Tavoitteet kansanedustajana
Päätavoitteenani kansanedustajana on toimia kansallisen hyvinvointivaltiomme puolesta siellä missä tämäntasoiset linjaukset tehdään: eduskunnassa. Mielestäni vain turvaverkon tavoin toimiva tasa-arvoinen hyvinvointivaltio mahdollistaa jokaiselle suomalaiselle oikeudenmukaisen elämän Suomessa.

Lisäksi tulee vammaislainsäädäntömme kokonaisuudistuksen vauhditus olemaan vaalikaudella 2011-2015 merkittävä osa työtäni oikeudenmukaisemman Suomen puolesta.

Miksi olen ehdolla?
Kuten edellä tavoitteissani lyhyesti kerroin, on minulla kaksi pääteemaa: oikeudenmukaisen hyvinvointivaltion puolustaminen ja vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksen vauhditus. Seuraavaksi kerron miksi juuri nämä teemat.

Hyvinvointivaltiomme on kriisissä
Asenteet hyvinvointivaltiotamme kohtaan ovat selvästi muuttuneet 2000-luvulla. Tuloeroja on kasvatettu tarkoituksellisesti ja maahamme luodaan paraikaa kahta yhteiskuntaa; menestyjien ja ei-menestyjien. Voidaan hyvinkin puhua suoranaisesta ideologiasta, jonka mukaan oikeus hyvinvointiin ei kuulu enää kaikille suomalaisille: Se kuuluu vain heille, jotka ovat menestyneet riittävän hyvin niin taloudellisesti kuin terveydellisestikin.

Minusta yhteiskunta, joka ei huolehdi heikoimmistaan ja jossa on eri säännöt eri ihmisryhmille, on huono yhteiskunta. Jokaisella meistä on oltava tasaveroiset oikeudet ja velvollisuudet, olit sitten syntyperäinen suomalainen tai maahanmuuttaja, terve tai vammainen, mies tai nainen, rikas tai köyhä. Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden ei pidä ulottua pelkästään edellämainittujen ryhmien välille, vaan niiden pitää näkyä myös jokaisen ryhmän sisällä.

Erityisesti yksi asia on mielestäni pahasti pielessä. Jokainen meistä tuntenee tarinoita sitä, kuinka Kela tai vakuutusyhtiö päätti evätä lääkekorvauksen tai sairaseläkkeen vain koska potilasta mahdollisesti vuosiakin hoitaneen lääkärin lausunnoille ei annettu painoarvoa. Tai henkilö A sai myönteisen päätöksen, mutta samassa tilanteessa oleva henkilö B kielteisen ja ainoa ero on siinä, että asiasta päätettiin eri paikoissa.

Minun mielestäni tässä kohtaa hyvinvointijärjestelmässämme on virheitä, jotka tulisi korjata. Parhaiten asioita voitaisiin korjata siten, että siirrytään tekemään keskitettyjä päätöksiä; sairaseläkettä hakevien hakemukset käsiteltäisiin keskitetysti paikassa A ja kuntoutustukea hakevien hakemukset paikassa B jne.

Lisäksi lääkärinlausuntojärjestelmää pitäsi muuttaa siten, että hoitavan lääkärin antaman lausunnon tulisi olla ratkaisevassa roolissa, jos ns. vakuutuslääkärin ei sovi tavata potilaita. Parasta olisi tietysti, että Kelan tai vakuutusyhtiön päätökseen vaikuttava lääkäri tapaisi potilaan ja näkisi tämän omin silmin. Oikeusmurhan riski pienenee tällöin oleellisesti.

Toimimalla samoin koko etuusjärjestelmässämme saavutettaisiin useita etuja verrattuna nykyiseen järjestelmään: samassa paikassa oleville etuuspäätöksien tekijöille syntyy realistinen käsitys sitä, millaisissa tilanteissa hakijat elävät ja millaisia päätöksiä näiden tietojen pohjalta on tehty. Tämä puolestaan tarkoittaa oikeudenmukaisempia päätöksiä.

On todettava myös, että en tue sellaista hyvinvointivaltiota, jossa ihminen saa heittäytyä sohvalle makaamaan ja työssäkäyvät hoitavat laskut sossun kautta verovaroin vain siksi, että ihmistä ei huvita elättää itse itseään. Sen sijaan tuen hyvinvointivaltiota, joka  takaa ihmisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien lisäksi myös oikeuden välttämättömään elintasoon ja huolenpitoon silloin kun sitä aidosti tarvitaan.

Olen itse saanut elämäni aikana yhteiskunnaltamme tukea niin toimeentulon kuin terveyden suhteen joten tiedän, mistä puhun. Minä maksan jatkossakin mielelläni veroja, jotta itseäni taloudellisesti tai terveydellisesti heikommassa asemassa oleva suomalainen saa tarvitessaan sosiaali- tai terveyspalveluita edullisesti. Minun hyvinvointivaltioni on meitä kaikkia varten.

Ajantasainen laki tuo turvaa heikoimmille
Omaan hyvin vahvan uskon lakeihin. Valitettavasti kotikutoinen lainsäädäntömme on jäänyt osittain pahasti ajastaan jälkeen EU-lähtöisen lainsäädännön huiman lisääntymisen takia. Ei olekaan ihme, että näin on, sillä nykyisin noin 80% eduskunnan käsittelemistä laeista ja asetuksista on lähtöisin Brysselistä.

Surullisena ja kyseenalaisena tosielämän esimerkkinä tästä kotimaisen lainsäädäntömme jälkeenjääneisyydestä toimii kehitysvammalainsäädäntö, joka on osin pimeältä 1970-luvulta. Tällöinhän laitoshoidossa oleviin kehitysvammaisiin saatettiin kohdistaa erittäin rankkoja pakkokeinoja sitomalla tai lukitsemalla heidät ”rauhoittumaan”. Vammaisten pakkosterilointikin oli tuolloin vielä arkipäivää. Onneksi jälkimmäisestä on päästy eroon, mutta valitettavasti kehitysvammalakimme sallii edelleen pakkokeinojen käytön tavalla, joka on nykyisen perustuslakimme vastainen.

Maassamme on ollut jo vuosikymmenen ajan meneillään vammaisia koskevan lainsäädäntömme kokonaisuudistus, mutta asiat ovat edenneet aivan liian hitaasti. Asian hitaaseen etenemiseen ovat kiinnittäneet huomiota myös eduskunnan oikeusasiamies sekä ihmisoikeuksien puolesta toimivat tahot. Tiesitkö muuten, että Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen jo vuonna 2007, mutta sen ratifiointi eli käytännössä voimaansaattaminen on tekemättä lainsäädäntömme puutteiden takia? Jokohan se saataisiin ensi vaalikaudella tehtyä?

Miksi siis äänestäisit minua?
Vuodesta 2007 lähtien on työnäni ollut kansanedustajan avustaminen, ei pelkästään eduskunnan valtiopäivätyöhön liittyvissä tehtävissä vaan myös yksittäisten kansalaisten ongelmien ratkaisemisessa.

Tutuksi onkin tullut eduskunnan lainsäädäntötyö lähes kaikissa sen muodoissa. Vain istuntosalissa istuminen ja valiokuntien kokoukset ovat vielä kokematta (koska ne ovat vain kansanedustajille). Kansalaisten neuvonta ja esimerkiksi Kelan, vakuutuslääkäreiden tai työvoimatoimistojen toisinaan järjenvastaisten päätösten muutoksenhaun valmistelu sekä seuranta ovat myös osa työtäni. Jatkuva yhteydenpito ministeriöiden ja kuntien virkamiehien kanssa milloin minkäkin kysymyksen timoilta on antanut minulle hyvän käsityksen yhteiskuntamme taustalla vaikuttavista asenteista, resursseista ja päätöshierarkiasta tavalla, joita ei kirjoista opi. Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia kun miltä ne näyttävät. Toisaalta asioista tehdään joskus monimutkaisempia kuin ne oikeasti ovatkaan. Tämän asian ymmärtäminen ja käyttäminen hyödyksi on tärkeää kun yhteisiä asioita ajetaan.

Sivutoimisena Perussuomalaisten eduskuntaryhmän perusturvasihteerinä olen nähnyt sen hädän, joka on yhä useamman suomalaisen arkipäivää. Heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme yhteydenottojen ja ongelmien määrä on selvästi kasvanut viime vuosina. En ole törmännyt tähän huolestuttavaan suuntaukseen pelkästään eduskunnassa, vaan myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä ja valtuustoryhmämme puheenjohtajana sekä sosiaalilautakunnan jäsenenä. Myös vapaaehtoiset edunvalvontatehtävät vammaissektorilla ovat antaneet näköalapaikan siihen todellisuuteen, joka on yhä useamman suomalaisen arkea.

Koska olen työskennellyt hyvin läheisesti niiden asioiden parissa joita myös kansanedustaja jokapäiväisessä työssään kohtaa, minulla on hyvä käsitys siitä miten ja missä asioihin voidaan vaikuttaa.   Lisäksi kykyni tehdä yhteistyötä poliittisten toimijoiden eli ihmisten kanssa yli puolerajojen parantaa mahdollisuuksia saada asetettuja tavoitteita läpi. Minulla ei ole taustarahoittajina hämäriä suurliikemiehiä tai säätiöitä  eivätkä Perussuomalaiset, toisin kuin lähes kaikki muut eduskuntapuolueet, ole lianneet käsiään Suomen historian suurimmassa korruptioskandaalissa eli vaalirahaskandaalissa.

Mielestäni kuitenkin kaikkein tärkein syy äänestää minua on se, että minua ajaa politikassa eteenpäin aito halu tehdä työtä oikeudenmukaisemman Suomen puolesta.

Helsingissä 14.7.2010

Antti Valpas
Kansanedustajan avustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmän puheenjohtaja
Helsingin sosiaalilautakunnan jäsen
Perussuomalainen