovat? Ihmisten asenteista kaikki lähtee. Ratkaisu on meidän kaikkien korvien välissä. Siinäpä pohdittavaa itse kullekin.

Antti Valpas © 2006-2014 Frontier Theme